Heurekassa melkein kotonaan

Vappupäivää vietettiin moskovalaisystävien kanssa Heurekassa. 7-vuotias solahti tiedekeskuksen lumoihin välittömästi. Hetken kuluttua hän oli kuitenkin nykimässä hihaa: – Äiti, tuu kattoon, tosi jännä juttu!

Pepita riensi ajosimulaattorin ääreen ja hämmästyi. Poika ajoi virtuaalimaisemassa kotikaupungissamme ja kone ohjasi poikaa kohti kotikatua. Oliko poika syöttänyt koneeseen osoitteemme? Ei. Kotitalon siintäessä kone käskytti eteenpäin, mutta päästi kuitenkin olkkarin ikkunan alle fiilistelemään.

Myös muut Heurekan vieraat pääsivät ajamaan Tampereella ja kokeilemaan etujoukoissa, miltä tuntuu kaartaa tulevaisuudessa valmistuvan Rantaväylän tunnelin syövereihin.

Pepita ei näe tunnelissa valoa. Hanke on aivan pimeä.

Äly hoi, vanhemmat!

Tänään vietetään Lapsen oikeuksien päivää. Teemana on tänä vuonna lapsen oikeus leikkiin ja harrastamiseen.

Pepita on viime aikoina ollut huolissaan lapsista ja älypuhelimista. Yhä pienemmillä on omat älypuhelimet, ehkä peliharrastuksen vuoksi. Älypuhelin saattaa tuoda mukanaan pääsyn nettiin ja pahimmillaan ihan mille sivustoille vaan. Kyllähän kaikki vanhemmat ne aikuisviihde-estot laittaa päälle, eikös vaan? Vai laittaako sittenkään? Kun lapsen reviiri kasvaa, voi pihaleikkien lomassa lapsi altistua siis maailmanlaajuisen verkon antimille leikkikavereiden puhelinten kautta, vaikka lapsella ei omaa puhelinta olisi vielä vuosiin.

Lapsen oikeuksien päivän julistuksessa aikuisilla on vastuu suojella lasta häntä vahingoittavalta tiedolta.

Seitsemän vuoden kriisi?

Yllätyspari, akryylimaalaus 2012

Pepita ja mies ovat olleet tänään naimisissa tasan seitsemän vuotta.

Pienenä Pepita seurasi telkkarista Napakymppi-ohjelmaa. Ohjelmassa oli tietokoneella iso rooli. Mikäli neiti tai herra X olivat samaa mieltä kumppanisuosikistaan tietokoneen kanssa, pääsi pariskunta matkalle kaukomaille. Pepitasta tuo oli kovin romanttista. Ajatella, tietokone tiesi, kuka on se oikea.

Pitihän sitä sitten isona itsekin kokeilla. Ei siis televisio-ohjelmaan menemistä, mutta kumppanin etsimistä tietokoneen avulla. Pepita teki profiilin nettitreffisivustolle. "En ole kevytkenkäinen, mutta askel ei paina.", aloitti Pepita kuvailunsa kahdeksan ja puoli vuotta sitten. Tietoverkon uumenista löytyi 175 kilometrin päästä mies, jota Pepita tuskin olisi koskaan muuten kohdannut. Vuoden päästä oli jo hääpäivä sovittu.

Pepita ei ole koskaan arkaillut kertoa ihmisille, miten sulho löytyi, vaikka ehkä joidenkin mielestä nettideittailu on noloa.

Myöhemmin Pepita maalasi Yllätyspari-maalauksen, jossa pingviini ja jääkarhu ovat menneet naimisiin. Eräänlainen napakymppipari, kumpikin eri navoilta kotoisin.

Napakymppi-ohjelmassa pariskunta pääsi siis parhaassa tapauksessa kaukomaille. Avioliitto on parhaassa tapauksessa eräänlainen loppuelämän mittainen kaukomatka, yleensä kylläkin kumpuilevassa maastossa.

Yleinen uskomus on, että avioliitossa on seitsemän vuoden tietämillä kriisi. Huolestuneena Pepita googletteli, onko asian laita todella niin. Iltalehden jutussa 12. 6. 2011 viitataan brittiselvitykseen, jossa yksi kriisi tulisi jo kolmen vuoden kohdalla. Pepita ei muista neljän vuoden takaisia tapahtumia, sillä puolivuotias vekkari herätti monta kertaa yössä.

Perinteistä kiinnostuneena Pepita otti selvää, mikä on seitsemännen hääpäivän nimitys. Villahäät. Ehkä siinä on resepti seitsemän vuoden kriisin ehkäisyyn. Ei mitään puolivillaista. Ihan tositarkoituksella tässä ollaan.