Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Sunnuntaimaalari


Pepita vietti Satupäivää lomakuun merkeissä. Pepita ei keksinyt tai kuvittanut yhtään satua. Sen sijaan Pepita ruokki satua. Lastenhuoneen pyöreä piirustuspöytä korvautui lasten maalaustelineellä, joka oli löytynyt joltain kirppisrallilta viime kesänä eurolla. Telineen reunaan Pepita liimasi pyykkipojat, joiden varaan sai viriteltyä muutaman maitopurkinpohjan värejä varten. Väreiksi pursotettiin pullopeitevärit.

Pepita kokeilee, miten tyttären montessoripäiväkotiryhmässä nähty systeemi toimii kotioloissa. Jokaista väriä varten on nimittäin oma siveltimensä, joten vesikuppia ei tarvita. Vesipistettä ei yläkerrassa sijaitsevassa lastenhuoneessa ole, joten telinevirityksen voisi kuvitella kannustavan spontaaniin maalaamiseen, kun alkuvalmisteluja ei juuri tarvita. Vesikuppi ei myöskään voi kaatua, jos sitä ei ole. Pepitalle vesikupittomuus on uutta. Tavallisesti Pepitan motto on ollut, että ei maalausta ilman vettä.

Päivän viimeisen maalauksen jälkeen voi aikuinen virittää telineeseen uuden paperin seuraavaa kertaa varten. Värikupposet tosin tarvitsisivat vielä suojakuvut kuivumisen ehkäisemiseksi. Ehkä take away -kahvikupit maitopurkinpohjien tilalla toimisivat paremmin.

4 kommenttia:

  1. Ai vitsi, meillä tuollaisen maalauspisteen voisi virittää reilunkokoiseen kylppäriin, sitten maalauspäivän lopuksi voisi vaan vesiletkulla ruiskutella tahrat laatoista pois!

    Näppärä pyykkikoikaviritys! Ostin joskus 15 vuotta sitten Ikeasta rimpulan puisen maalaustelineen, mutta se ei kyllä tainnut olla tehty oikeaa käyttöä varten, joten teline on sitten vuosien varrella hävitetty. Aikomuksena on ollut tehdä leveämmästä laudasta/rimasta sellainen tosi simppeli ja tukeva teline, jollaisia oli ainakin Wetterhoffin maalausluokissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä meidän on varmaakin juuri sellainen rimpula, johin joku oli kyllästynyt, eikä siinä edes olleet kaikki osat tallella. Pienellä tuunauksella tämä on tuottanut paljon iloa, katsotaan kauanko pysyy kasassa... Innolla kuitenkin täällä odotamme, jos teet hienon prototyypin ja jaat kokemuksen blogissa!

      Poista
  2. Ja voi rähmä, meillä oli la/su yökylässä Valton Satu-niminen kummitäti, enkä edes huomannut nimpparionnitella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satuuhan sitä unohduksia meille kaikille!

      Poista