Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Miten kodinonni säilytetään?


Pysyykö arki edelleen matalana? Otetaan lukua!

KUUSI! Ylennetään arjen yläpuolelle yksi pikkuinen pörröpää. Annetaan sille näköalapaikka olohuoneen ikkunalla.

Kodinonni vaatii hemmottelua ja jatkuvaa huolenpitoa. Se ei kestä paahdetta. Myös juomatavoissa on haastetta. Pepitan kasvi pääsee tästä lähin ryystämään jokapäiväisen vetensä alakautta, lintujen juottopylväässä. Juuri koristeellinen säilytysratkaisu tekee arkisesta pörröpäästä heti jotenkin arvokkaamman oloisen.

Pepita rakastaa kukkien nimiä. Kodinonnen latinalainen nimi on kuin runo: Soleirolia soleirolii!

Eräältä kasvisivustolta löytyi kodinonnen englanninkielisiä nimiä, joita olikin moneen lähtöön. Miltä kuulostaa vaikkapa Mind-your-own-business? Tai Baby´s Tears? Pepitan suosikki nimilitaniasta on Mother of Thousands.

Onko lukijoilla esimerkkejä muista hauskoista kasvinnimistä? 

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kotiäidin koristelemaa ruokaa


Luvun ottaminen arjen tyrmäämiseksi jatkuu.

VIISI. Tehdään arjesta juhlavampaa. Kuppikakkuja ei ole pakko tehdä aina alusta lähtien itse. Niin kuin eräässä mainoksessa sanotaan, kaupoissa myydään äitien tekemää ruokaa. Se ruoka ei taatusti ole kotiäitien tekemää, mutta mitä sitten? Valmisruoka saa silloin tällöin riittää. Valmiina ostetut kuppikakut voi naamioida kotikutoisemmiksi, jos kuorruttaa ja koristelee ne itse.

Huijaus paljastetaan ainakin lajitovereille. Siis arkikamppailijoille.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Tyrmäystippoja arjelle!

Otetaan lukua jälleen!

NELJÄ. Yksi tapa tyrmätä arki on pistää siivet selkään. Roolivaatteet eivät ole vain naamiaisjuhlia varten, keijuolohan voi tulla koska vain.

Kuvassa näkyvä arkivaatteiden väripaletti näyttää yllättävän harmoniselta, vaikka vaatteiden valintaan meni ehkä 10 sekuntia. Päälle on siis poimittu sitä, mikä käteen osuu. Ostopaikkana kirpputori. Hyvä motto on, että kun tyyli on kirjava, joku väri sointuu aina johonkin. Tärkeintä on se, että vaatteet sointuvat yhteen käyttäjän mielentilan kanssa.

Ja ehkä myös säätilan.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Hymynaamaa pöytään ja heti!


Yritetään siis tyrmätä arki. Luvun ottaminen jatkuu.

KAKSI. Lounas antaa odottaa itseään muutaman minuutin oletettua kauemmin. Uhmakohtaus leijuu ilmassa. Pikkutomaateilla päästään syömisen alkuun. Ne voi kattaa lapsille tavalla, joka nostaa suupielet ylöspäin.

KOLME. Näyttääkö kuvan pöytäliina ryppyiseltä? Kumpi on pahempaa, ryppyotsaisuus vai ryppypöytäliinaisuus?

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Miten selvitä arjesta?


Pepita on viime vuosina harrastanut yhtä kamppailulajia. Siis kamppailua arkea vastaan. Joskus arki selättää Pepitan. Mutta silloin tällöin Pepita pääsee ottamaan lukua. Arjen voi tyrmätä keksimällä kymmenen arjen ylittävää kikkaa tai niksiä.

YKSI. Kirpputorilta löydetystä ihananvärisestä pöytäliinasta löytyy kotona reikä. Liinasta tulee ehjääkin hienompi, kun reiän paikkaa patalapulla. Ja voi miten helppoa, kun patalappu on valmiiksi asennettuna kuumaa pannua varten! Vieraat tosin saattavat joutua hämmennyksen valtaan, jos haluavat auttaa kahvipöydän siivoamisessa ja yrittävät nyhtää lappua irti...

