Pääsiäisen askaretta

Väriä välipalan pintaan! 7-vuotiaan munanmaalaus oli tarkkaa hommaa, hän ei halunnut munata. Värikästä pääsiäistä kaikille!

Lempeät linnut talvehtivat

Talvehtia. Miten kaunis sana. Pepita voisi talvehtia lukulampun valossa, tilkkupeiton alla. Tai hiekkarannalla, aaltojen kohinassa.

Kuvan lempeät linnut talvehtivat Iittalassa, Kuusijuhla-tapahtumassa. Parvi on uutta, hiljattain kuoriutunutta kantaa. Naivistinen Kuusijuhla on avoinna puukoululla joka päivä 18.12. saakka klo 11-17. Jos joku linnuista löytää uuden omistajan, se lähtee talvehtimaan sinne, minne uuden ystävän nokka näyttää.

Värikästä juhannusta!

Väripala toivottaa kaikille hyvää keskikesän juhlaa.
Sateen sattuessa juhla on erityisen värikäs.

Onnen avaimet uuteen vuoteen

Tänään tehdään taas lupauksia, ennustellaan ja toivotaan onnea  uuden vuoden kynnyksellä. Mutta mistä se onni tulee?

Pepita teki yhteistyössä Vankilamuseon kanssa lasten kuvakirjan Onnen avaimet. Pepita sai tehtäväkseen kirjoittaa ja kuvittaa kirja, jossa seikkailee Vankilamuseon maskotti Vallu-rotta. Vankila-aiheisen lastenkirjan tekeminen ei todellakaan ole niitä kaikkein helpoimpia!

Lopulta syntyi kirja, joka tarjoilee lapsille hienovaraista tapakasvatusta. Juustovarkauksista istunut Vallu alkaa miettiä menneisyyttään ja kirjoittaa vankilakavereilleen elämänohjeita avaimenperiin, jotka kaverit saavat vapautuessaan. Kirjassa Vallu menee katsomaan, miten  entiset vankilakaverit pärjäävät vapaalla jalalla ja miten elämänohjeet ovat tehonneet. Kirjaa on myynnissä Vankilamuseossa.

Touhukuu päättyy siis tähän. Timmikuussa Pepita keskittyy kuntoon ja ulkonäköön.

Kranssi on jo ovella...

Ja myös joulu on jo ovella! Koska Pepitalla on kierrätysjoulu, romusta on tullut kultaa. Tavaravuoria hienovaraisesti kritisoivaan ovikranssiin tarvitaan paljon pientä hylättyä krääsää, kultainen spray-maali, kranssipohja ja kuumaliimaa tai ohutta rautalankaa.

Esineet suihkautetaan kullalla ja kiinnitetään kranssipohjaan. Kun sekavat värit häviävät, esineiden muodot tulevat esiin hienolla tavalla. Maalaisromantikot voivat tehdä vaikka valkoisen kranssin.

Pepitalle kranssin tekeminen oli seikkailu unohdettujen ja yhdentekevien rojujen äärelle. Kranssissa esineet saivat uuden elämän, yllättävän arvonylennyksen.

Tätä kranssia ja joulua yhdistää myös eräänlainen tavaran kultajuhla. Miten ihminen oppisi ilmaisemaan arvostustaan toiselle ilman valtavaa tavarakierrettä?

Pepita ei lähettänyt tänä vuonna joulukortteja. Tämä kranssin myötä Pepita toivottaa siis hyvää ja merkityksellistä joulua! Olkaa kultia toisillenne.

Kaksi kultaista tätiä

Lasten kerho meni joulutauolle. Viimeisen kerhokerran kunniaksi piti keksiä jotakin pientä muistamista kultaisille tädeille. Ehkä jokunen muukin vanhempi miettii, mitä lapsen hoitajille tai opettajille voisi antaa kauden päättyessä. Ylen nettisivulta löytyy viime keväisestä jutusta esimerkkejä siitä, millaisiin mittasuhteisiin lahjojen antaminen voi paisua.

Aamulla 6-vuotias, joka oli aiemmin vannonut inhoavansa askartelua, tarttui tehtävään innostuneena. Pepita kehitti käsillä olevista tarvikkeista helpon ja nopean enkeliaskartelureseptin, jossa sai, tottakai, näkyä lapsen oma kädenjälki.

Vankalle pahville liimattiin enkelin hiuksiksi aiemmin tehty, jo kuivunut paperimassalätyskä. Poika piirsi enkelille vartalon ääriviivat. Pepita leikkasi hahmon irti ja suihkutti sen kultamaalilla kuistilla molemmilta puolilta. Paperimassan päälle liimattiin lapsen paperille taiteilemat kasvot. (Jos naama ei heti lapsen mielestä onnistu, niitä voi tehdä useampia ja liimata sitten sen parhaan.) Pepita kiinnitti aivan ohutta kullanväristä rautalankaa yhdellä kuumaliimatipalla pään taakse ripustuslenkiksi. Noin 15-senttisen enkelin saa ripustaa kuuseen tai vaikka suojelusenkeliksi seinälle.

