Yllätys yllätys!

Yllätysmunien kotiin salakujettama muovitilpehööri ei ole juurikaan kiehtonut Pepitaa. Tänä pääsiäisenä munista on kuitenkin alkanut löytyä hauskoja, muototajua haastavia kääntöhahmoja. Sammakko, joka on toisin päin hirvenpää! Pingviini, joka on toisin päin sarvikuononpää! Ja kun muistelee takavuosien iloisia löytöjä, tulee mieleen tonttu, joka on toisin päin krokotiili! Netin uumenista löytyi tieto, että tuo tonttukroko on Kinderin yllätys vuodelta 1999. Hahmon lumovoimasta todistaa se, että tuo tonttukroko löytyi edelleen Pepitan laatikosta. Pikkuhahmon vuolukiviveistosta muistuttava ulkonäkö poikkeaa edukseen tavallisesta yllätyskrääsästä.

Tällaisten silmänkääntötemppujen kehittäminen ei varmasti ole helppoa, mutta taatusti palkitsevaa. Näin pääsiäisen kunniaksi Pepita kaivaa esiin itsetekemänsä kääntökuvan pupusta, joka riisuu päähineensä ja pukee housut käden käänteessä. Kuva on kirjasta Makin makiikkaa (Lasten Keskus 2007).

Vaikka yhdenkin kääntökuvan keksiminen on haastavaa, on kuitenkin olemassa kokonaisia kääntökuvakirjojakin, esimerkiksi Satu Kontisen Hupskeikkaa (WSOY 2010). Kääntökuvien kiehtovuus lienee pelkistämisessä. Joka elementillä on oltava kaksi uskottavaa roolia.

Munien löydöt ajoivat Pepitan etsimään tietoa yllätysfiguurikulttuurista netistä. Radio Novan helmikuisesta nettijutusta löytyy kurkistus Kinder-hahmojen keräilyyn. Pepita huomaa, että Kinder-yllätysten keräily ei ole enää leikin asia. Vanha yllätys voi olla aarre. Ruotsalaisen keräilijän sivustolta löytyy noita kauniita 1990-luvun lopun vuolukivimäisiä kääntöhahmoja lisääkin. Pepita ei niin välitä, kertyykö yllätyshahmoille aikojen saatossa keräilyarvoa vai ei. Kääntöhahmot pääsevät Pepitan taidekasvatusvälineistöön. 

Suurin yllätys on, että, että pienestä munasta voi saada tuhdin oivalluksen.