Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Yksi kirja rikkaudesta

Scoular Anderson: Maailman suurin suklaavanukas

Pepitalla on huono omatunto, koska oli kesän alussa luvannut esitellä joka kuukausi ainakin yhden kirpputorilta löytyneen kirjan. Kesä- ja heinäkuussa tämä onnistuikin, mutta mitä sitten tapahtui?

Ei Pepita kirjoja unohtanut. Päinvastoin. Illan lukuhetket ovat olleet rikkaampia kuin koskaan, mutta kirjat eivät ole löytyneet kirpputorilta vaan Rouva Huun lastenkirjahyllystä. Ensin luettiin Ihmemaa Oz. Kirjan tapahtumat tuoreessa muistissa käytiin katsomassa Tampereen Komediateatterin vaikuttava Ihmemaa Oz -esitys. Sitten luettiin Jaakko ja jättipersikka. Sitten Sulo ja suklaatehdas ja sitten Maija Poppanen. Pian päästään Onnelin ja Annelin kimppuun. Luetuissa kirjoissa ei enää ole välttämättä kuvaa joka aukeamalla, eikä se silti herpaannuta pienten kuulijoiden keskittymistä.

Mutta tänään löytyi rikastava kirja kirpputoriltakin. Scoular Andersonin kirja Maailman suurin suklaavanukas (Kustannus-Mäkelä 1987) maksoi Fidalla 0,50 €. Kirjassa yltäkylläisyydessä elävällä kuninkaalla on ongelma. Pihalle on ilmestynyt jättimäinen suklaavanukas, jota kuninkaan nimittämät työryhmät eivät saa siirrettyä pois maisemaa pilaamasta. Lopulta narri keksii idean. Pian onkin ongelma poissa ja väkijoukolla vatsa täynnä. Toimiva idea kerrotaan kirjassa vain aukeaman herkuttelukuvalla, ei tekstissä. Humoristisen kuvituksen ja nasevan tekstin yhteiseloa on mukava seurata. Kirja nostaa valokeilaan luonnolliset, mutkattomat ideat, joita kaavoihinsa kangistuneet apulaiset eivät keksi. Pepitaa viehättää kirjassa myös sanoma jakamisesta ja yhteisöllisyydestä. Ajankohtaista juuri nyt. 

lauantai 26. syyskuuta 2015

Mikään ei ole niin uusi kuin huomisen lehti!

Helsingin Sanomat 26.syyskuuta 2015.

Pepita ymmärtää, että media yrittää olla aina aikaansa edellä. Mutta rajansa kaikella. Pepita joutuu yleensä kotona etsimään päivän sanomalehteä. Usein Pepita törmää edellisten päivien lehtiin. Mutta tänään tapahtui jotain ihmeellistä: käteen tarttui huomispäivän lehti! Pepitan usko painettuun sanaan mureni lopullisesti. Pepita on luottanut siihen, että tarvittaessa päivämäärän voi tarkistaa Hesarin päältä. Ei voi enää.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Lakkopäivän robotti


Pepita ei lakkoillut eilen, vaan osallistui työpaikallaan koulutukseen. Pepita oppi tekemään robotin. Piirtäjärobotin. Pepita on hämmentynyt siitä, miten yhdistämällä muutaman johdon, pienoissähkömoottorin, patteripesän, katkaisimen ja epäkeskon kynään ja kierrätyssälään saa aikaan olennon, jolla on luonnetta. Pepitan Ruusurobotti vipeltää paperilla touhukkaana punaista viivaa vetäen.

Voisikohan robotti tehdä kuvataideopettajan hommat lakon aikana? Ainakin se paneutuu ansiokkaasti uusiin ympyröihin.


    

perjantai 11. syyskuuta 2015

Elämänuran valinta



5-vuotias kertoi tänään, mikä hänestä tulee isona. Pepita ei suostu kantamaan syyllisyyttä tyttären ammatinvalinnasta.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Aina mun ei pidä

FaceMaker-palikoilla tehty univelkainen mies.

Syyllisyyskuu on taas alkanut. Tällä kertaa muutama sana häpeilemättömästä oman tahdon ilmaisusta.

Pepita kävi viime viikonloppuna kuuntelemassa Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin riemukasta menoa Orchestra Baobabin kanssa.

Tuuresta tuli mieleen Pepitan lempilastenlaulu Kuningas Ei. Laulu on upea, väkevä, elämänmakuinen puheenvuoro uhmaikäisen vinkkelistä. Pepitan lapset ovat laulusta innoissaan. Toisen kanssa -blogissa laulua kohtaan on ilmaistu myös huumorinvärittämää vastarintaa. Toistaiseksi sanoitus ei ole aiheuttanut Pepitan lapsissa uhmakohtausten tihentymää.

Pepitalle Kuningas Ei on vielä enemmänkin kuin vain lastenlaulu. Sen voisi valjastaa liian kilttien aikuisten voimannuttamislauluksi. Sen sanoja voisi alkaa tapailla, kun harjoitellaan sanomaan EI.

Toinen Pepitaa viime aikoina vavahduttanut biisi on Pertti Kurikan Nimipäivien Aina mun pitää. Biisin sanoma vähemmistön äänitorvena on oivallinen. Silti Pepita löytää siitä myös laajemman sanoman. Aina mun pitää voisi olla myös yleisempi nykyisen oravanpyöräelämän kuvaus.

Kuningas Eissä on kohtaus, jossa kuninkaan alamaiset (siis vanhemmat) joutuvat tekemään töitä pussit silmillä. Pepita kehitteli pussi-isän FaceMaker-palikkakuvaksi.