Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Hymynaamaa pöytään ja heti!


Yritetään siis tyrmätä arki. Luvun ottaminen jatkuu.

KAKSI. Lounas antaa odottaa itseään muutaman minuutin oletettua kauemmin. Uhmakohtaus leijuu ilmassa. Pikkutomaateilla päästään syömisen alkuun. Ne voi kattaa lapsille tavalla, joka nostaa suupielet ylöspäin.

KOLME. Näyttääkö kuvan pöytäliina ryppyiseltä? Kumpi on pahempaa, ryppyotsaisuus vai ryppypöytäliinaisuus?

4 kommenttia:

  1. Pöytäliinan silittäminen on ihan huuhaata, ensinnäkin se oikenee pöydällä itsestään ja toiseksi kuka niitä ryppyjä edes huomaa, kun ripottelee pöydän täyteen astioita.

    Käytiin eilen Iittalassa, voi kuinka pidinkään töistäsi ja erityisesti kehystäjää ilahdutti vanhojen kehysten käyttäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään jaksa kulmia kurtistaa ryppyliinojen takia! Tekstiilisuunnittelijat hoi, kehitelkää joku kauniisti rypistyvä kangas pöytäliinaksi, niille jotka eivät halua/ehdi silittää! Olihan 1990-luvullakin ryppymekkoja, miksei siis nyt voisi olla ryppypöytäliinojakin... Voisi sopia nyt niin trendikkääseen rosoiseen maalaisromantiikkaankin.

      Kiitos Iittala-käynnistä! Vanhat kehykset sopivat erityisesti eläinhahmojen muotokuviin. Tavoittelen sitä tunnelmaa, joka voisi olla vaikka Leijonalinnan salongissa, jossa on seinällä esi-isien muotokuvia...

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Joskus voisi varmaan suunnitella hymyileviä voileipiäkin...

      Poista