Olotilojen muodonmuutos

Olohuoneen ja keittiön lattia vaati maalia. Puulattian lakkapinta oli kulunut ja ahdistava. Lattia haluttiin vauvankestäväksi. Kolot ja painaumat kuuluvat toki vanhan lattian luonteeseen, joten järeää hiontaa ei haluttu. Huonekalut sysättiin keoksi olohuoneen toiseen laitaan ja lattialle tilattiin pinnan karhennus ja maalaus vesiohenteisella lattiamaalilla. Sävyn nimi oli Valkama, eli eräs vaalea harmaa Tikkurilan värikartasta. Kymmenen päivän jälkeen huonekalut siirrettiin toiseen laitaan ja toinen osio sai saman käsittelyn. Ohessa operoitiin myös portaat.

Lattian jälkeen olohuoneen seinät alkoivat näyttää nuhjuisilta. Kellertävä paperitapetti sai nyt vihdoin mennä. Pepita sai vision turkooseista tapeteista. Tapetin värin piti olla syvä, juuri sinisen ja vihreän puolivälistä. Pinnassa piti olla ornamenttia, joka erottuisi juuri ja juuri. Ornamentti ei saanut olla liian pientä piperrystä. Tapetinetsintä oli uuvuttavaa. Turkoosi ei todellakaan ole tämän hetken hittiväri seinäpaperimarkkinoilla.

K-raudan poistohyllystä se oikea vihdoin löytyi. Caselio-tapettien turkoosi lumosi. Pepita tilasi vuokra-aviomiehen, joka notkui kolmessa metrissä ja asensi tapetit huolella.

Vapaaehtoinen remontti ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen vauvaperheessä, mutta kyllä uudistus sisustuksessa on sellainen piristysruiske, että nyt olohuoneessa tuntee tulleensa värien valkamaan. Pikkuhiljaa tavarat alkavat löytää paikoilleen. Tavarat löytävät myös uusia paikkoja. Kuvan peilinkehykseen tulee uusi maalaus. Aurinko on tullut olotilaan.

Matkarattaiden uusi kukoistus

Vauvavarustelu jatkuu. Yksi asia, jolla on tarkoitus helpottaa kulkemista, on matkarattaat, joihin saa kiinni auton turvakaukalon. Klik vaan ja turvakaukaloon nukahtanut nyytti pääsee rattailla markettiin.

Testivoittajakaukalo ja telakka hankittiin vähän käytettynä 100 eurolla. Kaukaloon sopivat Britax B-agile-rattaat löytyivät nettihuutokaupasta 40 eurolla ja niihin sopivat kaukaloadapterit nettikirpparilta 10 eurolla.

Rattaiden kuomun kangas oli kuitenkin haalistunut auringossa. Musta kangas oli muuttunut epätasaisen ruskeaksi, kuten myyjä oli luvannutkin. Ihanaa! Täydellinen tuunausta kaipaava kohde! Pepita pesi kuomun ja hankki Vallejo-kangasvärejä, jotka sopivat myös tummille tekokuiduille ja jotka eivät kaipaa silitystä. Värien luvataan olevan myös myrkyttömiä. Värikartasta tuli valittua peittävät sävyt, jotka sekoittuvat kauniisti keskenään.

Kuomun rakenteessa on pari kivaa kikkaa. Takaosassa on vetoketjullinen pussukka, johon saa mukaan vaikka varavaipan. Kuomun keskellä on verkkomainen laajennusosa, jonka saa käyttöön avaamalla vetoketjun.

Luonnosta Pepita ei kuomutuunaukseen malttanut tehdä, vaan Enni Id-henkiset kukkakuviot saivat rönsyillä vapaasti. Ensimmäinen värikerros tuntui hukkuvan tummaan kankaaseen. Kaksi kerrosta tarvittiin tarpeeksi peittävään lopputulokseen.

 

 

Taatusti ei tule samanlaisia vastaan.

Ruusun aika

Juhannusruusut Pepitan perheen oven vierellä ovat vasta nupuillaan. Pihapöydän kattaukseen löytyi ruusuja lähikaupasta. Hyvää, värikästä juhannusta!

