Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Valopilkkuja yössä


Tässä muutama kikka yöelämään! Vauva nukkuu kätevästi yönsä parisängyn sivuvaunussa. Unipesä tuo turvaa ja paksu unipussi lämpöä. Yöimetyksien sujumista pikkutunneilla helpottaa yövalo, jonka saa päälle kättä kurottamalla. Käden ulottuvilla on myös vesimuki sängyn päätyyn sijoitetussa lokerohyllyssä. Kun vauva alkaa tarttua esineisiin, pitää lamppu ja muki tietysti siirtää.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Mistä on hyvä nimi tehty?


Viime aikoina Pepita on huomannut, että lapsen nimeämisen A ja O on sanojen soinnin maistelu, itselle tärkeiden merkityksien löytäminen ja perinteen vaaliminen. Pepita ja mies ovat hämmästyttävän samoilla linjoilla nimiasioissa. Nimien kaavailu on tapahtunut salassa kaikilta, yön pimeinä tunteina.

Jotkut puolestaan haluavat netin keskustelupalstoilla apua nimien keksimiseen ja mielipiteitä omista nimiehdokkaistaan. Pepitakin eksyi tuollaisia jo muutaman vuoden vanhoja keskusteluja lukemaan. Lopputuloksena löytyi sivusto, jolla eräs ihmetteli kuulemiaan lasten nimiä, jotka olivat sattumalta samat kuin Pepitan lapsilla. Nimet sopivat kirjoittajan mielestä hyvin vauvoille, mutta oli epäileväinen jatkosta.
 
Pelko lienee turha. Molemmilla lapsilla on julkisuudessa aikuiset kaimat, eikä nimistä ole mitään otsikoita revitty. Kirjoittajan heitto saa kuitenkin miettimään sitä, miten nimi kasvaa ihmisen mukana, vai kasvaako sittenkin ympäristö?

Ainakin netin selailu paljasti, että nimimakuja on todella erilaisia. Kaksplussan sivuilla on hauska juttu, josta luonnehditaan vanhempia sen mukaan, millaisia nimiä he antavat lapsilleen.

Pepita voisi tämän vauvan kohdalla sijoittaa itsensä useampaankin lokeroon.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Vauvan tasalla


Viime kuukausi on mennyt arjen harjoitteluun uuden tulokkaan kanssa. Repaleisista öistä huolimatta olo on onnellinen.

Huolellisista valmisteluista on ollut hyötyä, sillä juuri nyt ei kodin järjestämiseen ja virittelyyn ole aikaa. Nyt kun lapsia on kolme, toimintatapoja on pitänyt miettiä uudelleen. Isompia lapsia on järkevää osallistaa, keksiä pikku tehtäviä avittamaan arkea.

Isosisko voi vaikkapa tehdä lättytaikinaa lattialla vauvan kanssa.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Sunnuntailapsi


Sunnuntailapsi päätti tulla maailmaan lasketun päivän aattona viikko sitten. Syntymättömän kokoa oli viime viikkoina yritetty arvioida jo kolmen ylimääräisen ultran avulla. Pepita ehti jo loppuviikkoina luulla joutuvansa synnytyksen käynnistykseen liian ison vauvan vuoksi, mutta lopulta päätettiin olla kärsivällisiä.

Vauvan koko mietitytti, sillä tavoitteena oli selviytyä  synnytyksestä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Seitsemän vuotta sitten synnytyslaulu osoittautui varsin hyväksi keinoksi lievittää tuskia ja koko homma sujui virka-ajan puitteissa. Akuutti-ohjelman nettisivuilta löytyi yksi synnytyslauluun hurahtanut äiti, joka puhuu siitä, miten hän halusi synnyttäessään olla omassa kropassaan läsnä.

