Naivistit Iittalassa jälleen

Naivistit Iittalassa -kesänäyttely on ollut avoinna jo kuutisen viikkoa. Pepitan eläinmuotokuvat on ripustettu juuri sellaiseen harmoniseen sommitelmaan, jossa hahmot alkavat näyttää vanhan talon sukupotreteilta, joilla kaikilla on oma tarinansa. Väriskaala on tällä kertaa niukka. Mustaa, valkoista, harmaata, hieman vihertävää, vaaleanpunaista, haaleaa sinistä. Yksi maalaus on jopa täysin mustavalkoinen. Työn nimi on Värikäs Persoona.

Värikäs persoona, akryyli 2019

Melkein valkoisessa talossa

Potkut, akryyli 2018

Naivistit Iittalassa -kesänäyttely on jälleen auki. Vaaleankeltaisessa puukoulussa on satoja naivistisia teoksia koko kesän ajan. Pepitan seinällä on 16 maalausta, yksi niistä kuvassa oleva äreä leijona. Muotokuva sopisi aiheensa puolesta vaikka valkoiseenkin taloon.

Näyttely juhlii kolmekymppisiään. Suuri osa Pepitan maalauksista on tänä vuonna erityisen uhkeissa kehyksissä. Raamien sisällä on sankareita. Kuvan leijonakin? Kyllä vaan, svnttärisankari, 14. kesäkuuta.

Kun aika on... Iittalassa

Sirkuksen helmi, akryyli 2017

Naivistit Iittalassa -näyttely avautui! Omiin maalauksiin ehtii työskentelyprosessin aikana muodostua siteitä. Kesänäyttelyn mittaan Pepita valmistautuu vähitellen irrottamaan otteensa maalauksistaan, sillä yleensä osa niistä löytää uuden kodin. On lohdullista, että varattuja maalauksia voi käydä hyvästelemässä näyttelyssä elokuun loppupuolelle asti, mutta joskus tapahtuu odottamaton ero.

Kaksi Pepitan maalausta oli sijoitettu naivistinäyttelyn Aula-Shoppiin, josta ostaja saa teoksen heti mukaansa. Pepita ei avajaistohinassa ollut maalaustensa vaarallista sijaintia ymmärtänyt. Ensimmäisen tunnin jälkeen kahdesta kissapedosta muistutti vain kaksi seinässä törröttävää naulaa.

Kissat kulkevat omia aikojaan, se pitää varmaankin hyväksyä. Tämä postaus ei siis ole etsintäkuulutus. Kissat, olkaa onnellisia uusissa kodeissanne. Teistä ei tullut kesänäyttelykissoja, mutta teillä oli sekuntinne catwalkilla.

Maaginen mies, akryyli 2017

Keikkaa Valkeakoskella

Kuva: Hanna Nerama

Pepita pääsi eilen Valkeakosken kirjastoauton kyytiin! Aamupäivä meni joutuisasti kolmella koulu- ja päiväkotipysäkillä. Pepita kertoi lapsiryhmille siitä, miten Ilvekset kuin veljekset -kirja syntyi. Mukana menossa oli Pepitan itse ompelema Otto-ilves. Alunperin Pepita loi jättipehmon Helsingin kirjamessujen esiintymistä varten, kirjamessuillahan kaiken pitää olla suurta.

Ilvekset kuin veljekset -kirja on juuri nyt ajankohtainen, koska Nukketeatteri PikkuKulkuri tulee esittämään kirjan tarinaa lauantaina Valkeakosken kirjastoon. PikkuKulkurin Facebook-sivulta voi lukea koko kevään esitysaikataulun. 

Kukkiiko huumori?

Madame Mau, akryyli 2016

Pepita pakkasi viisi pientä maalausta lähtemään Ouluun. Ensi vuoden alussa 4.1. - 25.1. Neliö-Galleriassa on esillä naivistista taidetta sisältävä Huumorinkukkia-näyttely.

Pimeänä aikana maalatuissa teoksissa Pepitan huumorinkukka ei rönsyile. Huumori on nupullaan, se avautuu jollekin, jos avautuu. Ehkä Pepitan eläinmuotokuvien huumori on muutenkin eräänlaista myötäelämistä, komppaamista, hiljaista hihitystä.