Pääsiäisen askaretta

Väriä välipalan pintaan! 7-vuotiaan munanmaalaus oli tarkkaa hommaa, hän ei halunnut munata. Värikästä pääsiäistä kaikille!

Synttärinaksuja

7-vuotias sai kavereiltaan lahjaksi paljon askartelutarvikkeita. Eräästä paketista ilmestyi värikkäitä naksuja, joita ei ole tarkoitus syödä muuta kuin silmillään.

Naksuja voi kostuttamalla liittää yhteen ja niistä voi rakentaa hahmoja. Vinkkilehtinen oli pullollaan mitä monimutkaisempia ehdotuksia, mutta Pepita kannusti tytärtä kokeilemaan vaan ihan omasta päästä. Niin syntyi prinsessa ja hänen pieni koiransa.

Narutettu naruttamaan

Tänään askarreltiin. 7-vuotias oli jo pitkään halunnut tehdä paperinarupalloja, joiden ohjeen hän oli nähnyt netin askarteluvideoita katsellessaan. Tampereen Hämeenkadun jättimäiset narupallot ovat tasaisin väliajoin muistuttaneet tulevasta projektista.

Tänään oli vihdoin koolla liimaa, paperinarua ja ilmapalloja. Pikkuaskartelijan into oli liikuttavaa, vaikka sormet joutuivat liimaan ja naru ei aina tahtonutkaan pysyä paikoillaan. Edessä on vielä pallojen varovainen poksauttaminen.

Suodatetut kukat

Joululoma alkaa! Päiväkodin aikuisille oli hankittu joulutervehdykseksi pikkuiset tulilatvat. Vielä piti miettiä, miten kukat tarjoiltaisiin. Muovikääreet saivat lähteä. Tilalle Pepita tempaisi suodatinpaperit. Äkkiä syntyi vielä toinen oivallus. Suodatinpaperi taitoksille  ja saksilla paloja pois kuten paperihiutaleissa. Ruukku luomuksen keskelle, nauhaa ympärille ja kylkiäiseksi vielä pompom.

Leluaineksia kotoa ja luonnosta

Lilla Villanin yksi iso seinä on liitutaulua. Hauska idea näyttelytilassa!

Pepitan kuvitusnäyttely on esillä kulttuuritalo Lilla Villanissa Sipoossa lokakuun ajan. Pepita piipahti paikalla kertomassa kolmelle eskariryhmälle kirjantekemisestä ja kuvittamisesta. Lapset olivat eskarissa tutustuneet Pikku Nunuun löytöretki-kirjaan. Kirjan kuvitus on toteutettu kollaasitekniikalla ja kirjassa on yhtenä juonteena afrikkalaisten lasten itse tekemät lelut. Niinpä Pepita oli kehitellyt vierailunsa loppuun puolen tunnin työpajan, jossa lapset saivat tuunata hahmon perinteisestä suomalaisesta lelumateriaalista, kuusenkävystä.

Koska aika oli niin lyhyt, Pepita oli valmistanut etukäteen lapsille eräänlaisia hahmotelmia. Kodeista löytyvä roina on hyvä saada oivaltavaan uusiokäyttöön, joten käpylehmä karkasi uudelle vuosituhannelle. Joulupallot, mehupillit, lateksimaalinjämät ja taulunkiilat pääsivät lelumateriaaliksi.

Kuudenkymmenen käpyhahmotelman tekeminen etukäteen vaati toki melkoisesti aikaa, mutta siinä sivussa Pepita tuli pohtineeksi materiaaleja leikkisästä näkökulmasta. Kuinka hauskoja mehupillinivelet ovatkaan! Miten moneksi joulupallopää muuntuukaan!