Ah, mitä idealismia, mutta se toimi, edelleen. Läsnä tosiaan oltiin, koko ajan. Lapsi oli maailmassa kolmen ja puolen tunnin kuluttua ensimmäisistä merkeistä. Vokaalit riittivät lääkkeeksi, saliin mentiin kiireellä ponnistamaan. Seitsemässä minuutissa nelikiloinen poika näki päivänvalon.

Ja vaatteissakin on vielä kasvunvaraa.

tiistai 22. elokuuta 2017

Hymyä ja pyllyä


Odottavan äidin pitää tietysti esitellä blogissaan kodin vauvanhoitopiste. Selvää oli, että paikka järjestettäisiin kylpyhuoneeseen, koska siellä pyllykin pestään. Tylsiä valkoisia laattoja oli kuitenkin piristettävä.

Ensimmäisenä tuli mieleen vauvojen klassikkohymynaama, joka on itse asiassa Nestlén mainos. Iltalehden heinäkuisesta jutusta käy selville, että hymy on saanut porttikiellon Helsingin neuvoloihin.

Pepitakaan ei innostunut mainoshymystä, vaan päätti korvata kuvan kotikutoisemmin. Tuleva 7-vuotias isosisko halusi tuunata laatat kontaktimuovilla. Hymiökin syntyi, alkuverryttelynä. Ja sitten pupu, kissa, talo, lintu... Kun inspiraatio iski, ei kodissa ollut kovin kummoista värivalikoimaa, eikä Pepitalla juuri silloin aikaa ohjailla mittojen kanssa.


 


Niukan paletin kuvista tuli kuitenkin upeita ja vinot reunat sopivat tyyliin mainiosti. Tässä näkyvät kuvat on ikuistettu skannaamalla. Kaakeliin liimaamisen jälkeen poimut tasoittuivat eikä ilmakupliakaan jäänyt.


Koska tulokkaan vaippa vaihdetaan kylpyhuoneessa pesukoneen päällä, hoitoalusta piti valita pesukoneen mittojen mukaan. Färg&Formin pilvikuosi sopi värikkääseen retromeininkiin.

Mies oli tuonut keväällä työmatkaltaan Tansaniasta suloisen mobilen, joka pääsi hoitoalustan yläpuolelle. Hoitoalustan viereen mahtui vielä mukavasti pikkulaatikoita, joihin sai tarvikkeita käden ulottuville. Vauvan vaatteet ja kestovaipat valtasivat suurimman osan kylpyhuoneen kaappitilasta.

9-vuotias keksi termin rakkausviikko raskauden puolivälin paikkeilla. Nyt, kun eletään rakkausviikkoa 39, on syytä muistella, mistä ne vauvat oikein tulevat.

Perhereiästä, sanoo tulokkaan isä.

tiistai 15. elokuuta 2017

Vauvanvaatteissa kotiin päin?


Kirpputorilöytö Forssan Hope-kirpputorilta: käyttämätön Familon-nallemakuupussi vuoden 1978 äitiyspakkauksesta, 8 euroa. Pepitan tilille on kilahtanut äitiysavustus, 140 euroa. Niin kuin ennenkin Pepita ei tälläkään kertaa ottanut äitiyspakkausta, vaan valitsi mielummin rahan, jolla voi tehdä mieleisiään hankintoja uutta tulokasta varten. Pepita kuuluu siis vähemmistöön. Vain kolmannes äideista valitsee rahan, Kelan nettisivuilla kerrotaan.

Toki suomalainen äitiyspakkaus on huippukeksintö ja sillä on hieno historia. Pepita on kuitenkin hieman pettynyt, ettei Suomen juhlavuosi näy yhtenäisenä linjana tuotteiden kuoseissa. Miten olisi vaikka ollut ideoiden nappaaminen Suomen luonnosta —  revontulibodyja, pyrypotkareita, metsänvihreää unipussia? Mitä jos pahvilaatikossa olisi pärekorikuviointi? Ja leluksi jokin tulevaisuuden klassikko, jota jälkipolvet kilvan haalisivat kokoelmiinsa Paapu-helistimien tyyliin. Mieluummin ainakin norppa kuin kesy luppakorvakoira.

