Pöllöjuttu synttäreiltä

7-vuotias on nyt 8-vuotias. Muutamalle koulukaverille pidettiin sirkussynttärit Kulttuurikeskus PiiPoossa. Sankari oli suunnitellut synttäreitään viikkotolkulla. Synttäreissä piti ehdottomasti olla pinata, se sellainen hauskoista kotivideoista tuttu meksikolainen karkeilla täytetty hahmo, joka nuijitaan rikki ja kaikki pääsevät keräämään nameja maasta.

Askartelukirjasta löytyi pinatan ohje ja Pepitan avustuksella sankari teki suloisen pöllöpinatan, aivan kuten kirjan kuvassa. Ilmapallon päälle laitettiin pari kerrosta liisteriin kastettuja sanomalehtisuikaleita. Kuivumisen jälkeen päälle liimattiin silkkipaperihapsut höyheniksi sekä liimattiin silmät ja nokka. Ilmapallo poksautettiin ja pöllö täytettiin makeisilla alakautta, peitteeksi teipattiin pahvinpala.

Valmis pöllö laitettiin juhlatilan kattoon roikkumaan. Karkit painoivat kuitenkin melkoisesti, eivätkä kiinnikkeet pöllön päässä kestäneet kuin yhden huitaisun puukepillä. Sen jälkeen pöllöparka oli maassa kaikkien riepoteltavana ja karkit menivät jakoon. Pöllön kohtalo vaikuttaa seuraavan pinatamme tuotekehittelyyn.

Sankari taisi pettyä, kun kaikki oli ohi niin nopeasti. Ihan pöllöähän se olikin.

Hymyä ja pyllyä

Odottavan äidin pitää tietysti esitellä blogissaan kodin vauvanhoitopiste. Selvää oli, että paikka järjestettäisiin kylpyhuoneeseen, koska siellä pyllykin pestään. Tylsiä valkoisia laattoja oli kuitenkin piristettävä.

Ensimmäisenä tuli mieleen vauvojen klassikkohymynaama, joka on itse asiassa Nestlén mainos. Iltalehden heinäkuisesta jutusta käy selville, että hymy on saanut porttikiellon Helsingin neuvoloihin.

Pepitakaan ei innostunut mainoshymystä, vaan päätti korvata kuvan kotikutoisemmin. Tuleva 7-vuotias isosisko halusi tuunata laatat kontaktimuovilla. Hymiökin syntyi, alkuverryttelynä. Ja sitten pupu, kissa, talo, lintu... Kun inspiraatio iski, ei kodissa ollut kovin kummoista värivalikoimaa, eikä Pepitalla juuri silloin aikaa ohjailla mittojen kanssa.

 

Niukan paletin kuvista tuli kuitenkin upeita ja vinot reunat sopivat tyyliin mainiosti. Tässä näkyvät kuvat on ikuistettu skannaamalla. Kaakeliin liimaamisen jälkeen poimut tasoittuivat eikä ilmakupliakaan jäänyt.

Koska tulokkaan vaippa vaihdetaan kylpyhuoneessa pesukoneen päällä, hoitoalusta piti valita pesukoneen mittojen mukaan. Färg&Formin pilvikuosi sopi värikkääseen retromeininkiin.

Mies oli tuonut keväällä työmatkaltaan Tansaniasta suloisen mobilen, joka pääsi hoitoalustan yläpuolelle. Hoitoalustan viereen mahtui vielä mukavasti pikkulaatikoita, joihin sai tarvikkeita käden ulottuville. Vauvan vaatteet ja kestovaipat valtasivat suurimman osan kylpyhuoneen kaappitilasta.

9-vuotias keksi termin rakkausviikko raskauden puolivälin paikkeilla. Nyt, kun eletään rakkausviikkoa 39, on syytä muistella, mistä ne vauvat oikein tulevat.

Perhereiästä, sanoo tulokkaan isä.

Matkarattaiden uusi kukoistus

Vauvavarustelu jatkuu. Yksi asia, jolla on tarkoitus helpottaa kulkemista, on matkarattaat, joihin saa kiinni auton turvakaukalon. Klik vaan ja turvakaukaloon nukahtanut nyytti pääsee rattailla markettiin.

