Asiaa munankuoressa

Yhdessä, akryyli 2012

8-vuotias tuli koulusta ja sanoi tahtovansa katsoa TipuTV:tä. Taas uusi mediavouhotus, Pepita ajatteli ja pyöritti päätään. Ihmetys oli suuri, kun TipuTV sitten rävähti älypuhelimen ruudulle. Suoraa lähetystä 8-vuotiaan naapuriluokasta, hautomakoneen ääreltä, jossa ensimmäiset tiput olivat juuri kuoriutuneet.

Koulun pääsiäistipuprojekti ravisuttaa Pepitan tajuamaan, että uusi opetussuunnitelma on oikeasti tullut.

Värikästä pääsiäisaikaa Väripalalta!

Pöllöjuttu synttäreiltä

7-vuotias on nyt 8-vuotias. Muutamalle koulukaverille pidettiin sirkussynttärit Kulttuurikeskus PiiPoossa. Sankari oli suunnitellut synttäreitään viikkotolkulla. Synttäreissä piti ehdottomasti olla pinata, se sellainen hauskoista kotivideoista tuttu meksikolainen karkeilla täytetty hahmo, joka nuijitaan rikki ja kaikki pääsevät keräämään nameja maasta.

Askartelukirjasta löytyi pinatan ohje ja Pepitan avustuksella sankari teki suloisen pöllöpinatan, aivan kuten kirjan kuvassa. Ilmapallon päälle laitettiin pari kerrosta liisteriin kastettuja sanomalehtisuikaleita. Kuivumisen jälkeen päälle liimattiin silkkipaperihapsut höyheniksi sekä liimattiin silmät ja nokka. Ilmapallo poksautettiin ja pöllö täytettiin makeisilla alakautta, peitteeksi teipattiin pahvinpala.

Valmis pöllö laitettiin juhlatilan kattoon roikkumaan. Karkit painoivat kuitenkin melkoisesti, eivätkä kiinnikkeet pöllön päässä kestäneet kuin yhden huitaisun puukepillä. Sen jälkeen pöllöparka oli maassa kaikkien riepoteltavana ja karkit menivät jakoon. Pöllön kohtalo vaikuttaa seuraavan pinatamme tuotekehittelyyn.

Sankari taisi pettyä, kun kaikki oli ohi niin nopeasti. Ihan pöllöähän se olikin.

Lempeät linnut talvehtivat

Talvehtia. Miten kaunis sana. Pepita voisi talvehtia lukulampun valossa, tilkkupeiton alla. Tai hiekkarannalla, aaltojen kohinassa.

Kuvan lempeät linnut talvehtivat Iittalassa, Kuusijuhla-tapahtumassa. Parvi on uutta, hiljattain kuoriutunutta kantaa. Naivistinen Kuusijuhla on avoinna puukoululla joka päivä 18.12. saakka klo 11-17. Jos joku linnuista löytää uuden omistajan, se lähtee talvehtimaan sinne, minne uuden ystävän nokka näyttää.

Ideoille herkistyneenä

Erityisherkkä, akryyli, 2016

Syksyn tullen Naivistit Iittalassa- ja Naivistit Varkaudessa -näyttelyt päättyivät. Varkaudesta Pepita sai kuulumiset puhelimessa. Pepitan maalauksista erityisesti yksi, kuvassa oleva Erityisherkkä, oli ollut useamman kävijän sydäntä lähellä. Maalauksen koira vaistoaa niin herkkänä ympäristöään, että tunnelma imeytyy korvannipukoihinkin.

Pepita piipahti viime lauantaina Iittalassa taiteilijoille järjestetyssä näyttelyn päätöskaronkassa. Tilaisuudessa lenteli uusia ideoita ja pari asiaa jäikin syyhyttämään mukavasti sormia.

Maalausten matkaaminen uusiin koteihin on aina vähän haikeaa. Eräänlaisena viestinä Pepita on signeeraanut maalauksensa oikeaa nimeään mukaillen Petraa, ovathan ne osa tekijäänsä. Pepitan Iittalan maalaukset olivat yhtä lukuunottamatta löytäneet uuden kodin. Pepita kävi kurkkaamassa myös lempeiden lintujen puuta. Heinäkuussa täydennetyn puun linnut olivat menneet joko maailmalle tai laatikkoon. Pepita jäi odottamaan merkkiä, mistä uusi inspiraatio syntyisi.

Iittalan näyttelypaikan pihalla oli ihmisrakas varis. Se notkui hölmönä ja pelottomana puukoulun ulkokaiteella. Pepita hihkaisi taiteilijaystävilleen:

- Hei, tuo varis on ihan naivi!

