199 eläintä makuuhuoneessa

Matematiikasta innostunut 7-vuotias tahtoi eilen laskea makuuhuoneen lokerikoissa asuvat värikkäät kumieläimet. Niitä oli 199. Kuvassa eivät näy kaikki karsinat. On aika taas porata lokerikko seinään, että kaikki uudetkin tulokkaat pääsevät esille.

Krokotiili Gena Moskovan kirpputorilta. Soikeassa kehyksessä Pepitan keskeneräinen maalaus.

Kaapinoviin saa piirtää

Timmikuun kunniaksi keittiö tarvitsi vielä lisää kunnonkohotusta. Pari vuotta sitten Pepita maalasi kaapinovet, mutta yksi syrjässä ollut unohtui. Valkoinen ovi oli kummitellut mielessä siis jo pitkään.

Sisustuskaupasta löytyi mustaa liitutaulukontaktimuovia ja liitutaulutussi. Muovituksen jälkeen 6-vuotias syöksyi koristelemaan kaapin houkuttelevaa mustaa pintaa.

– Laitetaan muihinkin oviin tätä muovia, 6-vuotias toivoi piirrettyään oven täyteen.

Tyttären ehdottamaan keittiöuudistukseen Pepita ei ryhtynyt, mutta salli toki taiteilun muidenkin kaapinovien värilliseen pintaan, jossa uusi tussi käyttäytyi samoin kuin kontaktimuovin päällä. Pepita muistaa lapsuudestaan erityisen hienona hetket, jolloin kädessä oli tussi ja edessä iso pohja.

Mietintäriepu löytyi!

5-vuotias on nyt 6-vuotias. Tytär toivoi lahjaksi pingviiniä, bambia tai pupua. Leluna siis, onneksi.

Pupun erityisvaatimuksena oli, että korvia piti pystyä muotoilemaan. Vaatimusten mukainen ristiturpa löytyi Tampereen Luontokaupasta. Korvissa on sisällä rautalankaa, joten ne saa aseteltua haluamaansa asentoon.

Tytär sai viettää prinsessapäivää kotona. Päälle puettiin toisesta lahjapaketista tullut juhlamekko. Aamukakkupöydässä 6-vuotias totesi, että uuden pupun halaaminen on kuin mietintärievun puristamista. Mietintäriepua ei joulupukilta tullut, joten pupu on siis riepu. 6-vuotias kertoi, että pupu on kuin se "äidin runon pupu, joka laittaa korvansa solmuun ja miettii".

Pepita on tosiaan kirjoittanut runon Muistinsa menettänyt rusakko (kirjassa Lokin lokiikkaa, Lasten Keskus 2005). Solmu nenäliinassahan on vanha kikka jonkin asian muistamiseen. Korvien solmiminen auttaa kuitenkin rusakkoa, ainakin jonkin verran.

Lokin lokiikkaa -kirjan muistinsa menettänyt rusakko.

Muistinsa menettänyt rusakko

Kerran tuli luokseni rusakko.
Tuli, kun oli pakko.
Ei muistanut mihin pisti muistinsa,
oli kyllä etsinyt, tonkinut kuistinsa,
kaivellut kiivaasti kirjoituspöytää.
Vaan muistiaan ei voinut löytää.

Ei tiennyt, kuka on presidentti,
ei, kuinka pitkä on sentti,
tai miten vannotaan vala,
ei edes sitä, että hauki on kala. 

Sanoin: – Muistamisen piinassa
auttaa solmu nenäliinassa. 

Mutta rusakko korvansa solmuksi liitti
ja minua sitten kovasti kiitti, 
sillä hän muisti jo, mikä on hauki.

Mutta ei sitä, miten solmun saa auki. 

(Petra Heikkilä)

Ilotulitus keittiön lattialla

Uuden vuoden kunniaksi Pepita päätti ilotulittaa. Keittiö oli riisunut räsymattonsa jo jokin aika sitten ja kaipasi nyt jotain erilaista. Pepita kirjoitti nettikirpparin hakukenttään värikäs matto ja ruudulle ilmestyi heti räväkkä Askosta peräisin oleva Sparkle-matto.

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Matto sijaitsi kilometrin päässä ja seuraavana päivänä se oli jo lattialla. Matossa on vetovoimaa. Legokori parkkeerasi matolle välittömästi.

Kesällä kerran -blogin hengessä

Pepita asetti Kesällä kerran -blogin innoittamana itselleen haasteen. Kaikenkirjaviin pukeutuvalle tyttärelle etsittiin kerrankin hillitympi asukokonaisuus. Mustaa, valkoista, harmaata, tehosteena keltaista. Kuvassa KappAhlin koirapaita, joulupukilta. Jooko-merkkinen pallomekko kirpputorilta, 1 €.

Kehykset tyhjää täynnä

Pepita on viime aikoina löytänyt ihania kehyksiä, mutta ei aikaa maalaamiselle. Kehysten ei ole hyvä olla piilossa. On parempi, että ne edes muistuttavat olemassaolostaan seinällä. 5-vuotias sen sijaan löytää aikaa luovuudelle joka päivä, vaikka huoneen kapeimman kulkuaukon suulta.

Väriharmoniaa

Joskus kirpputorilla alkaa koppaan sattumalta kertyä aarteita, joita yhdistää väri. Nämä punaiset löydöt eräältä kirpputorilta Krakovasta.

Yleensä kai ihmisille voi käydä niin, että kaupassa ihastuttanut tavara näyttääkin kotona kamalalta. Pepitalle kävi kerran niin, että kirpputorilla eräs kello herätti Pepitan huomion roisilla muovisuudellaan ja räikeällä oranssilla värillään. Hyi, ajatteli Pepita ja osti kellon viidellä eurolla. Kotona kello puhkesi kukkaan lastenhuoneen portaikon ruskehtavalla seinällä, pienen kumileluparven yläpuolella.

Kaunis arki

Timmikuu alkoi taas. Tässä timmikuussa Väripalalla on asioita, jotka näyttävät hyviltä.

Pepita oli jo kauan etsiskellyt kirpputoreilta värillisiä juomalaseja elämän tuoksinassa rikkoutuneiden tilalle. Marraskuussa Forssan Fidassa Pepitaa onnisti ja erä lempivärin laseja pääsi uudelle omistajalle 0,30 € kappalehintaan.

Arjen harmaudessa sitä välillä tulee miettineeksi, mistä energia oman elinpiirin tarkoin harkitun värikirjon rakentamiseen oikein tulee. Kuvan näkymä ei ole lavastettu. Se aukeni Pepitan eteen eilisiltana lasten nukutuksen jälkeen, kuin vastauksena mietintöihin.