Olotilojen muodonmuutos

Olohuoneen ja keittiön lattia vaati maalia. Puulattian lakkapinta oli kulunut ja ahdistava. Lattia haluttiin vauvankestäväksi. Kolot ja painaumat kuuluvat toki vanhan lattian luonteeseen, joten järeää hiontaa ei haluttu. Huonekalut sysättiin keoksi olohuoneen toiseen laitaan ja lattialle tilattiin pinnan karhennus ja maalaus vesiohenteisella lattiamaalilla. Sävyn nimi oli Valkama, eli eräs vaalea harmaa Tikkurilan värikartasta. Kymmenen päivän jälkeen huonekalut siirrettiin toiseen laitaan ja toinen osio sai saman käsittelyn. Ohessa operoitiin myös portaat.

Lattian jälkeen olohuoneen seinät alkoivat näyttää nuhjuisilta. Kellertävä paperitapetti sai nyt vihdoin mennä. Pepita sai vision turkooseista tapeteista. Tapetin värin piti olla syvä, juuri sinisen ja vihreän puolivälistä. Pinnassa piti olla ornamenttia, joka erottuisi juuri ja juuri. Ornamentti ei saanut olla liian pientä piperrystä. Tapetinetsintä oli uuvuttavaa. Turkoosi ei todellakaan ole tämän hetken hittiväri seinäpaperimarkkinoilla.

K-raudan poistohyllystä se oikea vihdoin löytyi. Caselio-tapettien turkoosi lumosi. Pepita tilasi vuokra-aviomiehen, joka notkui kolmessa metrissä ja asensi tapetit huolella.

Vapaaehtoinen remontti ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen vauvaperheessä, mutta kyllä uudistus sisustuksessa on sellainen piristysruiske, että nyt olohuoneessa tuntee tulleensa värien valkamaan. Pikkuhiljaa tavarat alkavat löytää paikoilleen. Tavarat löytävät myös uusia paikkoja. Kuvan peilinkehykseen tulee uusi maalaus. Aurinko on tullut olotilaan.

Hymyä ja pyllyä

Odottavan äidin pitää tietysti esitellä blogissaan kodin vauvanhoitopiste. Selvää oli, että paikka järjestettäisiin kylpyhuoneeseen, koska siellä pyllykin pestään. Tylsiä valkoisia laattoja oli kuitenkin piristettävä.

Ensimmäisenä tuli mieleen vauvojen klassikkohymynaama, joka on itse asiassa Nestlén mainos. Iltalehden heinäkuisesta jutusta käy selville, että hymy on saanut porttikiellon Helsingin neuvoloihin.

Pepitakaan ei innostunut mainoshymystä, vaan päätti korvata kuvan kotikutoisemmin. Tuleva 7-vuotias isosisko halusi tuunata laatat kontaktimuovilla. Hymiökin syntyi, alkuverryttelynä. Ja sitten pupu, kissa, talo, lintu... Kun inspiraatio iski, ei kodissa ollut kovin kummoista värivalikoimaa, eikä Pepitalla juuri silloin aikaa ohjailla mittojen kanssa.

 

Niukan paletin kuvista tuli kuitenkin upeita ja vinot reunat sopivat tyyliin mainiosti. Tässä näkyvät kuvat on ikuistettu skannaamalla. Kaakeliin liimaamisen jälkeen poimut tasoittuivat eikä ilmakupliakaan jäänyt.

Koska tulokkaan vaippa vaihdetaan kylpyhuoneessa pesukoneen päällä, hoitoalusta piti valita pesukoneen mittojen mukaan. Färg&Formin pilvikuosi sopi värikkääseen retromeininkiin.

Mies oli tuonut keväällä työmatkaltaan Tansaniasta suloisen mobilen, joka pääsi hoitoalustan yläpuolelle. Hoitoalustan viereen mahtui vielä mukavasti pikkulaatikoita, joihin sai tarvikkeita käden ulottuville. Vauvan vaatteet ja kestovaipat valtasivat suurimman osan kylpyhuoneen kaappitilasta.

9-vuotias keksi termin rakkausviikko raskauden puolivälin paikkeilla. Nyt, kun eletään rakkausviikkoa 39, on syytä muistella, mistä ne vauvat oikein tulevat.

Perhereiästä, sanoo tulokkaan isä.

Kirjat vailla syvyyttä

Lukemisesta ollaan kovin huolissaan tässä pinnallisessa nykymaailmassa. Kirjahyllyt eivät ole mikään suuri sisustustrendi. Ja mikä pahinta, kirjahyllyistäkin on tullut pinnallisia.

Pepita perheineen pakeni todellisuutta Hotelli Flamingoon Vantaalle vapunviettoon. Hotellihuoneessa Pepita kohtasi hämmentävän näyn. Sängyn yläpuolella oli kirjahylly. 

