Vuoren kokoisia asioita

Ilmastoahdistus, akryyli 2020

Pepita vei taas maalauksia Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyyn. Isoin oli nimeltään Ilmastoahdistus. Pepita maalasi vihreämekkoisen koiran keväällä ilmastonmuutoksesta ahdistuneena. Kuvan koiralla on jäävuoren kokoinen huoli. Juuri nyt maailma on keskittynyt pohtimaan ilmaa jokaisen nenän edessä, pienhiukkasten leijumista, pintojen pärskeitä. Ja ahdistusta ja huolta nuokin pohdinnat aiheuttaa.

Elämä kolmen lapsen kanssa on ollut niin värikästä, että Väripalalle ei ole jäänyt aikaa ja viime vuoden naivistinäyttelyn työt yllättävän värittömiä. Mutta tänä vuonna värit ovat alkaneet taas hiljalleen siirtyä kankaalle. Mukana myös oikein karkkimaista pinkkiä. Voi, miten sitä olikin ihana maalata!

Jos kaikki menee hyvin, Naivistit Iittalassa avattaneen 4.6. Sitä ennen voi fiilistellä vaikkapa taidelainaamon töiden äärellä.

Naivistit Iittalassa jälleen

Naivistit Iittalassa -kesänäyttely on ollut avoinna jo kuutisen viikkoa. Pepitan eläinmuotokuvat on ripustettu juuri sellaiseen harmoniseen sommitelmaan, jossa hahmot alkavat näyttää vanhan talon sukupotreteilta, joilla kaikilla on oma tarinansa. Väriskaala on tällä kertaa niukka. Mustaa, valkoista, harmaata, hieman vihertävää, vaaleanpunaista, haaleaa sinistä. Yksi maalaus on jopa täysin mustavalkoinen. Työn nimi on Värikäs Persoona.

Värikäs persoona, akryyli 2019

Juoksua neliapilanurmella

Väripala palaa kuvioihin! Tasan vuoden mittainen tauko ei ole ollut lepoa, vaan vipinää ja vilskettä, huonosti nukuttuja öitä, uusia ideoita, maalauksia, aikatauluja, ruuhkaa. Kun pikkuinen oppi liikkumaan, blogi jäi paitsioon. Nyt taapero on vuoden ja yhdeksän ja puoli kuukautta. Se osaa juosta ja kiivetä ja vauhti kovenee koko ajan. On vain tartuttava hetkeen ja napattava nämä pienet Väripalahetket! 

Taloyhtiömme nurmi on tänä vuonna maaginen. Siitä nousee neliapilaa oikein urakalla! Tänäänkin jo viisi. Onko ruohonsiemenissä ollut jotain erikoista? Vai tarvitaanko täällä onnea jotenkin erityisesti? Vai olemmeko vain onnistuneet pysähtymään ja keskittymään hetkeksi?

Leipää ja kullanmuruja

Juuri nyt elämä on täynnä rutiineja, arkea, leipää. Arki on kuitenkin ilolla höystetty. Vauva on 9 ja puoli kuukautta ja on oppinut konttaamaan ja nousemaan tukea vasten seisomaan. Oikein hyvällä tahdolla voi kuulla pikkuisen sanovan äiti.

Välillä myös hyppyjä ulkomaailmaan. Pepita kävi piipahtamassa Naivistit Iittalassa -näyttelyn Lasten juhlassa. Vauvakin näki nyt Pepitan kirjaan perustuvan Ilvekset kuin veljekset -nukketeatteriesityksen. Pepita myös maalasi hetken omien maalaustensa äärellä. Kullanmuru-maalaus jäi myyntiin Aula-Shoppiin.

Melkein valkoisessa talossa

Potkut, akryyli 2018

Naivistit Iittalassa -kesänäyttely on jälleen auki. Vaaleankeltaisessa puukoulussa on satoja naivistisia teoksia koko kesän ajan. Pepitan seinällä on 16 maalausta, yksi niistä kuvassa oleva äreä leijona. Muotokuva sopisi aiheensa puolesta vaikka valkoiseenkin taloon.

Näyttely juhlii kolmekymppisiään. Suuri osa Pepitan maalauksista on tänä vuonna erityisen uhkeissa kehyksissä. Raamien sisällä on sankareita. Kuvan leijonakin? Kyllä vaan, svnttärisankari, 14. kesäkuuta.

Asiaa munankuoressa

Yhdessä, akryyli 2012

8-vuotias tuli koulusta ja sanoi tahtovansa katsoa TipuTV:tä. Taas uusi mediavouhotus, Pepita ajatteli ja pyöritti päätään. Ihmetys oli suuri, kun TipuTV sitten rävähti älypuhelimen ruudulle. Suoraa lähetystä 8-vuotiaan naapuriluokasta, hautomakoneen ääreltä, jossa ensimmäiset tiput olivat juuri kuoriutuneet.

Koulun pääsiäistipuprojekti ravisuttaa Pepitan tajuamaan, että uusi opetussuunnitelma on oikeasti tullut.

Värikästä pääsiäisaikaa Väripalalta!

Mammana mummoiässä

Mummolavaunut syyslomalla ensimmäisellä ajelullaan.

Mittariin tuli vuoden lopulla jo 41 vuotta. Mies ja lapset kantoivat kakun sänkyyn, kynttilöitä oli viisi. Luku ei kuulemma tullut lähestyvästä tasakymmenestä vaan perheen uudesta pääluvusta. Pepita ei paljon ikää ajattele, mutta välillä huomaa muiden sitä ajattelevan.

Pepita meni kesällä kierrätyskeskukseen etsimään mummolavaunuja ja vihjaisi aikeestaan myyjällekin. Löytyi söpöt, kankailtaan siistit 1990-luvun Emmaljungat, 10 €. Mukana tuli myös ratasistuin. Kassalla myyjä lausahti: – Ai, ne vaunut tuleekin sulle itsellesi!

Silloin tuntui tosi mummolta.

Onneksi toisella kirpparilla kysyttiin opiskelijakorttia. Sinne Pepita oli mennyt vauvan kanssa.

Vaunut muuten kulkee kuin unelma. Mutta onhan ne myös kymmenisen vuotta nuoremmat kuin kotivaunut.