19. luukku

Pepita on aina suhtautunut puihin aika tunteellisesti. Ihanne olisi, jos joulupuuksi voisi koristella elävän, maasta kasvavan puun. Tämä Krakovan joltain sisäpihalta löydetty pensas todistaa, että puissa ja pensaissa on ominaisuuksia, joita emme aina huomaa. 

Pilkuntarkkaa kauneutta

Pepita etsii jatkuvasti sointuja. Sanoista, väreistä ja muodoista. Joskus löytyy ihan sattumalta näin sointuva kokonaisuus, kun ojentaa pilkkumekkoiselle siskontytölle leivoksia.

Outokuun erikoinen

Keittiön ikkunan takana kasvava syreenipensas haastaa Väripalan moton "Välillä pitää olla väriä." Pepitan syreeni tuntuu sanovan: "Välillä pitää olla väriä, välillä ei." Tai perinteisemmin: "Värillä ei ole väliä." Violetin pensaan valkoinen oksa saa pihassa paljon katseita.

Pepitaa kiehtoo pensaan sielunelämä. Pensas on kukkimisajan ulkopuolella kuin mikä tahansa rivisyreeni, mutta paljastaa erikoisuutensa kerran vuodessa lyhyen ajan.

Kuin lumottu Tuhkimo tanssiaisissa.