Aiheissa on päitä, kehyksissä ruskeaa puuta. Mutta pääasia on, että maalaaminen ei maistunut puulta.

Herkällä korvalla, akryyli 2016

Yhteinen joulukalenteri

Viime viikkoina on ollut hienoja hetkiä, kun 6-vuotiaalla ja 8-vuotiaalla on ollut pari puolen tunnin yhteistä askarteluprojektia. Tiukkaa keskittymistä, työnjakoa, ongelmanratkaisua.

Pepitaa ei näihin projekteihin kutsuttu apuun, eikä välienselvittelyäkään ihme kyllä tarvittu. Halloween-tohinassa lapset lohtivat paperikoristenauhan olohuoneeseen.

Marraskuun lopulla syntyi joulukalenteri äidille ja isille. Lasten mielestä vanhemmilla pitää ehdottomasti olla oma joulukalenteri. Kalenterissa näkyy hauskalla tavalla lasten vahvuudet. 8-vuotias matikkapoika oli tehnyt huolellisesti numerot ja luukut. Kuvituksesta vastasi 6-vuotias. Tänään luukusta tuli kissa.

PikkuKulkurin uusi vaellus alkoi!

Otto ja Ilpo Mikkonen. Kuva: Caius Andreas Bruun

Pepita ja lapset olivat eilen Annantalolla Helsingissä nukketeatterin ensi-illassa. Nukketeatteri PikkuKulkurin Ilvekset kuin veljekset lumosi. Esitys on Pepitan kirjalle sopivasti uskollinen, mutta silti luovasti sovellettu, huumorilla höystetty ja lämmöllä rakennettu. Loistava Ilpo Mikkonen ohjaa nukkeja välillä kaksin käsin ja jopa suullaan! Esityksen on dramatisoinut ja ohjannut Teija Sivula, visualisoinut Heini Maaranen ja tunnelmallisen musiikin on tehnyt Tapani Rinne.

Ensi-illan jälkeen Otto vilkutti Pepitalle heipat.

Heini Maarasen  kissapetonuket ovat upeita taideteoksia. Nukeissa on sellaista sielukkuutta, että ei niitä oikein nukeiksi voi edes kutsua. Katsokaa nyt vaikka tätä Tale-tiikeriä!

Tale-tiikeri

Pepita aikoo pongata PikkuKulkurin keikoilta aina kun mahdollista. Tietoa lähitulevaisuuden esityksistä ja ensi-illan tunnelmakuvia löytyy PikkuKulkurin Facebook-sivulta.

Pepitan kirjasta nukketeatteria!

Kuva: Caius Andreas Bruun

Pepitan kirja Ilvekset kuin veljekset, (Lasten Keskus 2004) on päätynyt Nukketeatteri PikkuKulkurin nukketeatteriesitykseksi! Ensi-ilta on Annantalolla tiistaina 27.9. kello 18. Esitys on suunnattu 3-8 -vuotiaille. PikkuKulkuri on nimensä mukaisesti kiertävä nukketeatteri, jossa näyttelijäntyön hoitaa Ilpo Mikkonen. Esityksen on dramatisoinut ja ohjannut Teija Sivula, visualisoinut Heini Maaranen ja musiikki on Tapani Rinteen.

Pepita on kuullut väliaikatietoja projektin etenemisestä aika ajoin. Nukentekijän (kuten muidenkin tiimin jäsenten) ammattitaidosta Pepita oli täysin vakuuttunut, mutta silti tippa tuli linssiin, kun Pepita näki yläpuolella olevan kuvan näytelmän kohtauksesta. Miten hienosti onkaan tavoitettu kirjan tunnelma ja Otto-ilveksen hahmo! Pitsiä ja räsymattoa! Ah!

Esityksen materiaalivalinnat yhdistyvät kekseliäästi Pepitan kirjan kuvitukseen. Kuvituksessa Pepita on käyttänyt pehmeäsävyisen akryylimaalauksen rinnalla kollaasimateriaalia, kuten pilkkukankaita, undulaatinsulkia, siemeniä ja kakkupaperia.

Ilvekset kuin veljekset kertoo tarinan pienestä Otto-ilveksestä, jonka leopardi ja gepardi ovat yhdessä adoptoineet. Pilkkuja rakastavan Otto-pojan sopeutuminen ei ole helppoa. Enempää juonipaljastuksia ei tällä erää.

