Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste auttaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste auttaminen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Ahdistus aisoihin!


Pepita muistaa vieläkin ala-asteen maamyyräesitelmänsä. Miten hirveää oli mennä luokan eteen! Teki mieli kaivautua maan alle, kun kalvolle piirretty myyrä meni piirtoheittimeen väärin päin. Pelot on kuitenkin voitettu, sillä nykyään Pepita on luokan edessä mielellään.

Sosiaalisten tilanteiden pelko on yksi niistä ahdistuksista, joita käsitellään aivan upouudessa kirjassa Ahdistus aisoihin  Lasten ahdistuneisuuden fokusoitu kognitiivinen hoito, jonka ovat kirjoittaneet Inkeri Eskonen, Mari Levander ja Minna Roine. Kirjan on kustantanut Kognitiivisen psykoterapian keskus Luote Oy. Kirjassa on omat osionsa terapeutille, lapselle ja vanhemmalle. Pepita sukelsi lapsuutensa jännittäviin hetkiin tehdessään kirjaan kuvia.

Pepitan lempikuva kirjassa on kuva, jossa kirjan pelkäävä hahmo pitää esitelmää yleisön edessä. Kun oikein ahdistaa, esitelmä alkaa tuntua vessapaperilta ja yleisö sarvipäiltä. Oma paperi tuntuu kuuluvan pönttöön. Hauras ketju voi katketa koska vain.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Päivän hyvä työ


Pepita ja mies veivät lapset vuorokaudeksi mummulaan. Hämmästyttävää oli, miten paljon 24 tuntiin mahtui. Matka Iittalan Kuusijuhlan kautta Helsinkiin, lounas kreikkalaisessa ravintolassa, Farmi Ryhmäteatterissa, lokakuisen kuvitusnäyttelyn töiden kuljetusta, kummitytön syntymäpäivät, paluu Tampereelle, illallinen intialaisessa ja vielä yksi poliisitehtävä. Siis mikä?

Pepita on aina ihmetellyt lastenkirjojen auvoista maailmaa, jossa poliisit parveilevat herttaisessa kaupungissa järjestystä valvoen, hymyssä suin. Eihän sellaista oikeasti ole. Vai onko kuitenkin, Tampereella?

Matkalla ravintolasta kotiin Pepitan mies huomasi paljon juhlineen miehen kellahtavan pehmeästi erään pylvään ja seinän väliin. Juhlijasta jäi näkymään vain jalat. Pepita ja mies menivät katsomaan, millaista apua juhlija tarvitsisi. Tajuissaan hän oli, osasi kertoa kotiosoitteensakin, mutta pystyyn ei kyennyt nousemaan. Muutaman sekunnin ehdittiin miettiä, mitä tehtäisiin, kun katua ajeli poliisiauto.

Pepita viittoili auton pysähtymään. Autosta astui poliisi, jolla oli levein hymy, jota Pepita on ikinä nähnyt. Hyväntuulisena poliisi ilmoitti, että he hoitavat miehen tästä eteenpäin. Pepita tunsi olevansa jossain Kardemumman yössä.

Elämyspäivä teki hyvää, mutta päivässä sai myös tehtyä hyvää.