Lautasenkokoiset silmät

Vedenkestävää kauneutta, akryyli 2014

Pepita katsoi miehen kanssa Tim Burtonin elokuvan Big Eyes. Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo suurisilmäisiä lapsia maalaavasta Margaret Keanesta (s. 1927). Keanen mies omi 1960-luvulla kunnian vaimonsa maalauksista itselleen ja valjasti vaimonsa tuottamaan maalauksia salaisessa ateljeessa viidentoista vuoden ajan.

Pepitaa elokuva kiinnosti erityisesti puheenvuorona taiteen olemuksesta sekä taiteilijan sukupuolen ja markkinoinnin merkityksestä. Massojen rakastamat ja kriitikkojen parjaamat suurisilmät herättivät taatusti tunteita.

Elokuvan alussa ruudulle ilmestyy Andy Warholin hyväksyvät sanat Keanen taiteesta. Burtonin elokuva vastaa Warholille rivien – tai siis oikeastaan hyllyjen välissä. Taiteilijatar nappaa kaupan hyllyltä Campbellin keittotölkin huomatessaan teostensa leviävän kopioina markettimyynnissä.

Puolan taidefestivaalin illanvietossa Pepitan miehelle avautui ohikiitävä mahdollisuus pienen sekaannuksen johdosta esiintyä Pepitan maalausten tekijänä. Hän ei kuitenkaan käyttänyt tilaisuutta hyväkseen vaan oikaisi väärinkäsityksen välittömästi. Jos mies ei olisi tehnyt niin, hän olisi saattanut  päästellä suustaan sammakoita. Tuolloin Pepitan silmät olisivat laajenneet...

Väripalalautasenkokoisiksi.

Seinäkuun hullutuksia

Pepitalla on tapana täyttää seinät tavalla, joka ehkä vaikuttaa jonkun mielestä seinähullulta. Kuvassa näkyvä makuuhuoneen seinä puhutteli Pepitaa jo asuntonäytössä. Pepita oli haaveillut maalaavansa ensimmäisen omistusasuntonsa makuuhuoneen seinän amélienpunaiseksi. Hämmästys oli suuri, kun lempikohteen seinä oli jo valmiiksi juuri oikean värinen.

Seinän punainen on toki siis saanut ystäväkseen sattumanvaraisten tavaroiden kokoelmaa. Kirpputorilta löytynyt kankainen joulukalenteri toimii myös joulukuun ulkopuolella pienten esineiden säilyttimenä. Kuvan asetelma on 5-vuotiaan sängyn vierellä, joten erittäin pienen unikaverinkin saa pidettyä ihmisten ilmoilla kalenteritaskussa. Esineiden avulla sisustamisesta on juttua myös Studio Avenue -blogissa.

Vieras ulkoavaruudesta

Aukeama Raija Kojolan Pikkuväen askartelukirjasta.

Pepita lupasi viime kuussa esitellä joka kuukausi ainakin yhden kirpputorilta löytyneen kirjan. Kehäkuisella kirpparikierroksella Pepitan käteen tarttui Raija Kojolan Pikkuväen askartelukirja, Otava 1972. Malliaskartelukirjan ostaminen ei ollut lapsilähtöiseen taidekasvatukseen uskovan Pepitan suunnitelmissa. Tämä kirja sai kuitenkin hymyn huuleen takatekstin hehkutuksella: "Toiveleluja huippuhuokealla."

Kodin ylijäämäainesta hyödyntävän malliaskarteluperinteen on aikoinaan (ja ehkä vieläkin) ajateltu olevan lapsia kehittävää, lähinnä kai sorminäppäryyden osalta. Uteliaisuudesta Pepita osti kirjan 90 sentillä ja etsi sieltä eksoottisimman askarteluohjeen. Ehdottomaksi suosikiksi nousi Futuro-talo. Niin, todellakin, arkkitehti Matti Suurosen muovinen Futuro vuodelta 1968 oli tämän askartelukirjan ilmestyessä vielä tuore keksintö. Massatuotantoon Suurosen Futuro oli liian kallis. Tällaisena pahvilautasmallina suuretkin määrät Futuroa voi toteuttaa huippuhuokealla!

Pepita ei kuitenkaan tehnyt omaa lentävää pahvilautastaan liimaamalla ja leikkaamalla, vaan tyytyi maalaamaan Futuron. Hiirillä on edessään loistava tulevaisuus, jossakin ilmakehämme ulkopuolella.