Koska tarinaan olennaisesti kuuluu pilkut, Pepita poikkesi ensi-iltavaateostoksilla. UFF:in alepäiviltä löytyi pilkullinen Noa Noan kietaisuleninki, 3 €. Pepita piristää mekkoa Rouva Huun polkunapilla.

Kirjojen elämänkaari on aina pieni arvoitus. Tämän ilveskirjan polku kulkee nyt hyvässä maastossa.

Enni Idin jäljillä

ITE-taiteilija Enni Idin (1904-1992) omaleimainen mökki Padasjoella oli viikko sitten sunnuntaina avoinna yleisölle viimeistä päivää tänä kesänä. Pepita perheineen kävi tutustumassa mökkiin, jonka sisätilat, kalusteet ja tavarat Enni oli maalannut täyteen kukkia ja köynnöksiä. Vain katon Enni oli jättänyt valkoiseksi, jotta yhteys taivaaseen säilyisi.

Mökissä oli myös Ennin leninkejä, joissa hämmästyttävällä tavalla toistuvat maalattujen köynnösten värit ja kuviot.

Myös muoviset arjen käyttötavarat olivat saaneet kylkeensä kasviaihetta ja kissoja.

Enni Idin kissatauluissa on jotain, joka sykähdyttää Pepitaa. Ne ovat vaistonvaraisia ja vimmaisia, mutta silti herkkiä.

Kuviin on vaikea saada taltioitua mökin runsautta ja tunnelmaa. Siksi käynti paikan päällä kannattaa. Taiteesta kiinnostuneelle Idin mökki on ITE-taiteen helmi, sisustusintoilija voi saada vaikkapa rohkeutta pensseliinsä.

Pepita ja lapset päin seiniä!

Mitä tässä kuvassa tapahtuu? Onko Pepitan luomisvimma riistäytynyt käsistä? Onko Pepita vetänyt lapset mukaan laittomuuksiin ja vieläpä keskellä kirkasta päivää?

Pepita vietti perheineen värikkään hetken pari viikkoa sitten Lastenkulttuuriyhdistys SirkusRakkausPumPumin, taidetarvike PAINEen ja Cartel Storen järjestämässä tapahtumassa Tampereella, jossa sai maalata spray-maaleilla katutaidetta luvalliseen seinään.

6-vuotias innostui erityisesti maalitusseilla piirtämisestä. Isoveli puolestaan tutkaili sitä, miten spray-pullon etäisyys seinästä ja kädenliikkeen nopeus vaikuttavat maalin levittymiseen. Lysti maksoi 5 euroa maalaajaa kohti. Seinään syntyi ainakin nopeita kissanaamoja aiempien maalareiden väriläiskien väleihin  ja runsaasti värikokeiluja.

Maalaamisen lomassa lapset kokeilivat viereisellä rampilla myös skeittilaudalla pysymistä. 

 

Taidekasvattajana Pepitan sormia syyhyttää spray-maalien mahdollisuudet.

Iloa Itä-Suomessa

Flow, akryyli 2016

Kuvan Flow ja muutama muu Pepitan maalaus on mukana Naivistit Varkaudessa -kesänäyttelyssä Taidekeskus Väinölässä 27.8. asti. Näyttelyn avajaiset olivat viime perjantaina. Pepita ei ole itse vielä ehtinyt paikan päälle, mutta iloa ja taiteen rakastamisen tunnetta on jo välittynyt Väinölän Facebook-sivujen kautta.

Kimurantti juttu

Pepitan mies lensi pariksi viikoksi työmatkalle Mongoliaan. Pepitalla riittää siis puuhaa. Kotitöiden tekeminen Skypestä käsin ei onnistu.

Lasten jatkuva kissanhännänveto on yksi suuri haaste. Hieno onnistuminen koettiin, kun Pepita kaivoi 6-vuotiaalle pastelliliidut ja värikartongit. 7-vuotias sai rauhassa puuhailla omiaan ja 6-vuotias alkoi taiteilla. Pepita pääsi pyykkien kimppuun.

Kissanhännästä puheenollen, katsokaa tuota yläkuvan kissan häntää! Tosi outo!

Maalikuu alkoi!

