Vuoren kokoisia asioita

Ilmastoahdistus, akryyli 2020

Pepita vei taas maalauksia Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyyn. Isoin oli nimeltään Ilmastoahdistus. Pepita maalasi vihreämekkoisen koiran keväällä ilmastonmuutoksesta ahdistuneena. Kuvan koiralla on jäävuoren kokoinen huoli. Juuri nyt maailma on keskittynyt pohtimaan ilmaa jokaisen nenän edessä, pienhiukkasten leijumista, pintojen pärskeitä. Ja ahdistusta ja huolta nuokin pohdinnat aiheuttaa.

Elämä kolmen lapsen kanssa on ollut niin värikästä, että Väripalalle ei ole jäänyt aikaa ja viime vuoden naivistinäyttelyn työt yllättävän värittömiä. Mutta tänä vuonna värit ovat alkaneet taas hiljalleen siirtyä kankaalle. Mukana myös oikein karkkimaista pinkkiä. Voi, miten sitä olikin ihana maalata!

Jos kaikki menee hyvin, Naivistit Iittalassa avattaneen 4.6. Sitä ennen voi fiilistellä vaikkapa taidelainaamon töiden äärellä.

Naivistit Iittalassa jälleen

Naivistit Iittalassa -kesänäyttely on ollut avoinna jo kuutisen viikkoa. Pepitan eläinmuotokuvat on ripustettu juuri sellaiseen harmoniseen sommitelmaan, jossa hahmot alkavat näyttää vanhan talon sukupotreteilta, joilla kaikilla on oma tarinansa. Väriskaala on tällä kertaa niukka. Mustaa, valkoista, harmaata, hieman vihertävää, vaaleanpunaista, haaleaa sinistä. Yksi maalaus on jopa täysin mustavalkoinen. Työn nimi on Värikäs Persoona.

Värikäs persoona, akryyli 2019

Leipää ja kullanmuruja

Juuri nyt elämä on täynnä rutiineja, arkea, leipää. Arki on kuitenkin ilolla höystetty. Vauva on 9 ja puoli kuukautta ja on oppinut konttaamaan ja nousemaan tukea vasten seisomaan. Oikein hyvällä tahdolla voi kuulla pikkuisen sanovan äiti.

Välillä myös hyppyjä ulkomaailmaan. Pepita kävi piipahtamassa Naivistit Iittalassa -näyttelyn Lasten juhlassa. Vauvakin näki nyt Pepitan kirjaan perustuvan Ilvekset kuin veljekset -nukketeatteriesityksen. Pepita myös maalasi hetken omien maalaustensa äärellä. Kullanmuru-maalaus jäi myyntiin Aula-Shoppiin.

Melkein valkoisessa talossa

Potkut, akryyli 2018

Naivistit Iittalassa -kesänäyttely on jälleen auki. Vaaleankeltaisessa puukoulussa on satoja naivistisia teoksia koko kesän ajan. Pepitan seinällä on 16 maalausta, yksi niistä kuvassa oleva äreä leijona. Muotokuva sopisi aiheensa puolesta vaikka valkoiseenkin taloon.

Näyttely juhlii kolmekymppisiään. Suuri osa Pepitan maalauksista on tänä vuonna erityisen uhkeissa kehyksissä. Raamien sisällä on sankareita. Kuvan leijonakin? Kyllä vaan, svnttärisankari, 14. kesäkuuta.

Asiaa munankuoressa

Yhdessä, akryyli 2012

8-vuotias tuli koulusta ja sanoi tahtovansa katsoa TipuTV:tä. Taas uusi mediavouhotus, Pepita ajatteli ja pyöritti päätään. Ihmetys oli suuri, kun TipuTV sitten rävähti älypuhelimen ruudulle. Suoraa lähetystä 8-vuotiaan naapuriluokasta, hautomakoneen ääreltä, jossa ensimmäiset tiput olivat juuri kuoriutuneet.

Koulun pääsiäistipuprojekti ravisuttaa Pepitan tajuamaan, että uusi opetussuunnitelma on oikeasti tullut.

Värikästä pääsiäisaikaa Väripalalta!

Onnea Suomi!

Ei parta pahoille kasva, akryyli 2017

Suomi täyttää sata. Vanhus on varsin vetreässä kunnossa.

