Kumieläintarhassa värisee

KonMarin järjestyskirjan lukemisen jälkeen Pepita on virittynyt kodin järjestelyyn, tosin perinteisemmällä hylly kerrallaan -metodilla. Kumieläintarhan jäseniä ei sentään karsita, mutta pölyt niistä pitää karistaa. Lapsetkin auttoivat kumieläintarhan siivouksessa. Eläinten asettelu takaisin paikoilleen ei kyllä olekaan mikään helppo homma, sillä 6-vuotias alkoi järjestellä eläimiä väreittäin.

Tehtävää ei ole vielä saatettu päätökseen.

199 eläintä makuuhuoneessa

Matematiikasta innostunut 7-vuotias tahtoi eilen laskea makuuhuoneen lokerikoissa asuvat värikkäät kumieläimet. Niitä oli 199. Kuvassa eivät näy kaikki karsinat. On aika taas porata lokerikko seinään, että kaikki uudetkin tulokkaat pääsevät esille.

Krokotiili Gena Moskovan kirpputorilta. Soikeassa kehyksessä Pepitan keskeneräinen maalaus.

Liian hyviä kirpparilöytöjä

Pepita seikkaili tänään taas Tampereen peräkonttikirppiksellä ja katsastipa vielä Radiokirppiksenkin valikoimat. Mukaan tarttui väripaloja!

Peräkonttikirppiksellä vierähti kaksi tuntia. Suloisia posliininmaalauksen värikarttalautasia löytyi kaksi, 2 euron kappalehintaan. Toinen niistä pääsee piristämään Pepitan opetusluokkaa.

Vehreänvihreä japanilainen säästökukko maksoi 3 euroa. Kumitipu ei olisi maksanut mitään, mutta Pepita lunasti sen 20 sentillä kukon kaveriksi. Radiokirppiksen löytö oli 11  kumieläintä. Eläinpussi maksoi euron. Tiedättekö tunteen, kun kirpputorilta löytyy jotain liian halpaa? Siitä tulee melkein syyllinen olo. Mutta nythän onkin syyllisyyskuu.

Kirpputoriteemaa käsitteli tänään myös Pepitan kolumni, joka julkaistiin Tyykikylän Sanomissa. Tyykikylän Sanomat on uusi posiviista ajattelua levittävä ilmaisjakelulehti, joka jaetaan 45 000 talouteen Forssan seudulla.

Kumieläintarhassa rullaa

Outokuun kunniaksi yksi outo kokoelma. Pepita pitää kellarikerroksessa jemmassa liki kahtasataa eläintä. Kumieläinkokoelma sai alkunsa eräältä puistokirppikseltä. Siellä oli myynnissä muutama eläin, eurolla kappale, olivathan ne sentään myyjän mukaan keräilytavaraa.

Sen jälkeen Pepitalle paljastui, että kumieläinlajeja oli paljon. Ja värityksiä jos jonkinlaisia. Ja oli pyörällisiä eläimiä. Ja junanvaunujakin. Ja että euro eläimestä ei ollut paljon. Keräiltävää on riittänyt, sillä tavoitteena on löytää kaikki eri elänlajit kaikissa mahdollisissa väreissä, sekä pyörällisinä että pyörättöminä. Joskus onnistaa tavallisella kirppiksellä, joskus tulee mentyä nettihuutokauppaan harvinaisuuksien perässä.

Kumieläimiä ja Marimekon Kesän lehti 2/2014

Hiljattain Pepita huomasi, että Marimekon uudestaan tuotantoon tulleessa Rulla-kuosissa vilisee tutunnäköisiä hahmoja. Kankaan on suunnitellut Katsuji Wakisaka vuonna 1981. Plagiaattikohua tästä tuskin saa aikaan, mutta hauska yhteensattuma kuitenkin. Muilta kumieläinfaneilta on tihkunut sellaista tietoa, että kumieläimiä olisi 1980-1990-luvuilla myynyt Ainu, tuotenimellä Iloiset eläimet.

Eläimissä lukee Made in W.Germany, tosin eläinjunassa alkuperä lukee vain veturissa. Pepitaa viehättää eläinten selkeät muodot ja niiden rikas värikirjo. Lapset oppivat aikoinaan niiden avulla värejä ja eläinlajeja. Lapset saavat eläimet tarvittaessa myös leikkeihinsä, kunhan laskevat, montako ovat ottaneet ja muistavat palauttaa ne laumaan.

Eläinkeräily tekee kirpputoriretkistä muistorikkaita. Keräilyn alkutaipaleella Pepita päätti tehdä perheensä kanssa nopean täsmäiskun eräälle kirpputorille Helsingissä käydessään. Tarkoitus oli siis löytää yksi kumieläin. Voi sitä riemua, kun se marjapuuronvärinen aasi löytyi. Ja voi sitä pettymystä, kun selvisi, että aasista puuttui hinta. Onneksi itsepalvelukirpputorin ystävällinen kassa soitti aasin omistajalle ja yksi euro vaihtoi omistajaa.