Ainakin tällä dokumentoinnilla sain ikuistettua joitakin noista rennoista vedoista ja kuultavista sävyistä. Joskus maalaus käy läpi isojakin myllerryksiä, jopa aiheen vaihtumisen. Tällä kertaa asetelma pysyi samana koko työskentelyn ajan ja maalauksen nimi oli alusta asti selvillä. Ajatus tavoitteesta oli vain päässäni.
 |
| Himot ne on hiirelläkin, akryyli 2014 |
Kiinnostuin ensimmäisestä lastenkulttuuriblogini seuraajasta! Ja lukaisin blogisi melkein läpi, hauskoja sanaleikkejä ja ihania maalauksia, varsinkin tämä vaihe vaiheelta kuvattu on mielenkiintoinen.
VastaaPoistaKiitos! Tervetuloa uudelleenkin Väripalalle! Menu uudistuu jatkuvasti.
VastaaPoistaMielenkiintoista oli nähdä, miten se maalaus rakentuu! Sitä kun ei osaa itse tätä hommaa, niin kuvittelee varmaan, että se on kerralla siinä;)
VastaaPoistaNo, tämä oli tavallaan yksi polku. Varmaan kuvaaminen jonkun verran vaikutti työskentelyyn, hiiristä saattoi tulla hiukan vieraskoreita... Suloinen tuo siilisi, niistäkin jossain vaiheessa tässä blogissa!
VastaaPoistaAivan ihana maalaus ja aivan ihana blogi :)! Maalaustyylisi tuo minulle joitakin lastenkirjoja mieleen :).
VastaaPoistaHyvältä maistuu, kiitos, taitaa olla rakkaudella valmistettu!
Kiitos ja kumarrus! Pepita Ruudun takana piileskelevä Petra on tosiaan kirjoittanut ja kuvittanut muutamia lasten kuvakirjoja, niistä joskus myöhemmin lisää.
VastaaPoistaJa loruillut! Haluan heti kiittää lastenkirjoistasi, ne ovat ihania. Lokin lokiikkaa on minulla ollut työkäytössäkin ja Hipun laatikkoleikki ja Kimurantti juttu löytyvät omasta aarrehyllystä :)! Eka on esitelty runoviikollani -13 ja nämä kaksi pitäisikin esitellä :), muistaakseni on olleet puheissa kyllä jossakin kirjastopostauksessa, kai... Onpa mukava, että löysin blogisi.
PoistaHienoa, tuollaiset sanat antavat voimaa arkeen, kiitos.
Poista