Aukeama Raija Kojolan Pikkuväen askartelukirjasta. |
Pepita lupasi viime kuussa esitellä joka kuukausi ainakin yhden kirpputorilta löytyneen kirjan. Kehäkuisella kirpparikierroksella Pepitan käteen tarttui Raija Kojolan Pikkuväen askartelukirja, Otava 1972. Malliaskartelukirjan ostaminen ei ollut lapsilähtöiseen taidekasvatukseen uskovan Pepitan suunnitelmissa. Tämä kirja sai kuitenkin hymyn huuleen takatekstin hehkutuksella: "Toiveleluja huippuhuokealla."
Kodin ylijäämäainesta hyödyntävän malliaskarteluperinteen on aikoinaan (ja ehkä vieläkin) ajateltu olevan lapsia kehittävää, lähinnä kai sorminäppäryyden osalta. Uteliaisuudesta Pepita osti kirjan 90 sentillä ja etsi sieltä eksoottisimman askarteluohjeen. Ehdottomaksi suosikiksi nousi Futuro-talo. Niin, todellakin, arkkitehti Matti Suurosen muovinen Futuro vuodelta 1968 oli tämän askartelukirjan ilmestyessä vielä tuore keksintö. Massatuotantoon Suurosen Futuro oli liian kallis. Tällaisena pahvilautasmallina suuretkin määrät Futuroa voi toteuttaa huippuhuokealla!
Pepita ei kuitenkaan tehnyt omaa lentävää pahvilautastaan liimaamalla ja leikkaamalla, vaan tyytyi maalaamaan Futuron. Hiirillä on edessään loistava tulevaisuus, jossakin ilmakehämme ulkopuolella.
Futuro, akryyli 2015 |
Kävimme viime viikolla Iittalassa, voi mitä kaikkia hienoja olitkaan taas taituroinut ja edelleen supertykkäys kehyksistä. Olitko laittanut lyöntimetallin siihen diptyykkin kehyksiin?
VastaaPoistaKiitos! Kullanhohto on ollut kehyksissä jo ennen kuin ne päätyivät taiteilijan saaliiksi. Hiukan piti kyllä tuunata, sillä ne olivat alunperin lampetit, tosin ilman kynttiläpidikettä.
PoistaSopivien metsästäminen on hauskaa, joskus pelkissä kehyksissä alkaa nähdä kuvan, joka niihin pitää maalata!