Testivoittajakaukalo ja telakka hankittiin vähän käytettynä 100 eurolla. Kaukaloon sopivat Britax B-agile-rattaat löytyivät nettihuutokaupasta 40 eurolla ja niihin sopivat kaukaloadapterit nettikirpparilta 10 eurolla.

Rattaiden kuomun kangas oli kuitenkin haalistunut auringossa. Musta kangas oli muuttunut epätasaisen ruskeaksi, kuten myyjä oli luvannutkin. Ihanaa! Täydellinen tuunausta kaipaava kohde! Pepita pesi kuomun ja hankki Vallejo-kangasvärejä, jotka sopivat myös tummille tekokuiduille ja jotka eivät kaipaa silitystä. Värien luvataan olevan myös myrkyttömiä. Värikartasta tuli valittua peittävät sävyt, jotka sekoittuvat kauniisti keskenään.

Kuomun rakenteessa on pari kivaa kikkaa. Takaosassa on vetoketjullinen pussukka, johon saa mukaan vaikka varavaipan. Kuomun keskellä on verkkomainen laajennusosa, jonka saa käyttöön avaamalla vetoketjun.

Luonnosta Pepita ei kuomutuunaukseen malttanut tehdä, vaan Enni Id-henkiset kukkakuviot saivat rönsyillä vapaasti. Ensimmäinen värikerros tuntui hukkuvan tummaan kankaaseen. Kaksi kerrosta tarvittiin tarpeeksi peittävään lopputulokseen.

 

 

Taatusti ei tule samanlaisia vastaan.

Pääsiäisen askaretta

Väriä välipalan pintaan! 7-vuotiaan munanmaalaus oli tarkkaa hommaa, hän ei halunnut munata. Värikästä pääsiäistä kaikille!

Synttärinaksuja

7-vuotias sai kavereiltaan lahjaksi paljon askartelutarvikkeita. Eräästä paketista ilmestyi värikkäitä naksuja, joita ei ole tarkoitus syödä muuta kuin silmillään.

Naksuja voi kostuttamalla liittää yhteen ja niistä voi rakentaa hahmoja. Vinkkilehtinen oli pullollaan mitä monimutkaisempia ehdotuksia, mutta Pepita kannusti tytärtä kokeilemaan vaan ihan omasta päästä. Niin syntyi prinsessa ja hänen pieni koiransa.

Narutettu naruttamaan

Tänään askarreltiin. 7-vuotias oli jo pitkään halunnut tehdä paperinarupalloja, joiden ohjeen hän oli nähnyt netin askarteluvideoita katsellessaan. Tampereen Hämeenkadun jättimäiset narupallot ovat tasaisin väliajoin muistuttaneet tulevasta projektista.

Tänään oli vihdoin koolla liimaa, paperinarua ja ilmapalloja. Pikkuaskartelijan into oli liikuttavaa, vaikka sormet joutuivat liimaan ja naru ei aina tahtonutkaan pysyä paikoillaan. Edessä on vielä pallojen varovainen poksauttaminen.

Voimaeläimiä

Mies tarvitsi työpaikan tilaisuuteen nimilappuja tiiminsä rinnuksiin. Hiljattain 7 vuotta täyttänyt tytär tarttui tilaisuuteen ja piirsi joukon eläimiä lappujen komistukseksi. Pepitakin innostui: skannasi, liitti nimet, tulosti, suojasi pinnan kontaktimuovilla ja kiinnitti hakaneulat. Miehen pomo halusi puuman, kuvassa ylinnä. Mies itse tahtoi seepran.

Joulusydän

Väripala toivottaa sydämellistä joulua kaikille!

Kuvan sydän on 6-vuotiaan tussista.

Suodatetut kukat

Joululoma alkaa! Päiväkodin aikuisille oli hankittu joulutervehdykseksi pikkuiset tulilatvat. Vielä piti miettiä, miten kukat tarjoiltaisiin. Muovikääreet saivat lähteä. Tilalle Pepita tempaisi suodatinpaperit. Äkkiä syntyi vielä toinen oivallus. Suodatinpaperi taitoksille  ja saksilla paloja pois kuten paperihiutaleissa. Ruukku luomuksen keskelle, nauhaa ympärille ja kylkiäiseksi vielä pompom.