Sitten lintu lehahti hajamielisen näköisenä pihakatoksen huippuun. Miten hienolta sen siluetti näyttikään sinistä taivasta vasten. Samassa tuli ajatus. Pepita lähti hyvällä tuulella uuden lintuideansa kanssa kotiin.

Luominen on luontevaa nyt.

Väripalatarjoilua

Pepita kaipasi jotain itse tehtyä, nopeasti syntyvää väriläiskää kotiin. Kirpputorilta oli jo taannoin löytynyt koristeellinen uusvanha tarjotin, jossa oli lasin alla jokin tylsä kuva. Kuvan sai onneksi pois taustan hajottamalla.

Pepita maalasi itselleen mieluisen lintuaiheen ovaaliksi muotoillulle kangaspahvipohjalle. Kuvan sai pysymään paikoillaan niittaamalla toisen pahvin taustaksi puiseen tarjotinkehykseen.

Tarjotin sirkuttaa nyt pikkulintupoweria arkiseenkin tarjoiluhetkeen. 

 

Lempeät linnut muuttotuulella

Pepita vei Iittalan naivistinäyttelyyn uusia lempeitä lintuja, sillä edellisestä viidentoista linnun parvesta oli lentänyt maailman tuuliin kymmenen.

Puu alkoi näyttää uuden kymmenikön myötä erilaiselta. Nyt entistä useampi hienostelee kultakoristeillaan. Tulokkaat sommiteltiin puuhun Pepitan lasten avustuksella.

Sisustajalinnun koti

Pesäkuun kunniaksi Pepitan pongaama linnunpesä, industrial-tyyliin. Helsingin sataman lintu oli päättänyt tehdä pesänsä matkustajasillan kupeeseen sähköjohdon pätkistä ja pakkausnauhoista.

Varsinaisia väripaloja! Sisustuksen trendivärien aallonharjalla olevaa lintua ei tavoitettu, joten tietoa materiaalivalinnan toimivuudesta ei ole.

Oletko sinä löytänyt eläinten luovia koteja?

Iittalan ensi-ilta

Naivistit Iittalassa -kesänäyttely avautui jälleen. Pepitalla on esillä kaksikymmentä maalausta yläkerran salissa.

Maalausten lisäksi puukoulun portaikossa elää Pepitan kasvattama puu, johon pääsi asumaan lempeitä lintuja. Nämä sydämelliset siivekkäät ovat aivan eri lajia kuin peleistä tutut vihaiset linnut, joiden ensi-ilta oli sattumalta samaan aikaan elokuvateattereissa.

Pepita kasvatti puun seinään pari viikkoa ennen avajaisia. Idätykseen tarvittiin ripaus rohkeutta, lempivärejä ja vapaata kättä. Ja tietenkin lupa kuraattori Hannu Castrénilta.

Puu puhkesi kukkaan. Pepita viritti puuhun hiukan Ebba Masalinin opetustaulujen tunnelmaa. Onhan puu todellakin vanhan koulun seinällä. Sitten tarvittiin vielä viisauden lintuja. Sivellin oli kevään aikana kutsunut puusydämistä esiin erilaisia lempeitä ilmeitä. Sydänpöllöt lennähtivät kukkien kohdille.

Pöllöjen maalaaminen ei ollut ollenkaan pöllömpää. Niiden äärellä oli voimauttavaa viivähtää. Pepita antoi itselleen luvan käyttää makeita värejä ja kultaakin. Jos pöllö löytää uuden kodin, se jättää jälkeensä kukan ja antaa tilaa kaverille. 

Mahtuuko kaikki kaaliin?

Hyvä kaali, akryyli 2016

Pepita on viime aikoina yrittänyt kasvattaa kaalia. Asioita kun on mielessä niin paljon, että kaikki ei millään meinaa mahtua kaaliin. Eilen Pepita lähti opettamaan aamukahdeksalta ja palasi kotiin vasta, kun tuntiviisari oli tehnyt täyden kierroksen. Tällaista on puhtikuussa. 

Hiljattain Pepita kuljetti maalauksensa Iittalaan ja päätyi samalla Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn blogiin. Pepita sovitteli jo lintua puukoulun seinään, mutta hauska pikkuyllätys menee vielä hetkeksi mietintämyssyyn.

8. luukku

Suurmies, akryyli 2015

Jean Sibeliuksen syntymäpäivän luukusta löytyy tietenkin suurmies itse. Pepita maalasi säveltäjästä muotokuvan viime kesän Naivistit Iittalassa -näyttelyyn. Pepitan mielestä Sibelius on laulujoutsen.