Tai siis kirjahyllyn kuva. Tältä näyttää pinnallinen kirjahylly.

Meillä kotona?

Bad hair day, akryyli 2016

Silloin kun on itsellä huonon tukan päivä, voi sukeltaa fantasiamaailmaan. Sisustuslehtien siistit kodit voimauttavat jollain oudolla tavalla, harovat sitä omaakin päätä seesteisemmäksi. Pepita nauttii erityisesti sellaisten kotien ihmettelystä, jossa on paljon tavaraa, mutta tavarat ovat harmonisesti esillä.

Jotkut kodit ovat täydellisyydessään kuin suurta aprillipilaa, joissakin näkyy elämän jäljet.

Tässä linkissä yksi poiminta, josta näkee, miltä meillakotona.fi voi näyttää.

Pullot juhlien jälkeen

Mies väitteli. Oli siis suuren juhlan aika. Pepita sai tehtäväkseen koristella karonkkapöydät. Pepita janosi pulloja. Pullomuoti tarttui sisustuslehtien sivuilta eikä antanut rauhaa, ennen kuin juhlapöytiin sai pullojen henkeä.

Kesän aikana kirpputoreilta löytyi liki 40 värillistä pulloa, joihin päätyi yksi ruusu kuhunkin.

Nyt juhlan jälkeen pullot ovat vapautuneet tehtävästään ja alkaneet pikkuhiljaa kokoontua ikkunalaudalle. Ihan niin kuin ne juttelisivat. Ehkä ne jopa väittelevät.

Kirpparikierros meni nuppiin

Pepita meni Tampereen Keskustorin jättimäiselle peräkonttikirppikselle nuivalla asenteella. Tarkoitus oli ostaa vain, jos jotain todella mullistavaa osuisi eteen.

No, eihän siitä reissusta ihan ilman tavaraa selvinnyt. Ensin löytyi sisustuspuu, 10 €. Pepitan pensselöinnin jälkeen se päätyy lempeille linnuille kotipuuksi. Nyt linnuille ei tarvitse maalata puuta suoraan seinään.

Toinen tajuntaa räjäyttävä löytö oli vanha peilihylly, 7 €, joka hurmasi raihnaisuudellaan. Peilipinta oli sen verran kulunut, niin että kuvansa näki ihanan epäselvästi. Sopii mainiosti aamupeiliksi vanhenevalle naiselle.

Kolmas aarre löytyi samalta myyjältä kuin peili. Pepita on jo parin vuoden ajan etsinyt 100-vuotiaita rautasängynnuppeja. Kun sitten neljä nuppia nökötti näköpiirissä, Pepita oli pudottaa silmänsä messinkipallojen sekaan. Plop plop. Neljä nuppia, yhteensä 10 €.

Pepitaa jaksaa kiehtoa se tunne, kun kirpputorilla siintää todellinen löytö. Hetken sitä epäilee silmiään, onko tämä tottakaan. Ja sitten pienen ohikiitävän hetken sitä pelkää, ehtiikö joku toinen napata aarteen aivan nenän edestä. Ja sitten kun esineen saa käsiensä ulottuville, sitä ajattelee, että hinta ainakin karkaa käsistä.

Sitten selviää, että kyse ei ole unesta, kukaan muu ei todellakaan ole kiinnostunut ja hintakin on kohtuullinen. Uusi esinesuhde on syntynyt.

Sydämellä sisustettu

Pepita meni tänään ostamaan viisi sisustuslehteä tavaratalon lehtiosastolta. Myyjä katsoi kassalla vähän empien Pepitan nippua. Viisi kappaletta Unelmien Talo&Koti -lehteä, syyskuun numeroa. Miksi ihmeessä?

Vastaus löytyy lehden sivuilta 48-52. Kurkistus Pepitan perheen väri-ilottelukotiin ehti ilmestyä vielä juuri ja juuri ilokuun puolella.

Asian kunniaksi voisi tehdä vaikkapa rommikakkua, jonka resepti jutun yhteydestä löytyy. Ohje on peräisin Pepitan kummitädiltä vuosien takaa. Lapsena Pepita ihastui kummitädin loihtimaan kakkuun ja saikin sitten häneltä 7-vuotislahjaksi reseptin ja sydänvuoat. Siitä lähtien kakkua on ollut aina tarjolla juhlahetkissä, yleensä Pepitan äidin leipomana. Lehdessä näkyvä kakkukin hupeni jo jutuntekopäivän iltana pieneksi kaistaleeksi.