Futuro, akryyli 2015

Juuri se soikea, ainutkertainen!

Picassolla oli aikoinaan sininen kausi, Pepitalla on nyt soikea kausi. Ei Pepita nyt jatkuvasti ole onnesta soikeana, mutta soikea on juuri nyt oikea. Eläinmuotokuviin soikea muoto tuo menneen ajan havinaa ja pehmeyttä.

Onkohan soikeuden kiehtovuudessa kyse jostain alkukantaisesta? Ihmiskasvot ovat soikeita. Munatkin ovat soikeita. Venytetty aurinko on soikea.

Soikeiden kehysten metsästyksestä on tullut Pepitalle kehäkuussa jo miltei pakkomielle. Kehiin on tullut myös kehysten tuunaaminen silmää miellyttäväksi. Eilen aloitettiin erään kirpputorilöydön kehän rapsuttelu.

Vintageleluja kilohintaan!

Otos Krakovan kirppislöydöistä.

Kierrätys on yksi kehäkuun teemoista Väripalalla. Naivistifestivaaleille matkatessaan Pepita ehti viettää pari päivää Krakovassa. Valitettavasti oleskelu ei osunut sunnuntaille, jolloin Hala Targowan tori olisi kai ollut jokaisen roinankerääjän paratiisi.

Pepita toteutti keräilyviettiään kiertämällä vaatteiden kierrätykseen keskittyneen Dawo-ketjun kirpputoreja. Näillä kirpputoreilla oli sekä yksittäin hinnoiteltuja vaatteita että isoja laareja, joiden vaatteet myytiin painon perusteella. Jopa lastenosaston hinnattomat leikkikalut laitettiin vaa´alle! Lelulaatikosta löytyi nykylelujen alta aina joku vanha kaunis aarre muutamalla zlotylla.

Naivistisen taiteen festivaaleilla

Punaisen kehän sisältä löytyy Pepitan maalaukset!

Pepita lähti hetkeksi pois tutuista ympyröistä. Kehäkuussa ei kannata jäädä kiertämään yhtä ja samaa kehää, vaan tutustua uusiin piireihin. Kesään kuuluu tietysti festarit! Pepita käväisi naivistisen taiteen festivaalien avajaisissa Katowicen kaupungissa Puolassa. Wilson Shaft Gallery on Puolan suurin yksityinen galleria. Kahdessa valtavassa salissa on esillä naivistitaiteilijoiden teoksia 33 eri maasta. Festivaali järjestetään kahdeksatta kertaa. Tänä vuonna on erityisesti painotettu skandinaavista naivismia.

Pepitan lähettämät Jan van Eyck -muunnelmat olivat saapuneet turvallisesti perille. Viime vuonna festivaaleilla oli miltei 300 taiteilijalta yhteensä yli 1500 teosta ja tämä vuosi siitä tuskin paljon poikkeaa. Varma tapa siis saada päänsä pyörälle. Puolalaisen televisiokanavan uutisen kautta pääsee kurkistamaan avajaispäivän tunnelmaan.

Perfect home?

Roinakurssilla vuoden alussa piti keksiä itselleen voimalause huoneentauluksi. Pepita kirjoitti:

"Roina on hyvä renki, mutta huono isäntä."

Viime aikoina Pepita on saanut nähdä monenlaista elämää esineiden kanssa aina Perfect Home -kutsuille osallistumisesta kierrätyslavan täyttämiseen. Tavaran elinkaaressa on jotakin kiehtovaa ja irvokastakin.

Juuri ennen sateen yltymistä Pepita piipahti vielä kerran taloyhtiön rompelavalla, joka oli ollut viikon ajan yhteisesti sovittu uusien esinesuhteiden solmimispaikka. Ihan kuin lava olisi tänään halunnut opettaa jotain. Liitutaulu. Tähänkö tauluun se voimalause pitäisi kirjoittaa? Vanha ikkuna. Pitäisikö katsoa uusiin suuntiin? Sen Pepita ainakin tietää, että mitkään esineet eivät tee kotia täydelliseksi. Täydeksi ne voivat kyllä tehdä.

Kehäkuu on alkanut. Kehäkuussa poimintoja erilaisita kehistä. Tavara kiertää, piiri pyörii, hyvä kehä antaa voimia.