Osaton oselotti, akryyli 2016

Maalikuun alun kunniaksi Pepita vei kaksi ensimmäistä maalaustaan Iittalaan kesänäyttelyä varten. Toinen maalauksista on kuvassa näkyvä Osaton oselotti. Jotkut ottavat leijonan osan, mutta oseloteille ei jää kuin rippeet.

Vanhan puukoulun lumista pihaa katsellessa ei ole helppo uskoa, että näyttely aukeaa vain 70 päivän kuluttua.

Aarreaitta

Pepitan perheen kristallisali on nyt nyt valmis. Uutta on vain valaisin, valtaistuin, lattialaatat sekä keltaiset seinälaatat. Muut elementit on ostettu tai saatu käytettynä.

Soikea peili on pitkäaikaislainassa appiukolta, sillä jotain lainattuahan piti olla. Peili on erityisen hyvä siksi, ettei siitä näe kuvaansa liian tarkasti.

Pyykkikorina toimii Pepitan isän varastosta löytynyt vanha pullokori. Pajuteema jatkuu verhossa, joka on oikeasti liina, sattumalta aivan oikean kokoinen.

Jotain sinistäkin piti olla. Juuri se oikea sininen löytyy vanhan kehystetyn kuvan merestä.

Sisustushäkistä tuli mainio teline pikkupyykille. Selles-merkkinen lavuaari löytyi nettikirpputorilta kun seinien syklaamisävy oli päätetty. 

Kukkalaatat olivat löytyneet samalta nettikirpputorilta jo yli vuosi sitten. Ne saivat määrätä huoneen tyyliä ja värimaailmaa. Koska iso peili ripustettiin varsin korkealle laattojen vuoksi, laitettiin lapsia varten pieni kissapeili matalalle. Mies valitsi ja asetteli vanhat valokuvat pyyhenaulakon päälle. Syklaamiseinät päätettiin varjella ylenmääräiseltä tilpehööriltä.

Viimeinenkin silaus tuli kirpputorilta. Kun remontin loppu häämötti, Pepita löysi Bureau-kyltin vessan oveen. Kyllä, todellakin, toimistohan tämä on! Löytötavaratoimisto. 

10. luukku

Downshifting, akryyli 2015

Pepitan opetustunnit on tältä vuodelta pidetty. Nyt vedetään hiukan henkeä ja suunnitellaan tulevaa.

Värit naamariin!

Lomakuu on alkanut. Eihän tämä kuu tietenkään kokonaan lomaa ole, syysloma kestää vain viikon. Mutta toki pienestäkin lomasta kannattaa hössöttää. Ja kiireisimmässäkin arkitohinassa on hyvä muistaa tauot ja pienet helpotukset. Kaikkea ei aina tarvitse tehdä vaikeimman kautta. Kesällä kerran -blogista Pepita löysi vinkin hauskoista itsemaalattavista kissanaamareista, joita saa ostaa tiikerikaupasta. Pepita vapautti 5-vuotiaan naamarin äärelle akryylimaalien kanssa. 5-vuotias suhtautui maalaamiseen varsin kunnianhimoisesti.

Pepita kärsii jonkinlaisena taidekasvattajan ammattitautina siitä, että valmiita askarteluaihioita ei tule aina ajatelleeksi. Lapsen persoonallisen kädenjäljen toivoisi näkyvän kaikessa, kuten naamarin muodoissa, mutta aina kokonaisvaltaisten luomusten tekemisen ohjaaminen ei ole mahdollista kotona, arjen tiimellyksessä. Varsinkin kun sitä kokonaisvaltaisten luomusten tekemistä ohjaa noin 50 lapsen kanssa viikottain jo työkseen. Mutta näin lomakuun alussa Pepita alkoi ymmärtää, että parempi oman näköiseksi maalattu sarjatuotantokissa, kuin kokonaan itse tehty, mutta pelkissä haaveissa.

On kansainvälinen tiikeripäivä!

Ajatus, akryyli 2015

Tänään vietetään kansainvälistä tiikeripäivää, johon liittyy erikoisohjelmaa Korkeasaaren eläintarhassa.

Pepita on viime aikoina pyrkinyt pääsemään ajatusten siivin kiinni isojen kissapetojen sielunmaisemaan. Kuvan maalaus oli esillä Virossa, Viljandin Kondase-keskuksessa hiljattain päättyneessä Suomen Naivistit ry:n näyttelyssä.