Ylistys astiankuivauskaapille

Pitkäaikainen keittiöapulaisemme neiti Cylinda päätti irtisanoutua. 
Hän oli kyllä lakkoillut jo viime syksystä. Astiat olivat välillä todella huonosti pestyjä ja välillä hän unohti käyttää pesuainetta. Joskus hänellä tosin oli oikeia tarmonpuuska, silloin en meinannut saada häntä lopettamaan tiskaamista millään. Pistimme tuittuilut vanhuuden piikkiin. Neiti Cylinda oli kuitenkin ollut jo edellisten asukkaiden palveluksessa jo kymmenisen vuotta. Meille hän jaksoi työskennellä vielä kahdeksan vuoden ajan. 

Viime päivinä olemme miehemme kanssa tehneet neiti Cylindan hommat. Samalla on noussut uuteen arvoon astiankuivauskaappi. Astioita kaappiin nostellessani muistelin, että astiankuivauskaappia pidetään suomalaisena keksintönä. Ylen elävän arkiston nettisivulta löysin tiedon, että kaapin kehitti Työtehoseuran kotitalousosaston päällikkö Maiju Gebhard 1940-luvulla. Sivulta löytyy myös vanha video, jossa Gebhard esittelee, miten kaappi toimii. Käsin tiskatessani huomasin, miten nerokkaasti vesi ohjautuikaan puhtaista astioista takaisin tiskialtaaseen. En voi kuin ihmetellä, miksi kuulemma vain Italiassa ja Ruotsissa on otettu astiankuivauskaappeja keittiöiden kalustukseen. Onko tiskipöydälle avotelineeseen ladottuja astioita pidetty kodikkaina? Vai onko tiskaajan ja astioita kuivaavan apurin yhteistyö ollut niin herttaista, että siitä on tahdottu pitää kiinni?

Wikipediasta löydän tiedon, että Gebhard oli laskeskellut, että ennen pesukoneiden käyttöönottoa perheenemäntä käytti tiskaamiseen ja astioiden kuivaamiseen lähes 30 000 tuntia elämästään. Järkyttävää, vaikka laskukaavan perustana tuntuu olevan ehkä vähintään kymmenhenkisen perheen tiskit, taloudessa, jossa suurin osa perheestä syö kaikki ruuat kotona ja ateriat koostuvat kolmesta ruokalajista, jotka kaikki syödään eri lautasilta ja perheenisäntä ei koskaan auta yhtään. Lopetamme Cylindan tuuraamisen. Meille tulee töihin Asko, hänet kiinnitetään jo tällä viikolla.