Iittalan ensi-ilta

Naivistit Iittalassa -kesänäyttely avautui jälleen. Pepitalla on esillä kaksikymmentä maalausta yläkerran salissa.

Maalausten lisäksi puukoulun portaikossa elää Pepitan kasvattama puu, johon pääsi asumaan lempeitä lintuja. Nämä sydämelliset siivekkäät ovat aivan eri lajia kuin peleistä tutut vihaiset linnut, joiden ensi-ilta oli sattumalta samaan aikaan elokuvateattereissa.

Pepita kasvatti puun seinään pari viikkoa ennen avajaisia. Idätykseen tarvittiin ripaus rohkeutta, lempivärejä ja vapaata kättä. Ja tietenkin lupa kuraattori Hannu Castrénilta.

Puu puhkesi kukkaan. Pepita viritti puuhun hiukan Ebba Masalinin opetustaulujen tunnelmaa. Onhan puu todellakin vanhan koulun seinällä. Sitten tarvittiin vielä viisauden lintuja. Sivellin oli kevään aikana kutsunut puusydämistä esiin erilaisia lempeitä ilmeitä. Sydänpöllöt lennähtivät kukkien kohdille.

Pöllöjen maalaaminen ei ollut ollenkaan pöllömpää. Niiden äärellä oli voimauttavaa viivähtää. Pepita antoi itselleen luvan käyttää makeita värejä ja kultaakin. Jos pöllö löytää uuden kodin, se jättää jälkeensä kukan ja antaa tilaa kaverille. 

Äiti, sinä olet tähti!

Pepita vietti äitienpäivän aattoa Tallinnassa, muun muassa Kumussa, nykytaidetta ja sydäncappucinoa siemaillen. Sillä aikaa mies ja lapset muokkasivat Pepitalle äitienpäiväaamun laulua:

Tuiki tuiki äitönen,

koko päivän sua katselen.

Lämpimänä loistat vaan,

sua kun halata mä saan.

Tuiki tuiki äitönen,

sulle suukon antelen!

Aamuinen jälleennäkeminen oli tavallista hilpeämpi. Olihan Pepita ollut perheensä luota poissa, kaukomailla, peräti puolitoista vuorokautta.

Pepita sai lahjaksi mansikoita. Tosin amppeliversiona, joten maistiaisia tulee vasta aikojen päästä.

Heurekassa melkein kotonaan

Vappupäivää vietettiin moskovalaisystävien kanssa Heurekassa. 7-vuotias solahti tiedekeskuksen lumoihin välittömästi. Hetken kuluttua hän oli kuitenkin nykimässä hihaa: – Äiti, tuu kattoon, tosi jännä juttu!

Pepita riensi ajosimulaattorin ääreen ja hämmästyi. Poika ajoi virtuaalimaisemassa kotikaupungissamme ja kone ohjasi poikaa kohti kotikatua. Oliko poika syöttänyt koneeseen osoitteemme? Ei. Kotitalon siintäessä kone käskytti eteenpäin, mutta päästi kuitenkin olkkarin ikkunan alle fiilistelemään.

Myös muut Heurekan vieraat pääsivät ajamaan Tampereella ja kokeilemaan etujoukoissa, miltä tuntuu kaartaa tulevaisuudessa valmistuvan Rantaväylän tunnelin syövereihin.

Pepita ei näe tunnelissa valoa. Hanke on aivan pimeä.

Kukkien tarjoiluehdotus

Pepita sai pari viikkoa sitten metsälenkiltä palanneelta 6-vuotiaalta kakkupaperiin kääräistyn sinivuokkokimpun. Poimitut sinivuokot ovat Pepitan kiellettyjen aineiden listalla. Harmitti, kun asia ei ollut tullut puheeksi tyttären ja muun metsäretkueen kanssa. Mutta jotain hyvääkin löytyi. Miten hienosti kukat olivatkaan tarjolla kakkupaperissa!

Vaikka kasvilaji olikin Pepitan makuun liian herkkä, kimppu toimi kuitenkin kuten kukat yleensä. Antoi puhtia.

Mahtuuko kaikki kaaliin?

Hyvä kaali, akryyli 2016

Pepita on viime aikoina yrittänyt kasvattaa kaalia. Asioita kun on mielessä niin paljon, että kaikki ei millään meinaa mahtua kaaliin. Eilen Pepita lähti opettamaan aamukahdeksalta ja palasi kotiin vasta, kun tuntiviisari oli tehnyt täyden kierroksen. Tällaista on puhtikuussa. 

Hiljattain Pepita kuljetti maalauksensa Iittalaan ja päätyi samalla Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn blogiin. Pepita sovitteli jo lintua puukoulun seinään, mutta hauska pikkuyllätys menee vielä hetkeksi mietintämyssyyn.

Olkkarissa käväisi telkkari

Pepita keräsi nurkistaan vuoden aikana syntyneet maalaukset yhteen ja teki viimeisiä silauksia Naivistit Iittalassa -näyttelyyn meneville töille. Puuhaa tuli ihmettelemään myös TV-kamera. Taltioituja hetkiä voi nähdä Yle 1:n Puoli seitsemän -ohjelmassa keskiviikkona 27.4.

Kannattaa tutkia taustat

6-vuotiaan viime syksyinen talopiirros. 

Iltasatuaikaan Pepitan perheessä on viime aikoina luettu Marjatta Kurenniemen satuja Pilvipaimen -kokoelmasta (WSOY 1976).

Toissailtana Pepita valitsi luettavaksi sadun nimeltä Kuka varasti Paperirouvan kakun, jonka ensimmäisten rivien perusteella arveli kolahtavan erityisesti piirtämisestä innostuneeseen 6-vuotiaaseen. Sadussa tyttö piirtää kauniin talon, pääsee yllättäen piirrokseensa vierailulle ja selvittää, mihin talon emännän kakut katoavat.

Syyllinen löytyy piirroksen takaa, jonne tytön pikkuveli oli alussa päässyt sutaisemaan pääjalkaisen. Tikku-ukko käy ryöstämässä etupuolen talosta kakkuja ja joutuukin sitten piirtäjätytön kumittamaksi.

6-vuotias arvasi kuvion jo sadun puolivälissä ja hämmästytti hajamielistä ja puhtikuun alun uuvuttamaa äitiään kertomalla epäilyistään. Lopuksi Pepita havahtui siihen, että oli lukenut juuri aivan upean sadun, joka kertoo lapsen mielikuvituksen voimasta ja ehkä hiukan myös sisarkateudesta.

Nyt Pepita ymmärtää 6-vuotiastaan paremmin. Tytär on aina halunnut piirtää vain paperin toiselle puolelle, eikä salli kenenkään muunkaan käyttää piirroksensa kääntöpuolta. Epäekologista, kyllä. Mutta turvallista.