Leipää ja kullanmuruja

Juuri nyt elämä on täynnä rutiineja, arkea, leipää. Arki on kuitenkin ilolla höystetty. Vauva on 9 ja puoli kuukautta ja on oppinut konttaamaan ja nousemaan tukea vasten seisomaan. Oikein hyvällä tahdolla voi kuulla pikkuisen sanovan äiti.

Välillä myös hyppyjä ulkomaailmaan. Pepita kävi piipahtamassa Naivistit Iittalassa -näyttelyn Lasten juhlassa. Vauvakin näki nyt Pepitan kirjaan perustuvan Ilvekset kuin veljekset -nukketeatteriesityksen. Pepita myös maalasi hetken omien maalaustensa äärellä. Kullanmuru-maalaus jäi myyntiin Aula-Shoppiin.

Melkein valkoisessa talossa

Potkut, akryyli 2018

Naivistit Iittalassa -kesänäyttely on jälleen auki. Vaaleankeltaisessa puukoulussa on satoja naivistisia teoksia koko kesän ajan. Pepitan seinällä on 16 maalausta, yksi niistä kuvassa oleva äreä leijona. Muotokuva sopisi aiheensa puolesta vaikka valkoiseenkin taloon.

Näyttely juhlii kolmekymppisiään. Suuri osa Pepitan maalauksista on tänä vuonna erityisen uhkeissa kehyksissä. Raamien sisällä on sankareita. Kuvan leijonakin? Kyllä vaan, svnttärisankari, 14. kesäkuuta.

Asiaa munankuoressa

Yhdessä, akryyli 2012

8-vuotias tuli koulusta ja sanoi tahtovansa katsoa TipuTV:tä. Taas uusi mediavouhotus, Pepita ajatteli ja pyöritti päätään. Ihmetys oli suuri, kun TipuTV sitten rävähti älypuhelimen ruudulle. Suoraa lähetystä 8-vuotiaan naapuriluokasta, hautomakoneen ääreltä, jossa ensimmäiset tiput olivat juuri kuoriutuneet.

Koulun pääsiäistipuprojekti ravisuttaa Pepitan tajuamaan, että uusi opetussuunnitelma on oikeasti tullut.

Värikästä pääsiäisaikaa Väripalalta!

Mammana mummoiässä

Mummolavaunut syyslomalla ensimmäisellä ajelullaan.

Mittariin tuli vuoden lopulla jo 41 vuotta. Mies ja lapset kantoivat kakun sänkyyn, kynttilöitä oli viisi. Luku ei kuulemma tullut lähestyvästä tasakymmenestä vaan perheen uudesta pääluvusta. Pepita ei paljon ikää ajattele, mutta välillä huomaa muiden sitä ajattelevan.

Pepita meni kesällä kierrätyskeskukseen etsimään mummolavaunuja ja vihjaisi aikeestaan myyjällekin. Löytyi söpöt, kankailtaan siistit 1990-luvun Emmaljungat, 10 €. Mukana tuli myös ratasistuin. Kassalla myyjä lausahti: – Ai, ne vaunut tuleekin sulle itsellesi!

Silloin tuntui tosi mummolta.

Onneksi toisella kirpparilla kysyttiin opiskelijakorttia. Sinne Pepita oli mennyt vauvan kanssa.

Vaunut muuten kulkee kuin unelma. Mutta onhan ne myös kymmenisen vuotta nuoremmat kuin kotivaunut.

Pöllöjuttu synttäreiltä

7-vuotias on nyt 8-vuotias. Muutamalle koulukaverille pidettiin sirkussynttärit Kulttuurikeskus PiiPoossa. Sankari oli suunnitellut synttäreitään viikkotolkulla. Synttäreissä piti ehdottomasti olla pinata, se sellainen hauskoista kotivideoista tuttu meksikolainen karkeilla täytetty hahmo, joka nuijitaan rikki ja kaikki pääsevät keräämään nameja maasta.

Askartelukirjasta löytyi pinatan ohje ja Pepitan avustuksella sankari teki suloisen pöllöpinatan, aivan kuten kirjan kuvassa. Ilmapallon päälle laitettiin pari kerrosta liisteriin kastettuja sanomalehtisuikaleita. Kuivumisen jälkeen päälle liimattiin silkkipaperihapsut höyheniksi sekä liimattiin silmät ja nokka. Ilmapallo poksautettiin ja pöllö täytettiin makeisilla alakautta, peitteeksi teipattiin pahvinpala.

Valmis pöllö laitettiin juhlatilan kattoon roikkumaan. Karkit painoivat kuitenkin melkoisesti, eivätkä kiinnikkeet pöllön päässä kestäneet kuin yhden huitaisun puukepillä. Sen jälkeen pöllöparka oli maassa kaikkien riepoteltavana ja karkit menivät jakoon. Pöllön kohtalo vaikuttaa seuraavan pinatamme tuotekehittelyyn.

Sankari taisi pettyä, kun kaikki oli ohi niin nopeasti. Ihan pöllöähän se olikin.

Laiskan äidin syöttötuoli

Vauva on ruvennut maistelemaan soseita. Pepita löysi nettikirpparilta Flexa-syöttötuolin, joka tosin vielä odottaa, että vauva oppii istumaan. Pepita yllätti itsensä päätymällä muoviseen istuimeen. Puurojämien jynssääminen puutuolin pinnasta on kuitenkin koettu jo kahteen kertaan, joten nyt oli aika kokeilla jotain selkeälinjaisempaa. Pepita ei myöskään halunnut keittiöönsä pahoja esteitä. Flexan jalat eivät työnny häiritsevästi reitille.

Flexa kaipasi pehmustetta. Sellaisen olisi toki voinut ostaa, tarjolla oli punaisia tai sinisiä nalleja, melkein 40 euroa. Ei, Pepita kaipasi jotain kotikutoisempaa.

Remontin nostattamien tavaroiden virrassa ajelehti vaahtomuovia. Pepita leikkasi tuoliin sopivan palan matkimalla ostopehmusten muotoa. Sitten olisi pitänyt hankkia kangas ja ommella. Arvaa jaksoiko Pepita semmoista? Ei, ei todellakaan.

Pepita pyöritteli pehmustetta kädessään ja mietti pari päivää. Sitten se idea tuli. Indiskan tyynynpäällinen oli jo melkein joutunut kirpparilaatikkoon. Ja kyllä, tyynynpäällinen ja pehmuste olivat aivan saman levyisiä!

Kun pehmusteen asetti neliömäisen tyynynpäällisen toiseen laitaan, tyhjänä olevasta alueesta tuli pehmuketta tuolin peppuosaan. Päällisiä on kaksi, joten toisen ollessa pesussa voi käyttää toista. Ei tikkejä! Ihanaa olla laiska! Ja miten kotikutoista. Pehmuste toistaa keittiön uuden tilkkumaton sävyjä.

Joulukoirat

Pepitan joulunodotus on ollut tänä vuonna aika sumuista. Hienoja postissa lähetettyjä joulukortteja omista lapsista Pepita ei todellakaan ole pystynyt lähipiirille lähettämään, eikä joululahjojen joukossa ole mitään itsetehtyä.

On aika antaa itselle armoa. Vaikka jouluvalmistelut vauvaperheessä ovatkin aika kaoottisia, iloa tulee pienistä ponnistuksista. 7-vuotias tahtoi tehdä koiranmuotoisia joulutorttuja. Snautserimalli löytyi Dronningholmin sivulta. Sitä hieman yksinkertaistettiin kahden viillon versioksi. Kinuskikissan blogista löytyy vielä lisää malleja.

Luovaa joulua kaikille.