Ajan kanssa Pepita toki tekisi kaiken lasten kanssa alusta lähtien, mutta pikapajaa varten valmiiksi liimatut raajat ja päät lunastivat paikkansa. Pepita näytti lapsille käpyhahmolauman ja pyysi heitä herättämään hahmot eloon. Variaatioita ja materiaalivaihtoehtoja oli sen verran, että lasten mielikuvitus alkoi lentää! Riemu oli suuri, kun lapset pajan päätteeksi saivat oman hahmonsa mukaansa.

Tuunaukseen lapset saivat käyttää kakkupaperia, kangasnauhaa, höyheniä, askartelusilmiä, lehtileikkeitä, permanenttitusseja sekä erikoisuutena ugandalaista puunkuorikangasta, jota Pepita oli tuonut mukanaan aikoinaan matkaltaan.

Joulupallojen naruista hahmot saa ripustettua vaikkapa kuuseen. Mikäli asia innostaa, metsään kannattaa mennä käpyjahtiin ennen lumen tuloa!

Pullot juhlien jälkeen

Mies väitteli. Oli siis suuren juhlan aika. Pepita sai tehtäväkseen koristella karonkkapöydät. Pepita janosi pulloja. Pullomuoti tarttui sisustuslehtien sivuilta eikä antanut rauhaa, ennen kuin juhlapöytiin sai pullojen henkeä.

Kesän aikana kirpputoreilta löytyi liki 40 värillistä pulloa, joihin päätyi yksi ruusu kuhunkin.

Nyt juhlan jälkeen pullot ovat vapautuneet tehtävästään ja alkaneet pikkuhiljaa kokoontua ikkunalaudalle. Ihan niin kuin ne juttelisivat. Ehkä ne jopa väittelevät.

Enni Idin jäljillä

ITE-taiteilija Enni Idin (1904-1992) omaleimainen mökki Padasjoella oli viikko sitten sunnuntaina avoinna yleisölle viimeistä päivää tänä kesänä. Pepita perheineen kävi tutustumassa mökkiin, jonka sisätilat, kalusteet ja tavarat Enni oli maalannut täyteen kukkia ja köynnöksiä. Vain katon Enni oli jättänyt valkoiseksi, jotta yhteys taivaaseen säilyisi.

Mökissä oli myös Ennin leninkejä, joissa hämmästyttävällä tavalla toistuvat maalattujen köynnösten värit ja kuviot.

Myös muoviset arjen käyttötavarat olivat saaneet kylkeensä kasviaihetta ja kissoja.

Enni Idin kissatauluissa on jotain, joka sykähdyttää Pepitaa. Ne ovat vaistonvaraisia ja vimmaisia, mutta silti herkkiä.

Kuviin on vaikea saada taltioitua mökin runsautta ja tunnelmaa. Siksi käynti paikan päällä kannattaa. Taiteesta kiinnostuneelle Idin mökki on ITE-taiteen helmi, sisustusintoilija voi saada vaikkapa rohkeutta pensseliinsä.

Pihan hienous

6-vuotias on havahtunut koristautumiseen. Hän peilailee, kampaa tukkaansa ja laittelee pinnejä. Naapurin 11-vuotias teki 6-vuotiaalle pihassa lettikampauksen. Tytär oli onnessaan, nyt hän oli hieno.

8-vuotias on koukussa pelaamiseen. Onneksi ei ruudun ääressä, vaan himon kohteena on lasikuulapeli keskellä pihaa naapurin poikien kanssa.

Pepitakin on tyytyväinen. Siis kampaus on ihan jees ja kuulat kauniita, mutta erityisen hieno on pihan henki. Lapset omasta ja naapuripihoista lyövät viisaat päänsä yhteen ja löytävät helpommin tekemistä kuin pelkästään oman perheen helmoissa.

Kukkien tarjoiluehdotus

Pepita sai pari viikkoa sitten metsälenkiltä palanneelta 6-vuotiaalta kakkupaperiin kääräistyn sinivuokkokimpun. Poimitut sinivuokot ovat Pepitan kiellettyjen aineiden listalla. Harmitti, kun asia ei ollut tullut puheeksi tyttären ja muun metsäretkueen kanssa. Mutta jotain hyvääkin löytyi. Miten hienosti kukat olivatkaan tarjolla kakkupaperissa!