Kuvan ehkä vähän Väinämöiseltä näyttävä koira on unohtanut pipansa johonkin, mutta tamperelaiset tänä vuonna syntyneet vauvat ovat hyvin varusteltuja. Pepitan vauvakin sai heti syntymänsä jälkeen sinivalkoisen pipan juhlavuoden kunniaksi. Nyt pipapäistä on koostettu kuvakavalkadi Aamulehden nettisivuille.

Jotkut näistä nappisilmistä juhlivat varmasti myös Suomen 200-vuotisjuhlia.

Naivistinen muraali, uusi lehti

On aika raportoida eräästä taideprojektista, kuten Väripalalla jo vähän aikaa sitten lupailtiin. Seinämaalaus sopii seinäkuuhun. Pepita sai toteuttaa naivistisen muraalin Iittalan hyvinvointikeskus Sauvolan ulkoseinään Hämeenlinnassa. Asiasta uutisoi myös Hämeen Sanomat eilen.

Projektissa oli mukana Naivistit Iittalassa -säätiö, jonka Facebook-sivuilta voi palata ensimmäisen päivän työmaatunnelmiin.

Hyvinvointikeskuksen palvelut kokoavat Iittalassa eri sukupolvia saman katon alle. Siitä se idea sitten lähti. Lapsikarhu on kääntänyt uuden lehden kirjastaan ja kannustaa isoa karhua lukemaan kanssaan. Seniorikarhun kävelysauva on alkanut versoa uutta lehteä. Muraalin nimi onkin Uusi lehti. Sen myötä kääntyy varmasti uusi lehti myös Iittalan asukkaille, hyvinvointikeskuksen käyttäjille.

Heleän luonnoksen jälkeen Pepita sovelsi värit julkisivumaalien hillitympään värikarttaan sopivaksi. Tavoite on, että värit säilyvät haalistumatta pitkään ja että muraali sopisi ympäristöönsä. Tikkurilalta tuli tietoa maalien ominaisuuksista ja erä Kivisil-maaleja muraalin toteutukseen. Tikkurilan nettisivuilla onkin jo hieno kavalkadi muraaleja, joiden toteutusta maalifirma on ollut tukemassa.

Jo kesäkuussa Pepita merkkasi työmaalla teipein alueen, johon muraali tulee. Alue ei ollut mikään jättimäinen, leveys 2,5 metriä, korkeus 3,5 metriä. Luonnos siirrettiin ruutukaavan avulla seinään.

Muraalin maalaus sujui telineeltä. Pepitan apuna seinän äärellä oli taideopiskelijanuorukainen. Pepita sai siis maalit sekoitettuina ja lautasille annosteltuina. Aikamoista luksusta. Maalit olivat vesiliukoisia ja asianmukaiset suojavarusteet käytössä. Vauvavatsa mahtui maalarinhaalariin ja kykkiminen seinän äärellä onnistui vielä juuri ja juuri.

Pepita toivoi sateetonta ajanjaksoa, ei lomailuun, vaan työntekoon. Toive toteutui ja itse maalausprosessi oli viikossa ohi. Pepita iloitsi siitä, että oma käsiala toistui isossa pinnassa hämmästyttävän mutkattomasti. Ensimmäisen muraalin myötä uusi lehti on nyt käännetty naivistitaiteilijanakin.

Valmis muraali

Jänis pääsi Iittalaan

Harekiini, akryyli 2017

Pepita piipahti ohimennen Iittalan naivistinäyttelyssä viemässä yhden uuden maalauksen Aula-Shoppiin.

Pepita oli ajatellut tämän maalauksen kohdalla, että ei tässä nyt olla jäniksen selässä. Joitakin maalauksia sitä tutkailee viikkotolkulla, että onko niissä tavoittanut juuri sen, mitä on halunnut. Kehyksiäkin oli hankittu kahdet, valkoiset ja kultaiset.

Lopulta Harekiini tuijotteli kotona Pepitaa niin vaativasti, että se oli pakko päästää kohti uusia seikkailuja, valkoisissa patinakehyksissä. (Nimestä ei ole unohtunut ällää, hare on jänis englanniksi.) Aula-Shopista ostaja saa teoksen heti mukaansa, varsinaisessa näyttelyssä mukana olevat työthän pysyvät paikoillaan näyttelyn loppuun saakka.

