Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Pesä pyykkipojille


Oleellista olokuussa on ollut oleilu. Yhdentoista päivän päästä Pepita aloittaa taas opetustyön. Kun joutilaat aivot ja joutilaat tavarat kohtaavat, voi tulla oivallus.

Tyttären pyöränkori etsi uutta merkitystä elämäänsä. Samaan aikaan pyykkipoikajoukkue etsi kotia. Nyt kaikki ovat tyytyväisiä.

maanantai 24. elokuuta 2015

Säästäen Särkänniemessä

Putkeen meni huvipuistoreissu. Lapset tykkäsivät ilmaisesta leikkipuistosta.

Pepita perheineen meni pakolliselle käynnille Särkänniemeen, huvipuistokauden lähestyessä loppuaan. Perhe päätti testata, miten reissusta selviäisi hiukan pienemmällä rahalla, ilman rannekkeiden ostoa. 5-vuotias oli noin 110-senttinen, 7-vuotias hiukan yli 120-senttinen. Tarkoitus oli keskittyä nimenomaan huvilaiteosastoon. Aikuiset päättivät pitäytyä laitteiden ulkopuolella. Teemana perheellä oli olokuun kunniaksi hyvä olo. Matka kotoa puiston lähettyville taittui henkilöautolla ja kesti 5 minuuttia. Sisäänpääsy oli ilmainen. Neljä huvilaitelippua maksoi yhteensä 20 €.

Ranskalaisiin meni 4,90 €. Hattaraan 3,5 €. Kahteen narunvetoon 4 €. Siluettikuvaan 6 €. Suurta iloa koettiin ilmaisessa vihaisten lintujen leikkipuistossa, johon poikettiin leikkimään pariinkin otteeseen. Evääksi oli kotoa otettu suklaakeksiä ja vettä. Yhteensä aikaa kului huvipuistoalueella kolmisen tuntia.

5-vuotias lähti puistosta reppuselässä, kaikkensa antaneena, eikä 7-vuotiaskaan haikaillut enää mihinkään muualle kuin uimarannalle. Rahaa kului siis kaikkiaan 38,40 €.

Jos lapsille olisi ostettu laiterannekkeet verkkokaupasta, rahaa olisi jo pelkkään laitehupailuun kulunut 60 €, paikanpäältä ostaen 66 €. Muiden ostosten myötä huvipäivän hinta olisi ollut yli kaksinkertainen toteutuneeseen verrattuna.

Säästämiseen ja kuluttamisen kyseenalaistamiseen pitänee asennoitua. Huvipuiston portilla kävijä tulee tehneeksi hätiköityjä ratkaisuja, eikä tietoa perheen pienimpien huvittelutyylistä välttämättä vielä ole. Halvat on huvit, kun hyvinvarusteltu leikkipuisto riittää antamaan ne parhaat naurut.

Pepitan huippuhetki oli siluetinleikkuukojulla. Siluettitaiteilija Väinö Kemppainen leikkasi 5-vuotiaasta parissa minuutissa loistavan muotokuvan. Pepita ei voi lakata hämmästelemästä tämän pitkän linjan siluettimestarin ilmiömäistä kykyä. Pepitasta tuntui, että Kemppainen onnistui näkemään tyttärestä jotakin olennaista hyvin lyhyessä ajassa ja ikuistamaan sen saksien kulkemalle reitille. Pieni mustavalkoinen mestarityö pääsee kultakehyksiin ja omistajansa sängyn yläpuolelle.

Siluetti on saanut nimensä rajuja säästöjä tehneen 1700-luvulla eläneen ranskalaisen valtiovarainministeri Etienne de Silhouetten mukaan. Lisää tietoa siluetin historiasta löytyy amerikkalaisen siluettitaiteilija Tim Arnoldin kotisivulta.

Kun 5-vuotias kuuli sivukuvaansa kutsuttavan siluetiksi, hän keksi kysyi: "Miksi se ei voisi olla sivuetti?"

Väinö Kemppaisen leikkaama siluetti ja kehyskaavailua.

torstai 13. elokuuta 2015

Viesti päiväkodista


Kun lapsi aloittaa päiväkotiuransa, vanhemmat tietenkin pohtivat, miten päivä pienellä mahtaa sujua. Joskus lapsen olosta saa viestin muullakin tavalla kuin hoitajien kertomana. 5-vuotias toi touhukkaana kotiin ensimmäisen päiväkotipäivänsä tuotoksen, eli kuvassa näkyvän maalauksen. Taidetta voi toki tulkita monella tapaa, mutta Pepita tietää, että jos tämä 5-vuotias maalaa, hän kokee olevansa turvallisessa paikassa.

Päiväkodin huoneen nurkassa on maalausteline, jatkuvasti ladattuna. Siis peiteväriä kupeissa, siveltimet törröttämässä, paperia ja teippiä käden ulottuvilla, lyijykynä signeerausta varten. Valmiin työn lapsi kuljettaa varovasti hyllyyn kuivumaan ja antaa tarvittaessa tilaa seuraavalle innokkaalle.

Pepitaa ihastuttaa taidekasvattajana tuo matalan kynnyksen maalaaminen. Käyttäjää valmiina odottavat materiaalit tekevät maalaamaan ryhtymisestä helppoa. Siveltimeen tulee tartuttua, kun on sellainen olo.

tiistai 11. elokuuta 2015

Omaa jälkeä luomassa

7-vuotias vuoli kepistä kynän.

Pepitan ja miehen lapset ovat ottaneet ensimmäiset loikat ulkomaailmassa. 7-vuotias aloitti koulun. 5-vuotias aloitti päiväkodin. 7-vuotias kuului siihen noin kahden prosentin joukkoon, joka jättäytyi esikoulun ulkopuolelle. Esikoulun aikataulu ei sopinut perheen rytmiin, sillä iltatöihin mennyt Pepita halusi nähdä poikaansa enemmän kuin vain aamuisin ja iltaisin. Tästä syksystä lähtienhän esikoulun käyminen tai ainakin "esiopetuksen tavoitteet täyttävään toimintaan osallistuminen" onkin jo pakollista.

Esikouluttamaton 7-vuotias oppi kuitenkin vuoden aikana lukemaan, laskemaan ja käyttäytymään kerhoryhmässä. Koulunaloituslahjana pikku koululainen sai vanhemmiltaan puukon, sellaisen vasta-alkajille suunnitellun. Oikeastaan lapsen vähittäisen itsenäistymisen seuraamisessa ja vuolemisen ohjaamisessa on jotakin samaa. Pitää opastaa ja luottaa.

Opastaminen ja luottaminen. Siihen samaan uskotaan myös 5-vuotiaan päiväkotiryhmän pedagogiikassa. 5-vuotias pääsi montessori-päiväkotiryhmään. Montessori-pedagogiikan motto on auta minua tekemään itse.

Pepita menee kouluun vasta kuukauden päästä. Kuvataidekouluun ja siis opettamaan. Tämä kuu on olokuu. Luvassa on hiukan palstatilaa ololle, siis olotilaa.