Häkki heilahti

Pepita lukee lapsilleen iltaisin Thorbjørn Egnerin Kolmea iloista rosvoa. Tavoitteena olisi saada kirja päätökseen ennen kuin 7-vuotias näkee kirjasta tehdyn näytelmäversion mennessään luokkansa kanssa teatteriin perjantaina. Tämän illan luvussa 75 vuotta täyttänyt Topias sai syntymäpäivälahjaksi ystäviltään puhuvan papukaijan, amerikkalaisen Pollin.

Jännittävää olisi nähdä, puhaltaako teatteriväki 60 vuotta vanhaan tarinaan ja hahmoihin uutta vääntöä. 

Papukaijoista puheenollen, Pepita törmäsi Roomassa eräänä päivänä kahden tunnin sisällä kahteen vangittuun papukaijaan (kuvissa). Kumpikaan ei halunnut kommentoida.

On kansainvälinen tiikeripäivä!

Ajatus, akryyli 2015

Tänään vietetään kansainvälistä tiikeripäivää, johon liittyy erikoisohjelmaa Korkeasaaren eläintarhassa.

Pepita on viime aikoina pyrkinyt pääsemään ajatusten siivin kiinni isojen kissapetojen sielunmaisemaan. Kuvan maalaus oli esillä Virossa, Viljandin Kondase-keskuksessa hiljattain päättyneessä Suomen Naivistit ry:n näyttelyssä.

En pukeudu mustaan

Satakielen vapaailta, akryyli 2015

Tamperelainen stylisti ja juontaja Kati Vasell on keksinyt värikkään teemaviikon, jonka motto on ollut En pukeudu mustaan. Katukuvan piristämiseen tähtäävää teemaviikkoa on jäljellä vielä pari päivää. Pepitan mielestä teemaviikko tulee tarpeeseen, mutta ei tällä erää ole alkanut kuvata omia värikausivaatteitaan.

Sen sijaan Pepita maalasi harmaan linnun, satakielen, joka viettää vapaailtaansa. Vapaailtanaan satakieli ei konsertoi ja pukeutuu tavoistaan poiketen värikkäästi. Satakieli on siis tauolla. Ehkä jopa taukokuun loppuun asti.

Kuningaskalastaja on tullut!

Tuikkis Saapasjalan salongista toivoi kuningaskalastajan lentävän Pepitan lipastoon. Lintu löysi paikkansa smaragdinaukujan alapuolelta, yöpukulaatikon kohdalta. Seuraavaksi pitää etsiä oksa kirjosiepolle ja kuhankeittäjälle.

Päivä vain ja lintu kerrallaan

Maalikuussa Pepita aloitteli lintulipastonsa maalailua. Punarinta ja sinitiainen ovat merkanneet ansiokkaasti paitalaatikkoa, mutta kovasti ne ovat odottaneet seuraa.

Vihdoin eilen illalla lipaston kylkeen lennähti uusi siivekäs. Vaan tämä olekaan ihan lähimetsästä. Smaragdinaukuja olkoon lipaston mystinen satulintu.

Lipastoprojekti on tavallaan keskeneräisyyden kiteytymä. Ennakkosuunnitelmaa ei ole, köynnökset voivat taipua uusiin suuntiin, lintuja tulee mihin ja milloin sattuu. Pepita yrittää harjoitella keskeneräisyyden sietämistä. Ja sitä, etteivät kaikki rönsyt millään pysy aina hyppysissä. Ja linnut, ne ovat vapaita, tulevat kun tahtovat.

Hei sinä, joka ehdit laittaa tähän ensimmäisen kommentin! Kerro, minkä linnun lennättäisit lipastoon seuraavaksi ja miksi. Palataan lipastoon neljännen linnun ilmestyttyä.

Miten kodinonni säilytetään?

Pysyykö arki edelleen matalana? Otetaan lukua!

KUUSI! Ylennetään arjen yläpuolelle yksi pikkuinen pörröpää. Annetaan sille näköalapaikka olohuoneen ikkunalla.

Kodinonni vaatii hemmottelua ja jatkuvaa huolenpitoa. Se ei kestä paahdetta. Myös juomatavoissa on haastetta. Pepitan kasvi pääsee tästä lähin ryystämään jokapäiväisen vetensä alakautta, lintujen juottopylväässä. Juuri koristeellinen säilytysratkaisu tekee arkisesta pörröpäästä heti jotenkin arvokkaamman oloisen.

Pepita rakastaa kukkien nimiä. Kodinonnen latinalainen nimi on kuin runo: Soleirolia soleirolii!

Eräältä kasvisivustolta löytyi kodinonnen englanninkielisiä nimiä, joita olikin moneen lähtöön. Miltä kuulostaa vaikkapa Mind-your-own-business? Tai Baby´s Tears? Pepitan suosikki nimilitaniasta on Mother of Thousands.

Onko lukijoilla esimerkkejä muista hauskoista kasvinnimistä?