Nykytekniikan ansiosta taiteilijakin pääsee jyvälle näyttelyvieraiden kokemuksista. Joskus iltaisin sitä tulee googleteltua tunnelmia, joita ihmiset jakavat vaikkapa blogeissaan. Tässä yksi ihan tuore postaus Elämä on ihanaa -blogista, eiliseltä.

Koira on kotona ja liikkeellä

Koira on kotona, akryyli 2017

Pepita aloittaa taas kotiäitijakson syksyllä, kun vauva syntyy. Kuvan maalaus syntyi keväällä Kemin taidemuseon naivistisen taiteen kesänäyttelyä varten. Kesytön kesä — naivistisen taiteen riemukas näyttely on avoinna 3.9. asti. Kun kutsu näyttelyym tuli, Pepita halusi maalata seitsemän uuden maalauksen kokonaisuuden. Kuvassa maalauksista kookkain, Koira on kotona.

Pepita odottaa toki kotikeskeistä elämää innolla, mutta kuvan maalauksessa näkyy kotiäitiyden yksi puoli, rutinoituneen vahdin rooli. Onneksi tällä kotikoiralla on sentään värikkäitä ikkunoita, joista voi ammentaa vaihtelua elämään.

Pepita ei aio jämähtää neljän seinän sisälle. Mammakavereita on löydyttävä vaunulenkeille, kahvihetkiin ja rientoihin. Tottakai pitää päästä vauvojen värikylpyyn, tällä kertaa asiakkaaksi.

Myös Pepita aikoo jatkaa värien kanssa lotraamista. Pensseleitä ei voi ihan kokonaan heittää santaan. Jopa paksumahaisenakin luominen vielä onnistuu. Heinäkuussa on tulossa eräs taideprojekti, jossa Väripala elää mukana...  

Kun aika on... Iittalassa

Sirkuksen helmi, akryyli 2017

Naivistit Iittalassa -näyttely avautui! Omiin maalauksiin ehtii työskentelyprosessin aikana muodostua siteitä. Kesänäyttelyn mittaan Pepita valmistautuu vähitellen irrottamaan otteensa maalauksistaan, sillä yleensä osa niistä löytää uuden kodin. On lohdullista, että varattuja maalauksia voi käydä hyvästelemässä näyttelyssä elokuun loppupuolelle asti, mutta joskus tapahtuu odottamaton ero.

Kaksi Pepitan maalausta oli sijoitettu naivistinäyttelyn Aula-Shoppiin, josta ostaja saa teoksen heti mukaansa. Pepita ei avajaistohinassa ollut maalaustensa vaarallista sijaintia ymmärtänyt. Ensimmäisen tunnin jälkeen kahdesta kissapedosta muistutti vain kaksi seinässä törröttävää naulaa.

Kissat kulkevat omia aikojaan, se pitää varmaankin hyväksyä. Tämä postaus ei siis ole etsintäkuulutus. Kissat, olkaa onnellisia uusissa kodeissanne. Teistä ei tullut kesänäyttelykissoja, mutta teillä oli sekuntinne catwalkilla.

Maaginen mies, akryyli 2017

Taidetunnelmissa

Älä droppaa mun tunnelmaa, akryyli 2017

Eilen oli aika viedä viimeisetkin maalaukset Iittalaan kesän naivistinäyttelyä varten. Maalausurakan jälkeen Pepitan ilme oli kuin kuvan lampaalla. Vähäunisen yön jälkeen maalauksia pakatessa huomasi, että kyllä taiteenteko työstä käy. Silti sisällä päässä tunnelma on korkealla.

Toinenkin sekä taiteeseen että työhön liittyvä asia valmistui. Kuvataide- ja käsityökoulu Emilin kevätnäyttely avautui Voipaalan taidekeskuksessa. Pepita suuntasi Iittalan töidenjätöstä miehen ja tyttären kanssa suoraan avajaistunnelmiin. Pepita on kolmatta kevättä mukana Emil-koulun toiminnassa kuvataideopettajan roolissa. Taidekeskus pullistelee upeita arkkitehtuuri- ja ympäristöteeman oppilastöitä.

Tässä pari poimintaa ulkotiloista. Avajaisten toiminnallinen osuus kiinnosti tytärtä erityisesti. Pihalla kävijät saivat punoa paviljongin ympärille matonkudetta. Yhteistyön tuloksena syntyi jännittävä tila, kiehtova kudelma, jota tytär ei olisi hennonnut millään jättää.