Mummoille, ukeille ja kummeille tästä voisi muunnella henkilökohtaisemman lahjan korvaamalla piirroskasvot vaikkapa valokuvalla. Selkeään linjaan sopisi vaikkapa pelkistetty mustavalkoinen kasvokuva kopiona tai tulosteena. Valokuvaus on nykyään niin helppoa, että yhdessä lapsen kanssa voi vaikka napata juuri tähän askarteluun sopivan ilmekuvan.

Sujuiko askarteluaamussa kaikki niin kuin Strömsössä? Ei. 4-vuotias ei todellakaan halunnut tehdä pahvienkeleitä. Hän olisi halunnut tehdä mosaiikkiteoksen. Hmm. Siinäpä kaakelinpala purtavaksi tulevaisuuteen. Tulossa Väripalalla siis: Väripalojen sommittelua lapsilähtöisesti!

Nukketeatterisiilin kierrätysjoulu

Kuva: Ilpo Mikkonen

Pepita kävi lapsineen Tampereen Lielahden kirjastossa katsomassa Pikku Kulkurin Siilin joulu -esityksen. Kävijöille ilmaiset nukketeatteriesitykset Tampereen kirjastoissa ovat tulleet tutuiksi Pepitalle kotiäitivuosien varrella. Pikku Kulkurin esitykset ovat olleet erityisen kauniisti, luovasti ja selkeästi toteutettuja. Tämäkin esitys loihti 4- ja 6-vuotiaan kasvoille säteilevän hymyn.

Pikku Kulkurin esitykset ovat yhden miehen, Ilpo Mikkosen show. Taustatiimistä löytyy toki vielä lisää nukketeatteriammattilaisia. Siilin joulussa nähdään Marika Halmeen huovuttamalla tehtyjä nukkeja, jotka ovat todellisia taidonnäytteitä.

Siilin joulu -esitys pohjautuu samannimiseen kuvakirjaan, jonka on kirjoittanut M. Christina Butler ja kuvittanut Tina Macnaughton.

Pepitaa hymyilytti esityksen teema: käpälästä käpälään kiertävä lahja! Eilenhän sitä juuri tuli Väripalalla luvattua, että tämän joulun lahjat olkoon enimmäkseen kierrätettyjä tai itse tehtyjä. Toivottavasti nämä second hand-lahjat eivät päädy viidenteen käpälään ainakaan saman joulun aikana, vaikka nukketeatteriesityksessä eläinten keskuudessa se loikin joulun henkeen sopivaa yhteisöllisyyttä.

Keskikesän lempeä ja paljasta pintaa

Keskikesän juhlan tiimellyksessä intohimoinen papukaija yrittää hurmata tylsistynyttä kukkoa.

Ja punahuulinen neito nostelee pikkuhousujaan mahansa peitoksi.

Pepita pääsi siis taas järjestelemään FaceMaker-palikoita ja keksi tällä kertaa nämä kaksi kuvaa. Kuvissa esiintyvät hahmot ovat  mielikuvituksen tuotetta eikä niillä ole  yhteyttä todellisiin henkilöihin.

Outokuun erikoinen

Keittiön ikkunan takana kasvava syreenipensas haastaa Väripalan moton "Välillä pitää olla väriä." Pepitan syreeni tuntuu sanovan: "Välillä pitää olla väriä, välillä ei." Tai perinteisemmin: "Värillä ei ole väliä." Violetin pensaan valkoinen oksa saa pihassa paljon katseita.

Pepitaa kiehtoo pensaan sielunelämä. Pensas on kukkimisajan ulkopuolella kuin mikä tahansa rivisyreeni, mutta paljastaa erikoisuutensa kerran vuodessa lyhyen ajan.

Kuin lumottu Tuhkimo tanssiaisissa.

Pääsiäispupujen kokoontumisajot

Tältä näyttää siellä, missä pääsiäispuput valmistautuvat jokavuotiseen urakkaansa. Yllätysmunien jakaminen uuvuttaa pupuparkoja kovasti, siksi he nauttivat vihreää ruohoa mahat täyteen ennen työtehtävien alkamista.

Kevätkuppeja

Eilen oli kevätpäiväntasaus. Ulkona oli näyttänyt taas muutaman päivän talviselta, lämpöisen kevätpilkahduksen jälkeen. Takapuolitalvi, sanoivat lapset. Mikä hieno ilmaisu! Takatalvi, joka tulee tavallaan puolittain ja on vähän peppumainen juttu, niinhän sen voisi selittää. 

Tänään kevät nostaa taas päätään ja kohta maankaivelut ja polkupyöräharjoitukset voivat jatkua. Kasvatan sinnikkäästi keittiön ikkunan äärellä kukkakokoelmaa. Primavera-sarjan kukat saavat kukkia kaikissa väreissä. Niistä juodaan silloin, kun kahvia on keitetty riittävästi. Kuppi valitaan mielialan mukaan. Tänään otan sinisen, menneen talven lumille!