Päivän hyvä työ

Pepita ja mies veivät lapset vuorokaudeksi mummulaan. Hämmästyttävää oli, miten paljon 24 tuntiin mahtui. Matka Iittalan Kuusijuhlan kautta Helsinkiin, lounas kreikkalaisessa ravintolassa, Farmi Ryhmäteatterissa, lokakuisen kuvitusnäyttelyn töiden kuljetusta, kummitytön syntymäpäivät, paluu Tampereelle, illallinen intialaisessa ja vielä yksi poliisitehtävä. Siis mikä?

Pepita on aina ihmetellyt lastenkirjojen auvoista maailmaa, jossa poliisit parveilevat herttaisessa kaupungissa järjestystä valvoen, hymyssä suin. Eihän sellaista oikeasti ole. Vai onko kuitenkin, Tampereella?

Matkalla ravintolasta kotiin Pepitan mies huomasi paljon juhlineen miehen kellahtavan pehmeästi erään pylvään ja seinän väliin. Juhlijasta jäi näkymään vain jalat. Pepita ja mies menivät katsomaan, millaista apua juhlija tarvitsisi. Tajuissaan hän oli, osasi kertoa kotiosoitteensakin, mutta pystyyn ei kyennyt nousemaan. Muutaman sekunnin ehdittiin miettiä, mitä tehtäisiin, kun katua ajeli poliisiauto.

Pepita viittoili auton pysähtymään. Autosta astui poliisi, jolla oli levein hymy, jota Pepita on ikinä nähnyt. Hyväntuulisena poliisi ilmoitti, että he hoitavat miehen tästä eteenpäin. Pepita tunsi olevansa jossain Kardemumman yössä.

Elämyspäivä teki hyvää, mutta päivässä sai myös tehtyä hyvää.

18. luukku

5-vuotiaalla alkoi joululoma. Hän aloitti lumiukon tekemisen jo matkalla päiväkodista kotiin. Kotipihalla ukosta kasvoi jättiläinen. Hetken piha oli luminen ja satumaisen kaunis. 

Pepita meni illalla nauttimaan myös toisesta sadusta. Tampereen Työväen Teatterin Mestaritontun seikkailut -kantaesitys oli huima.

Häkki heilahti

Pepita lukee lapsilleen iltaisin Thorbjørn Egnerin Kolmea iloista rosvoa. Tavoitteena olisi saada kirja päätökseen ennen kuin 7-vuotias näkee kirjasta tehdyn näytelmäversion mennessään luokkansa kanssa teatteriin perjantaina. Tämän illan luvussa 75 vuotta täyttänyt Topias sai syntymäpäivälahjaksi ystäviltään puhuvan papukaijan, amerikkalaisen Pollin.

Jännittävää olisi nähdä, puhaltaako teatteriväki 60 vuotta vanhaan tarinaan ja hahmoihin uutta vääntöä. 

Papukaijoista puheenollen, Pepita törmäsi Roomassa eräänä päivänä kahden tunnin sisällä kahteen vangittuun papukaijaan (kuvissa). Kumpikaan ei halunnut kommentoida.

Muistot teatteriksi

Koukkuniemen kesäteatterin ohjelmalehtinen,
ulkoasu: Ruut Luoto.Räsymatto kuvausrekvisiittaa.

Ilokuu on alkanut! Ilokuussa Pepita yrittää keskittyä iloa tuottaviin asioihin. Pepita saa usein iloa törmätessään taiteeseen. Kuluneella viikolla Pepita näki kaksi teatteriesitystä, joiden molempien teemana olivat muistot.

On elomme muistoja vain sai ensi-iltansa eilen. Se ei ole aivan tavallinen kesäteatteriesitys. Koukkuniemen Kalevala -hankkeessa tamperelaisen Koukkuniemen vanhainkodin asukkailta  kerättyjä lapsuus- ja nuoruusmuistoja on muokattu koskettavaksi, täysipainoiseksi esitykseksi, jonka on ohjannut 23-vuotias Meri-Maija Näykki. Muutkin tiimin jäsenet ovat nuoria lahjakkuuksia.

Esitysdramaturgiasta vastannut Iira Halttunen, 20,  kertoo käsiohjelmassa luomisprosessista näin: "---Jokaisen muisto on tärkeä, eikä sitä saa esittää väärässä valossa edes näyttämöllä. Toisaalta fiktio on myös paras suojaverho ihmiselle ja tämän muistoille. Sekin on tehnyt tämän esityksen tekemisestä kutkuttavaa ja mielenkiintoista alusta asti." 

Ihan konkreettinenkin suojaverho esityksestä löytyy. Räsymaton takana tapahtuu kaikki se, jota ei haluta esityksessä suoraan näyttää. Ja matoilla on myös muita rooleja, kuten esiintymisareenan pinta, piilopaikka, huutolaislapsi. Räsymatto toimiikin Pepitan mielestä loistavana materiaalina, onhan se varmasti kuulunut haastateltujen vanhusten elämään. Lisäksi räsymaton voi nähdä eräänlaisena muistojen kudelmana, joka esitys itsessäänkin on.

Sää salli ensi-illan ulkona. Näsijärven rannalla leppoisa tuuli yritti kuivata liikutuksen  kyyneleitä yleisössä. Lisätietoja hankkeesta löytyy hankkeen nettisivulta täältä.

Marja-Muusa Hämäläinen esittää Muistojen maalari -paperinukketeatteria.
Taustalla Anna-Liisa Hakkaraisen teoksia.

Alkuviikosta Pepita poikkesi Naivistit Varkaudessa -näyttelyssä. Näyttelyn teema on Iloa Itä-Suomeen. Vanhassa kauniissa puutalossa on esillä naivistisia teoksia 40 tekijältä. Pepitan maalaukset löytyvät yläkerrasta.

Pepitan perhe sai nähdä näyttelyn kuraattorin Marja-Muusa Hämäläisen esittämää paperinukketeatteria, jossa hän oli nivonut omat naivistiset maalauksensa mukaan esitykseen. Esityksen nimi oli Muistojen maalari. Taiteilija löytää tarinassa oman tapansa työskennellä muiden ihmisten muistojen ikuistajana. Pepitaa kiehtoi yksinkertaisesti ja toimivasti rakennetut kulissit ja nuket. Oivaltavana loppuyllätyksenä katsojat saivat valita oman muistojen helmen mukaansa.

Niin todellakin, muistot voivat olla räsymaton kuteita, mutta myös helmiä helminauhassa.