Vaikka kasvilaji olikin Pepitan makuun liian herkkä, kimppu toimi kuitenkin kuten kukat yleensä. Antoi puhtia.

Mihin vitsa vääntyy?

Palmusunnuntain aamuna olohuoneen pöydän ääressä käynnistyi jokavuotinen vitsankoristelutuokio. 6-vuotias oli perinteisillä linjoilla. Hän koristeli innolla heti aamulla vitsansa pillinpalaketjuilla, höyhenillä ja muovipussinpaloilla, sonnustautui pupuasuun ja lähti pikku kierrokselle pihaan naapurin pojan kanssa.

7-vuotias innostui asiasta vasta iltapäivällä. Hän pukeutui leijonaksi ja lähti naapurin pojan kanssa lähipitseriaan virpomaan. Mitä? Pitseriaan, miksi? No, olihan hänen saatava käyttää jossain keksimäänsä virpomislorun muunnelmaa, joka päättyy: Vitsa sulle, pitsa mulle.

Pitsaa ei tietenkään tullut, mutta limppari kyllä.  

Kaapinoviin saa piirtää

Timmikuun kunniaksi keittiö tarvitsi vielä lisää kunnonkohotusta. Pari vuotta sitten Pepita maalasi kaapinovet, mutta yksi syrjässä ollut unohtui. Valkoinen ovi oli kummitellut mielessä siis jo pitkään.

Sisustuskaupasta löytyi mustaa liitutaulukontaktimuovia ja liitutaulutussi. Muovituksen jälkeen 6-vuotias syöksyi koristelemaan kaapin houkuttelevaa mustaa pintaa.

– Laitetaan muihinkin oviin tätä muovia, 6-vuotias toivoi piirrettyään oven täyteen.

Tyttären ehdottamaan keittiöuudistukseen Pepita ei ryhtynyt, mutta salli toki taiteilun muidenkin kaapinovien värilliseen pintaan, jossa uusi tussi käyttäytyi samoin kuin kontaktimuovin päällä. Pepita muistaa lapsuudestaan erityisen hienona hetket, jolloin kädessä oli tussi ja edessä iso pohja.

Kehykset tyhjää täynnä

Pepita on viime aikoina löytänyt ihania kehyksiä, mutta ei aikaa maalaamiselle. Kehysten ei ole hyvä olla piilossa. On parempi, että ne edes muistuttavat olemassaolostaan seinällä. 5-vuotias sen sijaan löytää aikaa luovuudelle joka päivä, vaikka huoneen kapeimman kulkuaukon suulta.

5. luukku

Joulukoristeita nollabudjetilla? Pepita oppi eräässä kierrätyspajassa tekemään muovipusseista suloisia pompom-palloja, jotka sopivat niin tukkaan (kuvassa) kuin joulukuuseenkin. Ohuista roskapusseista tulee täyteläisimmät pallot, mutta hauskoja syntyy myös ihan tavallisista ruokakaupan pusseista.

Ensin tarkistetaan, että muovipussi ei ole mistään kohtaa liiskaantunut tiiviiksi. Pussi asetellaan hiukan hörhöllään olevaksi pötköksi, joka taitetaan keskeltä kahtia. Ja sitten taitetaan kahtia vielä toisen kerran. Sitten tämän pikkupötkön keskelle sidotaan tiiviisti naru, johon tehdään umpisolmu. Narun päät saavat vielä jäädä pitkiksi. Sitten hyvillä saksilla leikataan pieniä paloja muovipussiaineksesta kummastakin päästä, niin että kaikki kerrokset vähitellen avautuvat pörröiseksi palloksi.

Lopuksi narun voi sitoa haluamansa pituiseksi lenkiksi. Erityisen tuuheaa palloa varten voi samaan pötköön laittaa parikin pussia.

5- ja 7-vuotias innostuivat tästä askartelureseptistä kovasti. Tosin roskapussille oli sitä perinteistäkin käyttöä leikkelytuokioiden jätteitä siivotessa...

