Laiskan äidin syöttötuoli

Vauva on ruvennut maistelemaan soseita. Pepita löysi nettikirpparilta Flexa-syöttötuolin, joka tosin vielä odottaa, että vauva oppii istumaan. Pepita yllätti itsensä päätymällä muoviseen istuimeen. Puurojämien jynssääminen puutuolin pinnasta on kuitenkin koettu jo kahteen kertaan, joten nyt oli aika kokeilla jotain selkeälinjaisempaa. Pepita ei myöskään halunnut keittiöönsä pahoja esteitä. Flexan jalat eivät työnny häiritsevästi reitille.

Flexa kaipasi pehmustetta. Sellaisen olisi toki voinut ostaa, tarjolla oli punaisia tai sinisiä nalleja, melkein 40 euroa. Ei, Pepita kaipasi jotain kotikutoisempaa.

Remontin nostattamien tavaroiden virrassa ajelehti vaahtomuovia. Pepita leikkasi tuoliin sopivan palan matkimalla ostopehmusten muotoa. Sitten olisi pitänyt hankkia kangas ja ommella. Arvaa jaksoiko Pepita semmoista? Ei, ei todellakaan.

Pepita pyöritteli pehmustetta kädessään ja mietti pari päivää. Sitten se idea tuli. Indiskan tyynynpäällinen oli jo melkein joutunut kirpparilaatikkoon. Ja kyllä, tyynynpäällinen ja pehmuste olivat aivan saman levyisiä!

Kun pehmusteen asetti neliömäisen tyynynpäällisen toiseen laitaan, tyhjänä olevasta alueesta tuli pehmuketta tuolin peppuosaan. Päällisiä on kaksi, joten toisen ollessa pesussa voi käyttää toista. Ei tikkejä! Ihanaa olla laiska! Ja miten kotikutoista. Pehmuste toistaa keittiön uuden tilkkumaton sävyjä.

Joulukoirat

Pepitan joulunodotus on ollut tänä vuonna aika sumuista. Hienoja postissa lähetettyjä joulukortteja omista lapsista Pepita ei todellakaan ole pystynyt lähipiirille lähettämään, eikä joululahjojen joukossa ole mitään itsetehtyä.

On aika antaa itselle armoa. Vaikka jouluvalmistelut vauvaperheessä ovatkin aika kaoottisia, iloa tulee pienistä ponnistuksista. 7-vuotias tahtoi tehdä koiranmuotoisia joulutorttuja. Snautserimalli löytyi Dronningholmin sivulta. Sitä hieman yksinkertaistettiin kahden viillon versioksi. Kinuskikissan blogista löytyy vielä lisää malleja.

Luovaa joulua kaikille.

Olotilojen muodonmuutos

Olohuoneen ja keittiön lattia vaati maalia. Puulattian lakkapinta oli kulunut ja ahdistava. Lattia haluttiin vauvankestäväksi. Kolot ja painaumat kuuluvat toki vanhan lattian luonteeseen, joten järeää hiontaa ei haluttu. Huonekalut sysättiin keoksi olohuoneen toiseen laitaan ja lattialle tilattiin pinnan karhennus ja maalaus vesiohenteisella lattiamaalilla. Sävyn nimi oli Valkama, eli eräs vaalea harmaa Tikkurilan värikartasta. Kymmenen päivän jälkeen huonekalut siirrettiin toiseen laitaan ja toinen osio sai saman käsittelyn. Ohessa operoitiin myös portaat.

Lattian jälkeen olohuoneen seinät alkoivat näyttää nuhjuisilta. Kellertävä paperitapetti sai nyt vihdoin mennä. Pepita sai vision turkooseista tapeteista. Tapetin värin piti olla syvä, juuri sinisen ja vihreän puolivälistä. Pinnassa piti olla ornamenttia, joka erottuisi juuri ja juuri. Ornamentti ei saanut olla liian pientä piperrystä. Tapetinetsintä oli uuvuttavaa. Turkoosi ei todellakaan ole tämän hetken hittiväri seinäpaperimarkkinoilla.