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Keskikesän lempeä ja paljasta pintaa


Keskikesän juhlan tiimellyksessä intohimoinen papukaija yrittää hurmata tylsistynyttä kukkoa.



Ja punahuulinen neito nostelee pikkuhousujaan mahansa peitoksi.

Pepita pääsi siis taas järjestelemään FaceMaker-palikoita ja keksi tällä kertaa nämä kaksi kuvaa. Kuvissa esiintyvät hahmot ovat  mielikuvituksen tuotetta eikä niillä ole  yhteyttä todellisiin henkilöihin.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Palikat kohdallaan


Tämä ei ole mainos.

Mutta jos olisi, Pepita ottaisi laatikollisen puupalikoita syliinsä, virittäisi huulilleen mahdollisimman intensiivisen hymyn ja aloittaisi hartaan esitelmöinnin tähän tapaan:

"Olen löytänyt uuden tavan tehdä kuvia. Miller Goodmanin ShapeMaker- ja FaceMaker-puupalikat ovat muuttaneet elämäni. Tuhannet eri kuvamahdollisuudet odottavat löytäjäänsä. Kuutiopeli vaatii täyden keskittymisen ja se pakottaa minut virittämään muototajuni aivan äärirajoille. Palikat hankittiin 4-vuotiaalle tyttärelleni, mutta olen otan ne iltaisin käyttööni. Uusien mallien luominen on suorastaan koukuttavan ihanaa."








keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Sokerihiiren kompastuskivi

Sokerihiirten ruhtinas, akryyli 2013

Pesäkuussa kuppikakkuja on syntynyt juhlapöytään. Juhlien jälkeen herkun voi ottaa sohvapesään lepohetkeä kruunaamaan. Pepita on huomannut, että silmänruoka ei lihota. Kuppikakkujen maalaaminen on melkein yhtä ihanaa kuin niiden syöminen!


Sokerihiirten ruhtinatar, akryyli 2013





Mutta mitä jos taiteesta tekee oikeasti syötävää? Viime vuonna Naivistit Iittalassa -joulunäyttelyssä oli erikoisuutena myynnissä taidesuklaata, jossa on Pepitan maalauksen kuva. Sokerihiirten ruhtinatar -maalauksen teema sopii hyvin Kultasuklaan valmistaman pikkuisen suklaalevyn pintaan.

Mutta vieläkään Pepita ei ole tuohon suklaaseen hampaitaan upottanut. Säästetään, pahan päivän varalle.


Taidesuklaata, edelleen muovissa.




tiistai 17. kesäkuuta 2014

Lastenkutsut – uhka vai mahdollisuus?


5-vuotias on nyt 6-vuotias. Asiaa on juhlittu ja tullaan vielä juhlimaan erilaisilla kokoonpanoilla. Yksi kokoonpano oli kerhokavereista koostunut poppoo. Pepita astui siis vihdoin tuntemattomalle maaperälle, lastenkutsujen järjestäjäksi. Mitä onnistuneisiin lastenkutsuihin tarvitaan?


Pepita yritti olla järkevä: juhlien kesto rajattiin kahteen tuntiin, mies sai täyttää kakun, herkkupöytään kannettiin ennen makeita suolaiset syötävät ja lastenhuoneeseen soluttauduttiin auttamaan helmikorujen tekemisessä.


Pepita myös hössötti. Miten hienoja jalkapalloaiheisia kuppikakun koristeita erään lehden kuvassa olikaan! Katsopas, poika! Tämmöiset sitten hankitaan! Juhliin oli aikaa vielä kuukausi. Sittemmin lehti katosi.

Päivää ennen juhlia poika kysyi, että missä ne koristeet ovat. Niin, missä? Ankaran googlettelun ja yhden kaupungille tehdyn täsmäiskun jälkeen Pepitalla oli onnen avaimet: 12 pientä mustavalkoista sokeriläpyskää. Mainonta todellakin luo tarpeita.