Seinäkuun hullutuksia

Pepitalla on tapana täyttää seinät tavalla, joka ehkä vaikuttaa jonkun mielestä seinähullulta. Kuvassa näkyvä makuuhuoneen seinä puhutteli Pepitaa jo asuntonäytössä. Pepita oli haaveillut maalaavansa ensimmäisen omistusasuntonsa makuuhuoneen seinän amélienpunaiseksi. Hämmästys oli suuri, kun lempikohteen seinä oli jo valmiiksi juuri oikean värinen.

Seinän punainen on toki siis saanut ystäväkseen sattumanvaraisten tavaroiden kokoelmaa. Kirpputorilta löytynyt kankainen joulukalenteri toimii myös joulukuun ulkopuolella pienten esineiden säilyttimenä. Kuvan asetelma on 5-vuotiaan sängyn vierellä, joten erittäin pienen unikaverinkin saa pidettyä ihmisten ilmoilla kalenteritaskussa. Esineiden avulla sisustamisesta on juttua myös Studio Avenue -blogissa.

Mitä lahjaksi ystävälle?

Pepitan hyvä ystävä, 5-vuotiaan kummisetä, täyttää tänään 40 vuotta. Pepita kävi hiljattain lahjaostoksilla, kirpputorilla tietenkin. Seurasi ankaraa ajattelua hyllyjen välissä. Mikä sopisi lahjaksi analyyttiselle, mutta myös runolliselle kuvataidealan miehelle? Jotain, joka liittyisi taiteeseen ja pohdiskeluun. Jotain, joka voisi olla eräänlainen matkamuisto 40 vuotisen elämänpolun varrelta.

Tehtävä vaikutti mahdottomalta. Pepita ajatteli jo pitää tauon, pistää asian mietintämyssyyn. Mutta sitten, siinä se oli! Pieni Ajattelija oli aivan omissa maailmoissaan eräällä hyllyllä. Onneksi pikkumies ei havahtunut mietteistään, kun Pepita poimi sen varovasti koriinsa. Kämmenelle mahtuva patsas on selvästi versio Auguste Rodinin tunnetusta Ajattelija-veistoksesta, jonka alkuperäinen nimi on Runoilija. Ajattelija oli kuin luotu lahjaksi juuri 40-vuotiaalle päivänsankarille, sillä pohjassa olevassa lapussa luki 40. Siis 40 senttiä.

Ostos alitti lahjabudjetin. – Penni ajatuksistasi, sanoi Pepita pikkumiehelle.

Väripala täyttää 1 vuotta!

Väripalaa on nyt tarjoiltu vuoden ajan. Synttärin kunniaksi yksi kukka ja helmeilevä tarjoiluehdotus. Kuvassa esiintyvä postiluukku enteilee uusia postauksia.

Kranssi on jo ovella...

Ja myös joulu on jo ovella! Koska Pepitalla on kierrätysjoulu, romusta on tullut kultaa. Tavaravuoria hienovaraisesti kritisoivaan ovikranssiin tarvitaan paljon pientä hylättyä krääsää, kultainen spray-maali, kranssipohja ja kuumaliimaa tai ohutta rautalankaa.

Esineet suihkautetaan kullalla ja kiinnitetään kranssipohjaan. Kun sekavat värit häviävät, esineiden muodot tulevat esiin hienolla tavalla. Maalaisromantikot voivat tehdä vaikka valkoisen kranssin.

Pepitalle kranssin tekeminen oli seikkailu unohdettujen ja yhdentekevien rojujen äärelle. Kranssissa esineet saivat uuden elämän, yllättävän arvonylennyksen.

Tätä kranssia ja joulua yhdistää myös eräänlainen tavaran kultajuhla. Miten ihminen oppisi ilmaisemaan arvostustaan toiselle ilman valtavaa tavarakierrettä?

Pepita ei lähettänyt tänä vuonna joulukortteja. Tämä kranssin myötä Pepita toivottaa siis hyvää ja merkityksellistä joulua! Olkaa kultia toisillenne.