Esteettisyyden ja idearikkauden lisäksi tietysti myös tuotteiden alkuperä on olennainen asia. Vauvanvaatteita hypistellessä sitä on saanut huomata, miten harvinaisia Suomessa valmistetut vaatteet nykyään ovat. Pepita ei saa millään Kelan sivuilta selville, missä äitiyspakkauksen tuotteet on tehty. Itse koottuun äitiyspakkaukseensa saa juhlavuoden kunniaksi poimia tuolla 140 eurolla mahdollisimman kotimaisia tuotteita. Kirpputoreja kiertämällä löytyy helmiä, sillä laadukkaat vaatteet kestävät monta käyttäjää.

Pepita on suuntaamassa synnyttämään kymmenen päivän sisällä. Jos kaikki sujuu hyvin, uusi kansalainen saa kotiintullessaan ylleen nämä vaatteet:

 
Pepitan äidin neuloma villapotkari, tehty aikoinaan Rouva Huun ollessa vauva 1967.

Pepitan äidin neuloma vaalea villatakki uutta tulokasta varten 50 vuotta myöhemmin, vuodelta 2017.

Ruskovillan silkkimyssy, saatu lahjaksi esikoisen syntyessä.

Myllymuksut-merkkinen sininen body, kirpputorilta. Kuosissa näkyy delfiineitä, jotka ovat kuuluneet tamperelaiseen eläimistöön.

Myllymuksuilta myös kestovaippa, käyttämättömänä kirpputorilta ostettu.

Jonkun itse ompelemat sinivalkoiset joustofroteepöksyt, kirpputorilta. Vaaleansiniset pikkusukat, kirpputorilta.

Ja sairaalasta pitäisi mukaan tarttua sinivalkoinen pipa, jollaisia Aamulehti on haastanut lukijoitaan neulomaan kaikille Taysissa syntyneille juhlavuoden vauvoille. Loistoidea!

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Matkarattaiden uusi kukoistus


Vauvavarustelu jatkuu. Yksi asia, jolla on tarkoitus helpottaa kulkemista, on matkarattaat, joihin saa kiinni auton turvakaukalon. Klik vaan ja turvakaukaloon nukahtanut nyytti pääsee rattailla markettiin.

Testivoittajakaukalo ja telakka hankittiin vähän käytettynä 100 eurolla. Kaukaloon sopivat Britax B-agile-rattaat löytyivät nettihuutokaupasta 40 eurolla ja niihin sopivat kaukaloadapterit nettikirpparilta 10 eurolla.


Rattaiden kuomun kangas oli kuitenkin haalistunut auringossa. Musta kangas oli muuttunut epätasaisen ruskeaksi, kuten myyjä oli luvannutkin. Ihanaa! Täydellinen tuunausta kaipaava kohde! Pepita pesi kuomun ja hankki Vallejo-kangasvärejä, jotka sopivat myös tummille tekokuiduille ja jotka eivät kaipaa silitystä. Värien luvataan olevan myös myrkyttömiä. Värikartasta tuli valittua peittävät sävyt, jotka sekoittuvat kauniisti keskenään.


Kuomun rakenteessa on pari kivaa kikkaa. Takaosassa on vetoketjullinen pussukka, johon saa mukaan vaikka varavaipan. Kuomun keskellä on verkkomainen laajennusosa, jonka saa käyttöön avaamalla vetoketjun.


Luonnosta Pepita ei kuomutuunaukseen malttanut tehdä, vaan Enni Id-henkiset kukkakuviot saivat rönsyillä vapaasti. Ensimmäinen värikerros tuntui hukkuvan tummaan kankaaseen. Kaksi kerrosta tarvittiin tarpeeksi peittävään lopputulokseen.

 

 
Taatusti ei tule samanlaisia vastaan.