Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Miten saada lapsi pyytämään anteeksi?

Väripala kaipaa reseptejä anteeksipyynnön opetteluun. Pepita on huomannut, että aikuisen vaatima anteeksipyyntö on ainakin omilla lapsilla usein vain robottimainen sana, jonka jälkeen sama, äskettäin pahoiteltu asia toistuu taas pian. Pepita ei ole pulmiensa kanssa yksin. Tuoreessa huhtikuun Meidän perhe-lehdessä lastenpsykiatri Janna Rantala pohtii lukijan kysymystä siitä, onko lasta järkevää painostaa pyytämään anteeksi. Rantala kehottaa aikuista ottamaan lapset mukaan selvittämään ristiriitatilannetta. Väärin tehneen lapsen vanhemman pitäisi lohduttaa kiusattua ja kuunnella myös väärin tehneen näkemys. Rantala kannustaa tässä vaiheessa sanoittamaan kummankin osapuolen vinkkeliä ilman kasvatussaarnaa. Sitten aikuinen voi pahoitella tapahtunutta kiusatulle ja tämän vanhemmalle, jos väärin tehnyt ei vielä itse siihen kykene. Myöhemmin rauhoittuneen lapsen kanssa voidaan miettiä, miten toimia sovussa, toista satuttamatta.

Sibylle Rieckhoff & Sophie Schmid:
Miten olisi anteeksi! Lasten Keskus 2010

Tätä pohtimista voi tehdä vaikka kuvakirjan äärellä. Luin lasten kanssa Sibylle Rieckhoffin ja Sophie Schmidin kuvakirjan Miten olisi anteeksi! (Lasten Keskus 2010). Kirjassa orava pudottaa vahingossa pähkinän villisian kärsälle ja jää potemaan pahaa oloa. Jänis kertoo kuitenkin taikasanan, jonka avulla oravan olo helpottuisi. Yhdessä eläimet menevätkin villisikaa tapaamaan. Kirja eläytyy vahvasti oravan tuntemuksiin ja kirjassa maalaillaankin oravan yliampuvia näkyjä siitä, mihin pähkinän putoaminen on voinut johtaa oravanvastaisiin mielenosoituksiin, villisian vakavaan loukkaantumiseen tai kostonhimoon.

Kirja haastaakin mielestäni aikuista keskustelemaan lapsen kanssa hiukan lisää oravan ajatusten ympäriltä. Pepitakin kertoi lukemisen lomassa lapsille, että tässä nyt on tällaista oravan kuvittelua. Pepitan olisi pitänyt käsitellä asiaa vielä painokkaammin, sillä 4-vuotiaalle jäi sellainen olo, että oravaa oli oikeasti kiusattu, olihan kuvissa näkynyt oravaa parjaavia kylttejäkin. Lapset myös arvostelivat tapaa, jolla vastentahtoinen orava sysätään villisian eteen anteeksipyyntöä varten. "Toi jänis tönii tota oravaa", lapset mutisivat. Tässä kirjassa painostuksen alla sanottu taikasana anteeksi johtaa kuitenkin hyvään ja helpottuneeseen oloon. Loppujen lopuksi myös villisialta löytyy syy pyytää anteeksi.

Ainakin aikuisen silmin kirjassa on kuvattu osuvasti tunteita vahingon jälkeen, jotka vaihtelevat välinpitämättömyydestä pelkoon, katumukseen, sääliin ja väistämiseen. Keventynyt mieli sovun jälkeen saa viimeisen aukeaman.

Onko jollain mielessä lisää kirjoja anteeksipyynnön ympäriltä? 

4 kommenttia:

  1. Mietin kohteliaisuudesta kirjoittamisesta itsekin tällä vkolla. Ole hyvä, kiiitos, anteeksi ja jopa tervehdys tuntuvat olevan toisille meistä suomalaisista hyvin vaikeita sanoja. Muualla tällaista käyttäytymistä pidettäisiin varsin junttina!
    Minusta toisen kokemisen avaamista tulee opettaa lapselle " miltähän x tuntui kun...?" jne. Vaikka oman kokemuksen kautta. Mutta mietin myös eikö sivistyneessä maailmassa pyydetä anteeksi myös kohteliaisuussyistä, esim jos ruuhkassa tönäisee toista (vaikka toinenkin tönäisisi ja sinänsäasia ei johdu anteeksi pyytäjästä). Minusta kohteaisuus olisi hyve, mutta yllättävän moni aikuinen käyttäytyy jo täysin eri lailla!
    Scarryn kirjoissa on muuten monessakin näitä kohteliaisuusasioita.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Kyllä, molemmat on tärkeitä, sekä tunnekasvatuskirjat että tapakasvatuskirjat. Parhaimmillaan ne palauttaisivat ääneen lukevalle aikuisellekin säännöt mieleen. Aikuisen malli on kuitenkin lapselle todella tärkeä.

    VastaaPoista
  3. Norbert Landan ja Tim Warnesin Anteeksi! (Kustannus-Mäkelä 2009) on myös jo kirjan nimessä teemaansa julistava kuvakirja. Nalle ja pupu löytävät kimaltavan folion palan ja kumpikin haluaa sen itselleen. Siitä seuraa riitaa ja hankausta, joka jäytää molempia. Kirjan sovinnollisessa loppuratkaisussa on hauska visuaalinen yllätys!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Huu, juuri tuollaisia riitoja meillä puidaan joka päivä, lapset saavat tästä varmaan tarttumapintaa...

    VastaaPoista