Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

tiistai 31. toukokuuta 2016

Viisikymmentä toukokuun sävyä

Fifty shades of May, akryyli 2016






Pepita suhtautuu tekstiileihin eräänlaisina arkistoina.

Miehen lempipaidasta on ommeltu tyttären hamonen, synnytykseenlähtömekon vyöllä voi taluttaa pehmoleluja. Turkoosi maalitahra parhaisiin pöksyihin tuli siniseltä kaudelta.

Vaatteiden ohella myös tyynyt, täkit ja matot ovat tärkeitä. Kuluneet kohdat maistuvat arjelta. Yksityiskohtaiset tilkut ja koristekirjonnat vievät ajatukset niiden tekijöihin. Mitä elämän tilkkutäkkejä kodin tekstiilit ovatkaan!

Yksi Pepitan lempikirjoista on Kirsi Tapperin kirjoittama ja Seija Juvan kuvittama Paita, (Sanoma Oy 1984) jossa tyttö tekee tilaustyönä paidan suurmiehelle. Paidasta tulee jättisuuri ja sen kuvioilla on tarkoituksensa.

Iittalan kesänäyttelyssä on esillä Pepitan Fifty shades of May. Tässä kuussa on on ollut varmasti vähintään viisikymmentä sävyä.

maanantai 30. toukokuuta 2016

Löytökoira


Pepitan ja tyttären lempiharrastuksia on koirien katselu. Kaupungilla tulee vastaan jatkuvasti erilaisia kiehtovia koirapersoonia.

Reitti kohti keskustaa kulkee Pepitan mielestä Suomen kauneimman kirkon ohi. Hämmästyttävää oli, että 6-vuotias löysi kirkon muuristakin koiran. Pieni lyttykuono on ollut siinä jo yli sata vuotta vahtimassa ohikulkijoita.

torstai 19. toukokuuta 2016

Kimurantti juttu



Pepitan mies lensi pariksi viikoksi työmatkalle Mongoliaan. Pepitalla riittää siis puuhaa. Kotitöiden tekeminen Skypestä käsin ei onnistu.

Lasten jatkuva kissanhännänveto on yksi suuri haaste. Hieno onnistuminen koettiin, kun Pepita kaivoi 6-vuotiaalle pastelliliidut ja värikartongit. 7-vuotias sai rauhassa puuhailla omiaan ja 6-vuotias alkoi taiteilla. Pepita pääsi pyykkien kimppuun.

Kissanhännästä puheenollen, katsokaa tuota yläkuvan kissan häntää! Tosi outo!



lauantai 14. toukokuuta 2016

Iittalan ensi-ilta


Naivistit Iittalassa -kesänäyttely avautui jälleen. Pepitalla on esillä kaksikymmentä maalausta yläkerran salissa.


Maalausten lisäksi puukoulun portaikossa elää Pepitan kasvattama puu, johon pääsi asumaan lempeitä lintuja. Nämä sydämelliset siivekkäät ovat aivan eri lajia kuin peleistä tutut vihaiset linnut, joiden ensi-ilta oli sattumalta samaan aikaan elokuvateattereissa.


Pepita kasvatti puun seinään pari viikkoa ennen avajaisia. Idätykseen tarvittiin ripaus rohkeutta, lempivärejä ja vapaata kättä. Ja tietenkin lupa kuraattori Hannu Castrénilta.




Puu puhkesi kukkaan. Pepita viritti puuhun hiukan Ebba Masalinin opetustaulujen tunnelmaa. Onhan puu todellakin vanhan koulun seinällä. Sitten tarvittiin vielä viisauden lintuja. Sivellin oli kevään aikana kutsunut puusydämistä esiin erilaisia lempeitä ilmeitä. Sydänpöllöt lennähtivät kukkien kohdille.

Pöllöjen maalaaminen ei ollut ollenkaan pöllömpää. Niiden äärellä oli voimauttavaa viivähtää. Pepita antoi itselleen luvan käyttää makeita värejä ja kultaakin. Jos pöllö löytää uuden kodin, se jättää jälkeensä kukan ja antaa tilaa kaverille. 



sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äiti, sinä olet tähti!


Pepita vietti äitienpäivän aattoa Tallinnassa, muun muassa Kumussa, nykytaidetta ja sydäncappucinoa siemaillen. Sillä aikaa mies ja lapset muokkasivat Pepitalle äitienpäiväaamun laulua:

Tuiki tuiki äitönen,
koko päivän sua katselen.
Lämpimänä loistat vaan,
sua kun halata mä saan.
Tuiki tuiki äitönen,
sulle suukon antelen!

Aamuinen jälleennäkeminen oli tavallista hilpeämpi. Olihan Pepita ollut perheensä luota poissa, kaukomailla, peräti puolitoista vuorokautta.

Pepita sai lahjaksi mansikoita. Tosin amppeliversiona, joten maistiaisia tulee vasta aikojen päästä.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Heurekassa melkein kotonaan


Vappupäivää vietettiin moskovalaisystävien kanssa Heurekassa. 7-vuotias solahti tiedekeskuksen lumoihin välittömästi. Hetken kuluttua hän oli kuitenkin nykimässä hihaa: – Äiti, tuu kattoon, tosi jännä juttu!

Pepita riensi ajosimulaattorin ääreen ja hämmästyi. Poika ajoi virtuaalimaisemassa kotikaupungissamme ja kone ohjasi poikaa kohti kotikatua. Oliko poika syöttänyt koneeseen osoitteemme? Ei. Kotitalon siintäessä kone käskytti eteenpäin, mutta päästi kuitenkin olkkarin ikkunan alle fiilistelemään.

Myös muut Heurekan vieraat pääsivät ajamaan Tampereella ja kokeilemaan etujoukoissa, miltä tuntuu kaartaa tulevaisuudessa valmistuvan Rantaväylän tunnelin syövereihin.

Pepita ei näe tunnelissa valoa. Hanke on aivan pimeä.