K-raudan poistohyllystä se oikea vihdoin löytyi. Caselio-tapettien turkoosi lumosi. Pepita tilasi vuokra-aviomiehen, joka notkui kolmessa metrissä ja asensi tapetit huolella.

Vapaaehtoinen remontti ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen vauvaperheessä, mutta kyllä uudistus sisustuksessa on sellainen piristysruiske, että nyt olohuoneessa tuntee tulleensa värien valkamaan. Pikkuhiljaa tavarat alkavat löytää paikoilleen. Tavarat löytävät myös uusia paikkoja. Kuvan peilinkehykseen tulee uusi maalaus. Aurinko on tullut olotilaan.

Onnea Suomi!

Ei parta pahoille kasva, akryyli 2017

Suomi täyttää sata. Vanhus on varsin vetreässä kunnossa.

Kuvan ehkä vähän Väinämöiseltä näyttävä koira on unohtanut pipansa johonkin, mutta tamperelaiset tänä vuonna syntyneet vauvat ovat hyvin varusteltuja. Pepitan vauvakin sai heti syntymänsä jälkeen sinivalkoisen pipan juhlavuoden kunniaksi. Nyt pipapäistä on koostettu kuvakavalkadi Aamulehden nettisivuille.

Jotkut näistä nappisilmistä juhlivat varmasti myös Suomen 200-vuotisjuhlia.

Valopilkkuja yössä

Tässä muutama kikka yöelämään! Vauva nukkuu kätevästi yönsä parisängyn sivuvaunussa. Unipesä tuo turvaa ja paksu unipussi lämpöä. Yöimetyksien sujumista pikkutunneilla helpottaa yövalo, jonka saa päälle kättä kurottamalla. Käden ulottuvilla on myös vesimuki sängyn päätyyn sijoitetussa lokerohyllyssä. Kun vauva alkaa tarttua esineisiin, pitää lamppu ja muki tietysti siirtää.

Mistä on hyvä nimi tehty?

Viime aikoina Pepita on huomannut, että lapsen nimeämisen A ja O on sanojen soinnin maistelu, itselle tärkeiden merkityksien löytäminen ja perinteen vaaliminen. Pepita ja mies ovat hämmästyttävän samoilla linjoilla nimiasioissa. Nimien kaavailu on tapahtunut salassa kaikilta, yön pimeinä tunteina.

Jotkut puolestaan haluavat netin keskustelupalstoilla apua nimien keksimiseen ja mielipiteitä omista nimiehdokkaistaan. Pepitakin eksyi tuollaisia jo muutaman vuoden vanhoja keskusteluja lukemaan. Lopputuloksena löytyi sivusto, jolla eräs ihmetteli kuulemiaan lasten nimiä, jotka olivat sattumalta samat kuin Pepitan lapsilla. Nimet sopivat kirjoittajan mielestä hyvin vauvoille, mutta oli epäileväinen jatkosta.

 

Pelko lienee turha. Molemmilla lapsilla on julkisuudessa aikuiset kaimat, eikä nimistä ole mitään otsikoita revitty. Kirjoittajan heitto saa kuitenkin miettimään sitä, miten nimi kasvaa ihmisen mukana, vai kasvaako sittenkin ympäristö?

Ainakin netin selailu paljasti, että nimimakuja on todella erilaisia. Kaksplussan sivuilla on hauska juttu, josta luonnehditaan vanhempia sen mukaan, millaisia nimiä he antavat lapsilleen.

Pepita voisi tämän vauvan kohdalla sijoittaa itsensä useampaankin lokeroon.

Vauvan tasalla

Viime kuukausi on mennyt arjen harjoitteluun uuden tulokkaan kanssa. Repaleisista öistä huolimatta olo on onnellinen.

Huolellisista valmisteluista on ollut hyötyä, sillä juuri nyt ei kodin järjestämiseen ja virittelyyn ole aikaa. Nyt kun lapsia on kolme, toimintatapoja on pitänyt miettiä uudelleen. Isompia lapsia on järkevää osallistaa, keksiä pikku tehtäviä avittamaan arkea.

Isosisko voi vaikkapa tehdä lättytaikinaa lattialla vauvan kanssa.