Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Harraskuun hymynaama

Yksityiskohta tyttären ja äidin lammasteoksesta

Harraskuun kunniaksi Pepita ja 4-vuotias aloittivat uuden harrastuksen. Vanhempi-lapsi-kuvataideryhmä tuli mieleen, kun mies ja 6-vuotias aloittivat vanhempi-lapsi-sählyn. Eli nyt Pepita käy tyttären kanssa kerran viikossa tekemässä taidetta kansalaisopiston piirissä. Tavoitteena on saada tyttärelle tottumusta ryhmässä toimimisesta ja järjestää erityistä äiti-tytär-puuhailuaikaa. Sivutuotteena Pepita saa kokea, miltä tuntuu vaihteeksi istua kuvataideluokan oppilaan penkillä.

Jännittävää onkin pohtia, mitä vanhempi-lapsi-tiimi voi tarkoittaa. Onko se sitä, että jokin työ tehdään saumattomasti yhdessä? Vai että kumpikin tekee kiltisti omiaan? Vai tehdäänkö kahta työtä rinnakkain, toista tarvittaessa auttaen? Vai tekeekö vain lapsi taidetta ja aikuinen on tukena? Tai jos lapsi ei innostukaan tekemään, voi kai aikuisella olla lupa innostua hieman? Kai se voi olla mitä tahansa noista, tilanteen mukaan.

Opintokerrallamme 4-vuotias piirsi intensiivisesti tutkien hiilellä ja valkoliidulla. Seuraavan vesivärityön väripinnat hehkuivat, mutta sitten tuli stoppi. Vesivärin päälle tehdyt tussiviivat menivät 4-vuotiaan mielestä pilalle. Tarvittiin äiti, joka teki tussiviivojen päälle käskystä lampaan. Ja sitten äiti tarvitsi apua. Hiili-liitutyön esikuvana oli asetelma, jossa oli kipsipää ja hymiöilmapallo. Ja 4-vuotias teki hienon hymynaaman äidin palloon. Se on yksi alkaneen harraskuun ilonaiheista!


Kahdet kasvot äidin ja tyttären teoksessa

Harraskuussa Pepita kirjoittaa harrastamisesta, hartaasta asennoitumisesta johonkin.

3 kommenttia:

  1. Olisipa teleportti, liidättäisin sillä sinut tänne tiistai-iltaisin, sillä silloin täällä meillä harrastetaan luovaa toimintaa. En tohdi siitä liiaksi huudella vielä virtuaalimaailmoissa, mutta jotakin uutta itse luotua ja ihmeellistä se on. Toiveissani matkustan metodini kanssa muihinkin kaupunkeihin ja se sinun kaupunkisi on kärkisijoilla siinä valikoimassa. Kerron heti lisää, kun tuntuu turvalliselta avata suunsa isommin.

    Mielestäni on tärkeää harrastaa, niin lapsen, kuin aikuisenkin, että on erilaisia parvia, joihin sukeltaa, ettei aina uisi siinä samassa parvessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupunki odottaa valloitustasi, Tuikkis! Miten jännittävää!

      Poista
    2. Kirjoitin tästä jutusta vähän tuonne salongin puolelle. Muistan kyllä sinut, jos ja kun ryhdyn matkalippua sinne suuntaasi varaamaan, sillä olet selvästi sopivanlaista koeihmisainesta tähän juttuun.

      Poista