Kutsujen aattona kokopäiväinen siivoaminen oli jo vienyt voimat, mutta tottakai vielä piti kehitellä pussukat vieraille annettavien pikkulahjojen ympärille. Pepita oli juuri aikeissa ruveta askartelemaan, kun seinänaapuri halusi ehdottomasti eroon puolesta tusinasta lahjapussista. Mikä sattuma! Lahjapussi voi siis parhaimmillaan olla mainio lahja, tyhjänäkin.

Ja kun päivänsankarin pikkusiskon kateus yltyi keskellä juhlahumua, toinen naapuri oli juuri lajitellut lelujaan ja lahjoitti pari itselleen tarpeetonta yllätystä kiukuttelijalle, sattumalta.

Itse juhlakakun kohdalla Pepita osasi väistää hössötyskoristeet. Viime vuoden toivelahjasta, jääkiekkopelistä, oli jäljellä enää vain pelaajat ja maalit. Ne oli säästetty, sillä niillä pelattiin edelleen aika ajoin kiihkeästi. Nyt ne pääsivät huolellisen pesun jälkeen makealle peliareenalle.


Yksi viime aikoina otsikoissa ollut syy lastenkutsujen epäonnistumiseen on ollut vieraiden puuttuminen.  Näin tapahtui Norjassa, kertoi Helsingin Sanomat 9.12.2013. Myös Suomessa on tapahtunut vastaavaa. Pepitan mielestä tässä tiivistyykin lastenkutsujen eräs erityispiirre. Lapsen juhliinsa valikoimat vieraat saattavat olla päivänsankarin vanhemmille tuntemattomia, eikä kommunikaatio aina toimi. Kädestä käteen kulkevat kutsukortit saattavat hukkua, eivätkä lapset välttämättä muista kertoa saamastaan kutsusta kotona ajoissa. Samannimisiä kavereita voi olla useampia ja väärinkäsityksiä voi syntyä. Lapsivieraiden vanhempia voi jännittää päästää lastaan heille tuntemattomaan paikkaan. Epävarmuustekijöitä siis riittää!

Varmuuden vuoksi Pepita pyysi kutsukorteissa vanhempia kertomaan, pääseekö lapsi juhlimaan vai ei. Kaikki ilmoittivat, että lapsi pääsee ja kaikki saapuivat paikalle täsmällisesti. Herkuttelun ja helmikorujen jälkeen lastenhuoneessa alkoi iloinen apinaleikki.

Norjan epäonnisten kutsujen jälkeen äiti julkaisi sosiaalisessa mediassa kuvia koskemattomista karkkikulhoista. Pepita olisi voinut julkaista samanlaisia. Karkkikulhoja ei muistettu laittaa esille lainkaan. Eikä kukaan kysellyt niiden perään. 

Pepitan mielestä lastenkutsujen järjestämiseen tarvitaan siis hitunen järkeilyä, valmiiksi yhteenhitsautunut lapsijoukko, ripaus hulluttelua, sattumaa ja naapuriapua.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Muistoja kohdusta

Ultrakuva esikoisesta kohdussa.

 5-vuotias: – Kun olin äidin mahassa, mulla oli leluja siellä.
Äiti: – Miten sä olit saanu ne sinne?
5-vuotias: – Sä olit äiti syöny ne.
4-vuotias: – Mutta nehän oli sitte menny mulskaks!
5-vuotias: – Ne oli koottavia. Mä kokosin ne osat siellä mahassa. 

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kun sateenvarjo jäi kotiin

Tartutaan hetkeen, akryylimaalaus 2006

4-vuotias oli tahtonut pakata matkalle mukaan suloisen pilkullisen sateenvarjonsa. Pepita ei suostunut.

Hiekkaranta, Atlantti, simpukat. Romanttiselle huvilalle saavuttuaan Pepita perheineen tahtoi päästä ehdottomasti keräämään simpukoita. Viisi minuuttia kävelyä ja varpaat mereen. Mutta miksi ihmeessä ihmiset pyrkivät pois rannalta? Ai, taivaallahan on tummia pilviä. Mitä pienestä kesäsateesta, eihän sellainen simpukoiden keräämistä haittaa.


Mitä jos pitelisi vaan sadetta hetken rantajyrkänteen lipan alla? Sade ei olekaan kovin pieni. Se on rajuilma. Törmältähän tippuu soraa valuvan veden mukana. Kohta voisi tulla isompiakin kappaleita, kiviä, mutaa. Äkkiä takaisin huvilalle!