Paviljongin vieressä oli Pepitan 6-7-vuotiaiden oppilaiden pikkutyyppien kodit, jotka ovat saaneet innoitusta Pepitan BeWILDerwood-puistosta näyttämistä kuvista.

Ulkona suloiset mökit saivat luonnon ympärilleen ja heräsivät tavallaan eloon. Pepita on tallentanut asumusten tekoa Salvos-hankkeen blogiin: https://salvoshanke.wordpress.com/2016/12/02/pikkutyyppien-kodit/

Meillä kotona?

Bad hair day, akryyli 2016

Silloin kun on itsellä huonon tukan päivä, voi sukeltaa fantasiamaailmaan. Sisustuslehtien siistit kodit voimauttavat jollain oudolla tavalla, harovat sitä omaakin päätä seesteisemmäksi. Pepita nauttii erityisesti sellaisten kotien ihmettelystä, jossa on paljon tavaraa, mutta tavarat ovat harmonisesti esillä.

Jotkut kodit ovat täydellisyydessään kuin suurta aprillipilaa, joissakin näkyy elämän jäljet.

Tässä linkissä yksi poiminta, josta näkee, miltä meillakotona.fi voi näyttää.

Vakavasti otettava

Vakavasti otettava koomikko, akryyli 2017

Pepita vei sunnuntaina Iittalan naivistinäyttelyä varten kaksi maalausta maistiaisiksi. Toinen niistä oli kuvassa näkyvä maalaus Vakavasti otettava koomikko.

Pepita on pohtinut TV:n Putous-ohjelmaa katsellessaan, mistä hyvät koomikot on tehty. Ollakseen vakavasti otettava koomikon on elettävä rooliaan, luotava tarinaa, ei vain kahlattava sketsistä toiseen. Älyttömältä näyttävään menoon tarvitaan älyä.

Naivistit Iittalaan -näyttelyyn tulevien maalausten väriskaala on vakavoitunut. Harmaa on tullut! Pepitan arki ei kuitenkaan ole kovin harmaata. Ehkä harmaa tulee aivosoluista. Ainakin ajattelu taiteen äärellä on aiheuttanut ensimmäiset harmaat hiukset.

Maailman kuuluisin nainen

Hymy, akryyli 2017

Näin naistenpäivän iltana Pepita julkaisee ehkä maailman kuuluisimman naisen muotokuvan. Maalaus on samalla Pepitan ensimmäinen tänä vuonna valmistunut maalaus.

Onnea uuteen vuoteen!

Amuletti, akryyli 2016

Uuden vuoden kunniaksi kuva onnenamulettia kantavasta koirasta. Toivottavasti tämä vuosi tuo tullessaan helmiä.

Oululaisessa Neliö-Galleriassa on avautunut Huumorinkukkia-näyttely, jossa kuvan koirakin on tällä hetkellä. Iloa saa irti näin kauempaakin, gallerian nettisivuilta.

Kukkiiko huumori?

Madame Mau, akryyli 2016

Pepita pakkasi viisi pientä maalausta lähtemään Ouluun. Ensi vuoden alussa 4.1. - 25.1. Neliö-Galleriassa on esillä naivistista taidetta sisältävä Huumorinkukkia-näyttely.

Pimeänä aikana maalatuissa teoksissa Pepitan huumorinkukka ei rönsyile. Huumori on nupullaan, se avautuu jollekin, jos avautuu. Ehkä Pepitan eläinmuotokuvien huumori on muutenkin eräänlaista myötäelämistä, komppaamista, hiljaista hihitystä.

Aiheissa on päitä, kehyksissä ruskeaa puuta. Mutta pääasia on, että maalaaminen ei maistunut puulta.

Herkällä korvalla, akryyli 2016

Lempeät linnut talvehtivat

Talvehtia. Miten kaunis sana. Pepita voisi talvehtia lukulampun valossa, tilkkupeiton alla. Tai hiekkarannalla, aaltojen kohinassa.

Kuvan lempeät linnut talvehtivat Iittalassa, Kuusijuhla-tapahtumassa. Parvi on uutta, hiljattain kuoriutunutta kantaa. Naivistinen Kuusijuhla on avoinna puukoululla joka päivä 18.12. saakka klo 11-17. Jos joku linnuista löytää uuden omistajan, se lähtee talvehtimaan sinne, minne uuden ystävän nokka näyttää.