Enni Idin jäljillä

ITE-taiteilija Enni Idin (1904-1992) omaleimainen mökki Padasjoella oli viikko sitten sunnuntaina avoinna yleisölle viimeistä päivää tänä kesänä. Pepita perheineen kävi tutustumassa mökkiin, jonka sisätilat, kalusteet ja tavarat Enni oli maalannut täyteen kukkia ja köynnöksiä. Vain katon Enni oli jättänyt valkoiseksi, jotta yhteys taivaaseen säilyisi.

Mökissä oli myös Ennin leninkejä, joissa hämmästyttävällä tavalla toistuvat maalattujen köynnösten värit ja kuviot.

Myös muoviset arjen käyttötavarat olivat saaneet kylkeensä kasviaihetta ja kissoja.

Enni Idin kissatauluissa on jotain, joka sykähdyttää Pepitaa. Ne ovat vaistonvaraisia ja vimmaisia, mutta silti herkkiä.

Kuviin on vaikea saada taltioitua mökin runsautta ja tunnelmaa. Siksi käynti paikan päällä kannattaa. Taiteesta kiinnostuneelle Idin mökki on ITE-taiteen helmi, sisustusintoilija voi saada vaikkapa rohkeutta pensseliinsä.

Katu-uskottavat penkit

Ilokuun alun kunniaksi iloinen kalusteoivallus Jurmalan kadulta. Street burgerin penkit olivat näköjään saaneet innoituksen skeittilaudasta.

Ilokuussa Pepita esittelee iloisia sisustusideoita sekä kotipiiristä että kauempaa. 

Sisustajalinnun koti

Pesäkuun kunniaksi Pepitan pongaama linnunpesä, industrial-tyyliin. Helsingin sataman lintu oli päättänyt tehdä pesänsä matkustajasillan kupeeseen sähköjohdon pätkistä ja pakkausnauhoista.

Varsinaisia väripaloja! Sisustuksen trendivärien aallonharjalla olevaa lintua ei tavoitettu, joten tietoa materiaalivalinnan toimivuudesta ei ole.

Oletko sinä löytänyt eläinten luovia koteja?

Järjestys se olla pitää!

Kiinalaisen horoskoopin mukaan on alkanut apinan vuosi. On aika asettaa jokin uuden vuoden lupaus ja apinoida jotain! Oppisiko sitä vaikka elämään hiukan vähemmällä tavaralla? Järjestäminen kiehtoo, ei ihan apinan raivolla, mutta kuitenkin. Kun koti on siisti, ajatus kulkee jotenkin vapaammin. Muotia on oppia järjestelyä kirjasta. Pepita aikoo siis hankkia kirjan, sellaisen vaaleanpunaisen.

Arkisia ohjeita sisältävät kirjat asuvat olohuoneen sohvakaapeissa. Pitänee raivata, että vielä yksi mahtuisi sisään.

Aarreaitta

Pepitan perheen kristallisali on nyt nyt valmis. Uutta on vain valaisin, valtaistuin, lattialaatat sekä keltaiset seinälaatat. Muut elementit on ostettu tai saatu käytettynä.

Soikea peili on pitkäaikaislainassa appiukolta, sillä jotain lainattuahan piti olla. Peili on erityisen hyvä siksi, ettei siitä näe kuvaansa liian tarkasti.

Pyykkikorina toimii Pepitan isän varastosta löytynyt vanha pullokori. Pajuteema jatkuu verhossa, joka on oikeasti liina, sattumalta aivan oikean kokoinen.

Jotain sinistäkin piti olla. Juuri se oikea sininen löytyy vanhan kehystetyn kuvan merestä.

Sisustushäkistä tuli mainio teline pikkupyykille. Selles-merkkinen lavuaari löytyi nettikirpputorilta kun seinien syklaamisävy oli päätetty. 

Kukkalaatat olivat löytyneet samalta nettikirpputorilta jo yli vuosi sitten. Ne saivat määrätä huoneen tyyliä ja värimaailmaa. Koska iso peili ripustettiin varsin korkealle laattojen vuoksi, laitettiin lapsia varten pieni kissapeili matalalle. Mies valitsi ja asetteli vanhat valokuvat pyyhenaulakon päälle. Syklaamiseinät päätettiin varjella ylenmääräiseltä tilpehööriltä.

Viimeinenkin silaus tuli kirpputorilta. Kun remontin loppu häämötti, Pepita löysi Bureau-kyltin vessan oveen. Kyllä, todellakin, toimistohan tämä on! Löytötavaratoimisto. 

Kukkia ja kontrasteja

Pepitasta on ihanaa leikkiä sisustussuunnittelijaa. Se on kuin morsiamen varustelua. Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua. Jotain sinistäkin täytyy toki keksiä.

Vessan lattialle on heitetty uudet laatat. Mustaa, harmaata ja valkoista. Ja nettikirpputorilta löytyneestä vanhanaikaisesta kaapista tulee allaskaappi.