Pepita kantaa 4-vuotiasta sylissään halki aution hiekkarannan. 5-vuotias juoksee kaukana edellä isänsä perässä. Taivas alkaa viskoa karpalonkokoisia rakeita, jotka erottuvat valkoisina ruskeassa sannassa. 4-vuotias tuhisee: – Äiti, miksei me otettu sitä sateenvarjoa?

Taivas välähtää meren puolella ja ukkonen jyrähtää välittömästi. Pepita ei jää katsomaan valoshowta. Kiire kiire kiire! Rannassa tulee vastaan virta. Portaat, polku ja katukin ovat muuttuneet vuolaaksi puroksi. Vettä on välillä nilkkoihin asti. Paljain varpain kahlataan talolle, vastavirtaan. Ehjinä. Aarteet pestään ja asetellaan terassin lattialle. Isoin aarre on kuitenkin olla turvassa.


Suomeen palattuamme 4-vuotias ottaa pilkullisen sateenvarjonsa, nukkensa ja simpukoita. Hän laatii matolle asetelmaa. Nukke ja varjo keltaiselle ruudulle, simpukat siniselle. Samalla lapsi selostaa: – Tää nukke meni rannalle makoilemaan ja keräämään simpukoita. Se nukke oli lukenut säätiedotuksen ja se otti mukaan sateenvarjon.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Menee niin kuin Strömsössä, akryylimaalaus 2014

Pepita piipahti Andalusiassa. Erityisesti ulkomaanmatkat aiheuttavat kuulemma kateutta sosiaalisessa mediassa. Ymmärrettävää. Ehkä joku lukijoista olisi todella halunnut olla mukana, kun Pepita perheineen etsi ensimmäiseksi yöksi varattua hotellia ruuhkaisen ja kuuman Malagan kaduilla vuokra-autolla. Kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Etsinnässä meni aikaa. Tienviitat vilistivät silmissä. Teki mieli kylmää juotavaa. Ja kyllä, se kylmävaraaja oli jäänyt kotiin. Lapsia yökötti liikenneympyröissä. Helposti esiin tempaistavaa oksennuspussia Pepita ei ollut tullut pakanneeksi. Kun oksennuspussin valitsee hätäisesti tarjolla olevista pussinrähjistä, siinä voi olla reikä. Picasson syntymäkodin nurkilla määränpää oli jo aivan lähellä. Ja samassa Pepita päätyi takapenkille siivoamaan.

Kun vihdoin ja viimein edessä häämötti hotellin ovi hiljaisella sivukadulla, piti Pepitan hieraista silmiään. Kaksi sarvipäätä kytkettynä hotellin ovenpieleen. Oli siinäkin parkkipaikka! Puolen miljoonan asukkaan kaupunki ei ole mikään unelias maaseutukylä, jossa ammunsa voi jättää kadulle odottamaan kuin koiran. Sakkolappuhan tuosta olisi pitänyt kirjoittaa!




Selitys oudolle näylle tuli tuntia myöhemmin. Pepita perheineen tupsahti hotellista ulos etsimään ravintoa, hupsis, keskelle kulkuetta. Sarvipäät oli juuri valjastettu koristeellisten kärryjen eteen ja juhlapukuiset ihmiset marssivat ylväästi hotellin editse väkijoukkojen reunustamaa reittiä. Fiesta!



lauantai 7. kesäkuuta 2014

Viskaa tiskaaja laukkuun!


Matkalle mukaan – TISKIHARJA. Sillä pestään reissussa vaikkapa tutti- ja juomapullot. Tärkeä hotellimajoituksessa, mutta hyvä myös itsenäisemmässä loma-asumisessa ulkomailla. Romanttisessa huvilassa voi olla keittiössä vain pieni sievä sieni astianpesua varten. Vai pitäisikö elää sittenkin maassa maan tavalla?

Jos automatkalla lempinukke on unohtunut edelliseen etappiin, tiskiharjasta voi taikoa permanenttitussin avulla sähäkän tilapäishoidokin. Epätoivoista? Kyllä.

