Hätähousu

Pepita ja perhe pyöräilivät pari viikkoa sitten järvenrantaan pienelle eväsretkelle lämpimän illan kunniaksi. Mehua, kahvia, mustikkasuklaata ja chilipähkinöitä. Aurinko paistoi ja laineet liplattivat. Ilokuun ihana ilta.

Mutta vesirajan tuntumassa rantakallio oli liukas. Varoituksista huolimatta 6-vuotias meni liian lähelle märkää kohtaa ja liukui veteen! Vaikka vettä oli vain parikymmentä senttiä, kaikki vaatteet kastuivat.

Onneksi Pepita oli ottanut lapsille varalle fleecetakit mukaan. 6-vuotias sai siis kuivan takin ylleen, mutta alaosan verhoilu olikin haaste. Vilttiin kääritytyneenä sai syötyä eväät ja sillä aikaa alushousut ehtivät kuivua tuulessa. Mutta jotta rannasta päästäisiin pois, piti kehitellä housut. Yhteistyössä miehen kanssa syntyi uusi keksintö, jonka voisi nimetä hätähousuksi. 8-vuotiaan raidallisesta fleecetakista kietaistiin pulahtajalle oivalliset pöksyt. Jalat vaan hihoihin, vetskari kiinni ja vyötärölle kiristystä Pepitan hiusdonitsin avulla. 6-vuotias pyöräili design-housuissaan tyytyväisenä kotiin. Takin kaulus jäi takapuolelle kiilamaiseksi pingviininpyrstöksi.

Ehkä joku vaatemuotoilija saa tästä innoitusta ja kohta kaupoissa ei enää myydä vaatekappaleita vain yhteen tarkoitukseen.

Seitsemän vuoden kriisi?

Yllätyspari, akryylimaalaus 2012

Pepita ja mies ovat olleet tänään naimisissa tasan seitsemän vuotta.

Pienenä Pepita seurasi telkkarista Napakymppi-ohjelmaa. Ohjelmassa oli tietokoneella iso rooli. Mikäli neiti tai herra X olivat samaa mieltä kumppanisuosikistaan tietokoneen kanssa, pääsi pariskunta matkalle kaukomaille. Pepitasta tuo oli kovin romanttista. Ajatella, tietokone tiesi, kuka on se oikea.

Pitihän sitä sitten isona itsekin kokeilla. Ei siis televisio-ohjelmaan menemistä, mutta kumppanin etsimistä tietokoneen avulla. Pepita teki profiilin nettitreffisivustolle. "En ole kevytkenkäinen, mutta askel ei paina.", aloitti Pepita kuvailunsa kahdeksan ja puoli vuotta sitten. Tietoverkon uumenista löytyi 175 kilometrin päästä mies, jota Pepita tuskin olisi koskaan muuten kohdannut. Vuoden päästä oli jo hääpäivä sovittu.

Pepita ei ole koskaan arkaillut kertoa ihmisille, miten sulho löytyi, vaikka ehkä joidenkin mielestä nettideittailu on noloa.

Myöhemmin Pepita maalasi Yllätyspari-maalauksen, jossa pingviini ja jääkarhu ovat menneet naimisiin. Eräänlainen napakymppipari, kumpikin eri navoilta kotoisin.

Napakymppi-ohjelmassa pariskunta pääsi siis parhaassa tapauksessa kaukomaille. Avioliitto on parhaassa tapauksessa eräänlainen loppuelämän mittainen kaukomatka, yleensä kylläkin kumpuilevassa maastossa.

Yleinen uskomus on, että avioliitossa on seitsemän vuoden tietämillä kriisi. Huolestuneena Pepita googletteli, onko asian laita todella niin. Iltalehden jutussa 12. 6. 2011 viitataan brittiselvitykseen, jossa yksi kriisi tulisi jo kolmen vuoden kohdalla. Pepita ei muista neljän vuoden takaisia tapahtumia, sillä puolivuotias vekkari herätti monta kertaa yössä.

Perinteistä kiinnostuneena Pepita otti selvää, mikä on seitsemännen hääpäivän nimitys. Villahäät. Ehkä siinä on resepti seitsemän vuoden kriisin ehkäisyyn. Ei mitään puolivillaista. Ihan tositarkoituksella tässä ollaan.

Naamion takana

5-vuotias tahtoi olla pingviini. Hän laittoi uimaräpylät jalkaan ja sitoi jalkansa nilkoista niin, että kävely muuttui lyllerrykseksi. Karvapuvun sisään mahtui sohvatyyny. Askartelin pyynnöstä kartongista nokan. Sitten uikuttava, pullea hahmo köpötteli olohuoneesta keittiöön ja takaisin. Naamion takaa kuului terveiset pingviinien maasta: "On hauskempaa olla pingviini kuin ihminen."

Pepita Ruudun kotialbumista löytyi kuva Pepitasta nelivuotiaana pupuna. Muistan miten kotitekoisen pahvinaamarin suuaukko kului porkkanaa järsiessä. 

Naamiot ovat lapsille arjen asioita. Koska vain voi ryhtyä pingviiniksi tai pupuksi ja mennä vaikka lähikauppaan. Aikuinen naamarinaama saisi kaupassa pitkiä katseita, pilkallisia naurahduksia ja pelokkaan kassan palvelua. 

Nyt olen kuitenkin löytänyt tuotteen, jonka avulla aikuisella on lupa näyttäytyä julkisella paikalla eläinnaamiossa muulloin kuin karnevaalijuhlien aikaan. Tilpehöörikauppa Tigerin eläimellinen unimaski saattaa aiheuttaa pientä hilpeyttä kanssamatkustajissa vaikkapa lentokoneissa ja busseissa. Reaktiot eivät kuitenkaan naamioitunutta liikuta. Naamion takana nukutaan. Maskissa ei tietenkään ole silmänreikiä, joten ne suuret seikkailut eletään vain unissa. Ah, niin aikuismaista! 

Opettajan koulutuksen saaneena valitsin kaupan valikoimista tämän pöllömaskin. Luulin, että en näe siinä mitään. Yllättäen näen pöllömaskissa palasen nyky-yhteiskuntamme raadollisuutta. Kaiken aikaa olisi oltava viisaana ja valveilla tietotulvassa,  pää pyörimässä jokaisen älypuhelimen piippauksen suuntaan, ruudun kalpeassa kajossa epätoivoisesti hiireen tarrautuneena. Ihmisen elämä on ihan pöllöä. On hauskempaa olla pingviini kuin ihminen.