6-vuotiaalta lähti ensimmäinen hammas. Tasan viisi vuotta sen jälkeen, kun poika oli kävellyt ensimmäisen kerran pihan poikki. Sehän oli ihan vasta! Taas iski syyllisyys. Onko tähänastiset merkkipaalut tarpeeksi hyvin dokumentoituna, onko varmasti kerätty muistoja talteen?
Hampaanlähtö oli hyvin tunnepitoinen tapahtuma. Hammas ehti heilua pari vuorokautta. Kun se viimein oli irtoamassa, pojan hämmennys oli suuri, melkein kuin jollain synnyttävällä äidillä.
Jo edellisenä iltana poika oli vannonut, että hän ei hammastaan kyllä millekään hammaskeijulle anna. Vaikka keiju toisi kokonaisen säkillisen kultarahoja, hän haluaa pitää hampaansa muistona.
Nykynuorisoko siis materialisteja? Ehei.
Mutta poika on tainnut periä äidiltään keräilyvimman.
Kirjaliton vuonna 1996 kustantama kuvakirja Hyvä Hammaskeiju oli meidän lasten rakastama kirja eskarivaiheesta monta vuotta eteenpäin. Kirjan mukana tuli vaaleansininen pikkupussukka, jonne irronneen hampaan voi nukkumaan mennessä sujauttaa. Ja kas ihmettä, aamulla hammas ol poissa ja kolikko tilalla!
VastaaPoistaKiitos tiedosta Rouva Huu. Aika hyvin varusteltu oli tuo kirja. Onhan Hammaskeijun helpompi napata hammas matkaansa, kun se on pussitettu.
VastaaPoistaMeilläkin lähti juuri eka hammas, ja sama hammas kuin teillä, mutta ikää oli vasta viikon vajaa viisi. Hurjaa minusta myös (niin aikaisin). Meillä lähtö aiheutti lapsessa hurjaa riemua, sitä oli odotettu noin vuoden. :)
VastaaPoista