Kristallinkirkas idea vessasta

Kodin pienin huone, vessa, on muuttumassa Tuhkimosta prinsessaksi. Syklaamin sävy on jo  seinillä ja kristalliplafondi katossa, mutta vielä ei tilassa voi tehdä tarpeitaan eikä puuteroida nenäänsä.

Vessan tarkoitushan on imaista pienet ja isot hädät. Pepita on myös hiljaittain kuullut vinkin vessan käyttämisestä (lähinnä kai lasten) kiukun lievityksessä: pönttöön voi huutaa pahan olon ja sitten vetäistä sen viemärin syövereihin. Pepita on kyllä huolissaan vedenkulutuksesta, mutta ehkä kiukun voi huuhdella tavallisten jätösten yhteydessä.

Pepita on aina halunnut vessan, jossa on kristallivalaisin. Arjessa on oltava kimmellystä, siksi kodin arkisimmasta huoneesta tulee miltei koomisen kaunis.

Helmikuun verhot

Valon lisääntyessä olohuoneen helmiverho alkaa taas helmeillä. Huutokaupasta muutama vuosi sitten löytynyt tuhansien lasihelmien kokoelma on saanut olla yllättävän rauhassa lapsiperheen ikkunassa.

Jokin aika sitten Pepita huomasi, että tyylikkään naapurin ikkunassa oli pöytäliina. Idea oli niin helmi, että se oli pakko ottaa käyttöön omassakin ikkunassa. Helmiverhon kaveriksi päätyi kirpparilta löytynyt vaalea pitsiliina.

199 eläintä makuuhuoneessa

Matematiikasta innostunut 7-vuotias tahtoi eilen laskea makuuhuoneen lokerikoissa asuvat värikkäät kumieläimet. Niitä oli 199. Kuvassa eivät näy kaikki karsinat. On aika taas porata lokerikko seinään, että kaikki uudetkin tulokkaat pääsevät esille.

Krokotiili Gena Moskovan kirpputorilta. Soikeassa kehyksessä Pepitan keskeneräinen maalaus.

Kaapinoviin saa piirtää

Timmikuun kunniaksi keittiö tarvitsi vielä lisää kunnonkohotusta. Pari vuotta sitten Pepita maalasi kaapinovet, mutta yksi syrjässä ollut unohtui. Valkoinen ovi oli kummitellut mielessä siis jo pitkään.

Sisustuskaupasta löytyi mustaa liitutaulukontaktimuovia ja liitutaulutussi. Muovituksen jälkeen 6-vuotias syöksyi koristelemaan kaapin houkuttelevaa mustaa pintaa.

– Laitetaan muihinkin oviin tätä muovia, 6-vuotias toivoi piirrettyään oven täyteen.

Tyttären ehdottamaan keittiöuudistukseen Pepita ei ryhtynyt, mutta salli toki taiteilun muidenkin kaapinovien värilliseen pintaan, jossa uusi tussi käyttäytyi samoin kuin kontaktimuovin päällä. Pepita muistaa lapsuudestaan erityisen hienona hetket, jolloin kädessä oli tussi ja edessä iso pohja.

Ilotulitus keittiön lattialla

Uuden vuoden kunniaksi Pepita päätti ilotulittaa. Keittiö oli riisunut räsymattonsa jo jokin aika sitten ja kaipasi nyt jotain erilaista. Pepita kirjoitti nettikirpparin hakukenttään värikäs matto ja ruudulle ilmestyi heti räväkkä Askosta peräisin oleva Sparkle-matto.

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Matto sijaitsi kilometrin päässä ja seuraavana päivänä se oli jo lattialla. Matossa on vetovoimaa. Legokori parkkeerasi matolle välittömästi.

Kehykset tyhjää täynnä

Pepita on viime aikoina löytänyt ihania kehyksiä, mutta ei aikaa maalaamiselle. Kehysten ei ole hyvä olla piilossa. On parempi, että ne edes muistuttavat olemassaolostaan seinällä. 5-vuotias sen sijaan löytää aikaa luovuudelle joka päivä, vaikka huoneen kapeimman kulkuaukon suulta.

23. luukku

Joulussa on taikaa, sanotaan. Silti Pepita joutui hieraisemaan silmiään uskoakseen, mitä lastenhuoneelle oli tapahtunut, kun 7-vuotias, 5-vuotias ja naapurin 9-vuotias pistivät toimeksi. Edellisenä päivänä huoneessa oli myllertänyt viisi 3-7-vuotiasta lasta ja näky oli sen mukainen. Pepita vinkkasi, että kolmikko voisi ennen uusien leikkien aloittamista kerätä koko maton peittävän legomeren lattialta. Tehoryhmä siivosi kuitenkin koko huoneen, eikä Pepita saanut astua yläkertaan kuin vasta luvan saatuaan. Varsinainen yllätysluukku!