Pinkki vinkki Keravalta

Pepitan perheen tie vei sunnuntaina katsomaan virkkaustaiteilija Agata Oleksiakin Our Pink House -teosta Keravalle. Pepita kuvaili ennen talolle menemistä lapsille simppelisti, mitä on luvassa. Talo, joka on peitetty virkkauksella.

6-vuotias kysyi: - Onko se niin kuin Enni Idin talo, mutta virkattu?

Pepita tajusi, että ehkä näinkin voisi sanoa. Vaikka taiteilijanaisten edustamat taidesuuntaukset ovatkin aivan erilaiset, niin pohjimmiltaan niistä voi löytää samaa henkeä.

Taidemuseo Sinkan nettisivulta voi lukea, että virkkauskuvioilla peitetty talo on Oleksiakin mukaan toivon ja unelmien talo. Vapaaehtoisten naisten, muunmuassa maahanmuuttajien voimin virkatun teoksen syntyprosessi on osa teosta. Taiteilija haluaa naisten näkymättömän työn päivänvaloon.

Padasjoen Enni Id maalasi yksin ja omaksi ilokseen. Mutta ehkä Enni Idinkin mökki on eräänlainen yhden naisen toivon ja unelmien talo.

Kultareunus

Jokaisella päivällä on kultareunus, akryyli 2016

Jo yli vuosi sitten Pepita alkoi etsiskellä soikeita kehyksiä maalauksiaan varten. Mikä tahansa kehys ei ole kelvannut. Kuvan ja raamin on tuettava toisiaan, niiden on kerrottava samaa tarinaa.

Kuvan maalaus syntyi inspiraation vallassa, mutta sitten paljastui, että jo valmiiksi ovaaliksi leikattu pohja ei ollutkaan standardikoko, johon olisi helppo etsiä kehystä. Pepita mylläsi nettikirpputoria mittoja kysellen ja löysi viimein maalaisromanttisen kynttilälampetin. Peilin osuus lampetissa oli tarkalleen Pepitan koiramaalauksen kokoinen. Lampetin kynttilänpidikkeen sai onneksi ruuvattua pois jättämättä jälkiä etupuolelle. Sitten hieman kultaväriä pintaan ja mopsi pääsi Naivistit Iittalassa -näyttelyyn.

Jokaisella päivällä on kultareunus, vaikka kuvan mopsi ei sitä vielä täysin olekaan ymmärtänyt. Haasteilla ja mutkilla on joskus tarkoituksensa.

Ideoille herkistyneenä

Erityisherkkä, akryyli, 2016

Syksyn tullen Naivistit Iittalassa- ja Naivistit Varkaudessa -näyttelyt päättyivät. Varkaudesta Pepita sai kuulumiset puhelimessa. Pepitan maalauksista erityisesti yksi, kuvassa oleva Erityisherkkä, oli ollut useamman kävijän sydäntä lähellä. Maalauksen koira vaistoaa niin herkkänä ympäristöään, että tunnelma imeytyy korvannipukoihinkin.

Pepita piipahti viime lauantaina Iittalassa taiteilijoille järjestetyssä näyttelyn päätöskaronkassa. Tilaisuudessa lenteli uusia ideoita ja pari asiaa jäikin syyhyttämään mukavasti sormia.

Maalausten matkaaminen uusiin koteihin on aina vähän haikeaa. Eräänlaisena viestinä Pepita on signeeraanut maalauksensa oikeaa nimeään mukaillen Petraa, ovathan ne osa tekijäänsä. Pepitan Iittalan maalaukset olivat yhtä lukuunottamatta löytäneet uuden kodin. Pepita kävi kurkkaamassa myös lempeiden lintujen puuta. Heinäkuussa täydennetyn puun linnut olivat menneet joko maailmalle tai laatikkoon. Pepita jäi odottamaan merkkiä, mistä uusi inspiraatio syntyisi.

Iittalan näyttelypaikan pihalla oli ihmisrakas varis. Se notkui hölmönä ja pelottomana puukoulun ulkokaiteella. Pepita hihkaisi taiteilijaystävilleen:

- Hei, tuo varis on ihan naivi!

Sitten lintu lehahti hajamielisen näköisenä pihakatoksen huippuun. Miten hienolta sen siluetti näyttikään sinistä taivasta vasten. Samassa tuli ajatus. Pepita lähti hyvällä tuulella uuden lintuideansa kanssa kotiin.

Luominen on luontevaa nyt.