Haaveiden puu

7-vuotias kiipesi mummulan jättimäiseen pihatammeen. Pepitalle tuli mieleen lapsuuden TV-ohjelma Kallen kiipeilypuu. Se, missä poika makaa puussa ja haaveilee! Muistatteko? Muistikuvia lapsuudesta -blogi on nostanut tämän hienon ohjelman esiin.

Pepita haaveili pienenä kiipeilypuusta. Sellaisesta vahvaoksaisesta, jossa pääsisi aika korkealle, lehvästön katveeseen.

Kiipeilypuun sijaan Pepitan lapsuudenkodin pihassa oli (ja on edelleen) valtava kuusi. Kuusessa asui Mörkömörkö, kiltti haltija, joka säästi Pepitalle parhaat ahomansikat. Kerran, ehkä juuri 7-vuotiaana, Pepita kuuli, miten vanhemmat suunnittelivat puun kaatoa. Puu varjosti istutuksia. Pepita nosti äläkän ja sai vanhemmat ymmärtämään haltijan arvon.

Kuusi sai jatkaa elämäänsä ja Mörkömörkö suojelee edelleen lähimättäiden mansikoita. Pepita oppi tärkeän asian, joka kantaa edelleen. Mielikuvituksella on voimaa.

Ruusun aika

Juhannusruusut Pepitan perheen oven vierellä ovat vasta nupuillaan. Pihapöydän kattaukseen löytyi ruusuja lähikaupasta. Hyvää, värikästä juhannusta!

Taidetunnelmissa

Älä droppaa mun tunnelmaa, akryyli 2017

Eilen oli aika viedä viimeisetkin maalaukset Iittalaan kesän naivistinäyttelyä varten. Maalausurakan jälkeen Pepitan ilme oli kuin kuvan lampaalla. Vähäunisen yön jälkeen maalauksia pakatessa huomasi, että kyllä taiteenteko työstä käy. Silti sisällä päässä tunnelma on korkealla.

Toinenkin sekä taiteeseen että työhön liittyvä asia valmistui. Kuvataide- ja käsityökoulu Emilin kevätnäyttely avautui Voipaalan taidekeskuksessa. Pepita suuntasi Iittalan töidenjätöstä miehen ja tyttären kanssa suoraan avajaistunnelmiin. Pepita on kolmatta kevättä mukana Emil-koulun toiminnassa kuvataideopettajan roolissa. Taidekeskus pullistelee upeita arkkitehtuuri- ja ympäristöteeman oppilastöitä.

Tässä pari poimintaa ulkotiloista. Avajaisten toiminnallinen osuus kiinnosti tytärtä erityisesti. Pihalla kävijät saivat punoa paviljongin ympärille matonkudetta. Yhteistyön tuloksena syntyi jännittävä tila, kiehtova kudelma, jota tytär ei olisi hennonnut millään jättää.

Paviljongin vieressä oli Pepitan 6-7-vuotiaiden oppilaiden pikkutyyppien kodit, jotka ovat saaneet innoitusta Pepitan BeWILDerwood-puistosta näyttämistä kuvista.

Ulkona suloiset mökit saivat luonnon ympärilleen ja heräsivät tavallaan eloon. Pepita on tallentanut asumusten tekoa Salvos-hankkeen blogiin: https://salvoshanke.wordpress.com/2016/12/02/pikkutyyppien-kodit/

Pihan hienous

6-vuotias on havahtunut koristautumiseen. Hän peilailee, kampaa tukkaansa ja laittelee pinnejä. Naapurin 11-vuotias teki 6-vuotiaalle pihassa lettikampauksen. Tytär oli onnessaan, nyt hän oli hieno.

8-vuotias on koukussa pelaamiseen. Onneksi ei ruudun ääressä, vaan himon kohteena on lasikuulapeli keskellä pihaa naapurin poikien kanssa.

Pepitakin on tyytyväinen. Siis kampaus on ihan jees ja kuulat kauniita, mutta erityisen hieno on pihan henki. Lapset omasta ja naapuripihoista lyövät viisaat päänsä yhteen ja löytävät helpommin tekemistä kuin pelkästään oman perheen helmoissa.

Värikästä juhannusta!

Väripala toivottaa kaikille hyvää keskikesän juhlaa.
Sateen sattuessa juhla on erityisen värikäs.

Mitä tekemistä lapsille?

Viileä kesäpäivä, turhautuneita lapsia, eikä mitään tekemistä. Silloin metallinpaljastin pelastaa tilanteen. 7-vuotias vaelteli kavereineen kodin läheisellä kukkulalla metallinpaljastimensa kanssa. Aarteita löytyi. Pojat kaivoivat ylös muun muassa jättikokoisia ruostuneita nauloja. Ne lienevät ratanauloja, kulkeehan rautatie lähistöllä.

Aarteenetsijöillä oli selvästi rautaista ammattitaitoa. Näistähän voisi koostaa jonkin romutaideveistoksen, vaikkapa rautarouvan tai teräsvaarin...

18. luukku

5-vuotiaalla alkoi joululoma. Hän aloitti lumiukon tekemisen jo matkalla päiväkodista kotiin. Kotipihalla ukosta kasvoi jättiläinen. Hetken piha oli luminen ja satumaisen kaunis. 

Pepita meni illalla nauttimaan myös toisesta sadusta. Tampereen Työväen Teatterin Mestaritontun seikkailut -kantaesitys oli huima.