Mutta kuvan pepitaruutuinen harja on silti Pepitan suosikki.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Pallo haltuun!


PALLO hallussa matkalla. Ei välttämättä maapallo, mutta vaikka superpallo. Se mahtuu pieneen tilaan ja sen avulla lyhyestäkin verryttelyhetkestä voi saada hauskan. Pallosta voi tulla myös ystävä, jos ajautuu autiolle saarelle, kuten elokuvassa Cast Away. Ilmapallot ovat kevyitä ja pieneen tilaan mahtuvia. 

torstai 5. kesäkuuta 2014

Äidin pillin mukaan


Matkalle mukaan – PILLIT. Lomalla tarvitaan pääsyä arjen yläpuolelle. Se voi syntyä pienistä asioista. Kun kaikki ei ole mennyt putkeen, voi auttaa, jos juoma menee putkeen. Helteisenä päivän vesi voi maistua paremmalta lempiväripillistä nautittuna.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Kylmää kyytiä


Matkalle mukaan – KYLMÄVARAAJA. Mukavuutta ja käytännöllisyyttä helteisiin matkakohteisiin, kun raahataan supermarketista ruokaa, ah niin romanttiselle huvilalle, mutta reitti kun ei välttämättä ole ihan selvä. 

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Lapsi tarratkoon tarraan!


Matkalle mukaan – TARRAT. Kun matkanteko on erityisen tylsää, tarrat auttavat eteenpäin. Kaikenlaisia tarroja, vaikka kokonaisia tarrapuuhavihkoja!

Tarrojen pitää olla ennennäkemättömiä. Vanhempien on ostettava niitä salaa ja vedettävä kriisin tullen tarrat voitonriemuisena laukusta. Parhaissa puuhavihoissa on tarroja sadoittain ja niiden liimaamiseen tietyt ohjeet, joiden noudattaminen pitää yllä mielenkiintoa. 

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Perinteistä ruutupeliä


Matkalle mukaan – MUISTIPELI. Se katkaisee tylsyyden. Vanhanaikaista, kyllä. Mutta tämä ruutuaika ei kuluta akkuja ja tähän voi osallistua useampi. Pelissä ei tarvita yhteistä kieltä, onnistuu siis myös ulkomailla uusien kavereiden kanssa. Taipuu myös matkakertomukseksi, ostoslistaksi, äänneharjoitteluksi.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Mitä mukaan matkalle lasten kanssa?

Junamatkailua Italiassa syyskuussa 2012


Kuva kahden vuoden takaiselta Italianmatkalta antaa uskoa siihen, että lasten kanssa matkustaminen voi onnistua. Kuva on otettu matkanteon kaikkein rauhallisimmalla hetkellä. Kokonaisuudessaankin tunnit junissa ja lentokoneissa tuolla lomalla ovat jääneet Pepitan mieleen varautumisen riemuvoittona. Laukusta löytyneet taikakalut tepsivät.

Pesäkuun alussa Pepita rakentaa matkalaukkuun jälleen kesäpesää. Mitä siis mukaan lapsiperheen lomamatkalle? Tottakai ne tavalliset käsidesit, aurinkovoiteet, varavaatteen varavaatteet, mutta millä elämää helpottavalla voi täyttää niitä pieniä rakosia, joita matkalaukkuun jää?

Pepita ei ole mikään maailmanmatkaaja eikä selviytymisguru. Pepita on pakkaajana hermostunut orava. Pakkaamisen jälkeen kätköt vielä etsitään ja tarkistetaan. Mutta on Pepitalla sentään 7 onnea tuovaa taikakalua.


Ensimmäinen vinkki sopii erityisesti vauva- ja taaperoperheisiin. TERMOSKANNU pelastaa. Sellainen vanhanaikanen, joita myydään kirpputorilla parilla kolikolla. Termari täytetään kiehautetulla vedellä, kun sitä on saatavilla. Sisään mahtuu mainiosti lastenruokapurkki lämpiämään vesihauteeseen ruoka-ajan koittaessa. Nälkä kun voi yllättää hiekkarannalla, liikenneruuhkassa tai leikkipuistossa.