Yhteinen joulukalenteri

Viime viikkoina on ollut hienoja hetkiä, kun 6-vuotiaalla ja 8-vuotiaalla on ollut pari puolen tunnin yhteistä askarteluprojektia. Tiukkaa keskittymistä, työnjakoa, ongelmanratkaisua.

Pepitaa ei näihin projekteihin kutsuttu apuun, eikä välienselvittelyäkään ihme kyllä tarvittu. Halloween-tohinassa lapset lohtivat paperikoristenauhan olohuoneeseen.

Marraskuun lopulla syntyi joulukalenteri äidille ja isille. Lasten mielestä vanhemmilla pitää ehdottomasti olla oma joulukalenteri. Kalenterissa näkyy hauskalla tavalla lasten vahvuudet. 8-vuotias matikkapoika oli tehnyt huolellisesti numerot ja luukut. Kuvituksesta vastasi 6-vuotias. Tänään luukusta tuli kissa.

Leluaineksia kotoa ja luonnosta

Lilla Villanin yksi iso seinä on liitutaulua. Hauska idea näyttelytilassa!

Pepitan kuvitusnäyttely on esillä kulttuuritalo Lilla Villanissa Sipoossa lokakuun ajan. Pepita piipahti paikalla kertomassa kolmelle eskariryhmälle kirjantekemisestä ja kuvittamisesta. Lapset olivat eskarissa tutustuneet Pikku Nunuun löytöretki-kirjaan. Kirjan kuvitus on toteutettu kollaasitekniikalla ja kirjassa on yhtenä juonteena afrikkalaisten lasten itse tekemät lelut. Niinpä Pepita oli kehitellyt vierailunsa loppuun puolen tunnin työpajan, jossa lapset saivat tuunata hahmon perinteisestä suomalaisesta lelumateriaalista, kuusenkävystä.

Koska aika oli niin lyhyt, Pepita oli valmistanut etukäteen lapsille eräänlaisia hahmotelmia. Kodeista löytyvä roina on hyvä saada oivaltavaan uusiokäyttöön, joten käpylehmä karkasi uudelle vuosituhannelle. Joulupallot, mehupillit, lateksimaalinjämät ja taulunkiilat pääsivät lelumateriaaliksi.

Kuudenkymmenen käpyhahmotelman tekeminen etukäteen vaati toki melkoisesti aikaa, mutta siinä sivussa Pepita tuli pohtineeksi materiaaleja leikkisästä näkökulmasta. Kuinka hauskoja mehupillinivelet ovatkaan! Miten moneksi joulupallopää muuntuukaan!

Ajan kanssa Pepita toki tekisi kaiken lasten kanssa alusta lähtien, mutta pikapajaa varten valmiiksi liimatut raajat ja päät lunastivat paikkansa. Pepita näytti lapsille käpyhahmolauman ja pyysi heitä herättämään hahmot eloon. Variaatioita ja materiaalivaihtoehtoja oli sen verran, että lasten mielikuvitus alkoi lentää! Riemu oli suuri, kun lapset pajan päätteeksi saivat oman hahmonsa mukaansa.

Tuunaukseen lapset saivat käyttää kakkupaperia, kangasnauhaa, höyheniä, askartelusilmiä, lehtileikkeitä, permanenttitusseja sekä erikoisuutena ugandalaista puunkuorikangasta, jota Pepita oli tuonut mukanaan aikoinaan matkaltaan.

Joulupallojen naruista hahmot saa ripustettua vaikkapa kuuseen. Mikäli asia innostaa, metsään kannattaa mennä käpyjahtiin ennen lumen tuloa!

Luovuuden hedelmä

Kesän aikana kukkivat kukat, mutta myös luovuus. 6-vuotias keksi yhdistää omenanraakileen, ruohotupon ja kepin. Ilme syntyi muutamalla survaisulla. Tulos kuvassa.

Kuvataidekoulun opettajana Pepita on luonnollisesti miettinyt mahtaisiko tytär innostua kuvataidekouluharrastuksesta. Kotikaupungin kuvataidekoulun alaikäraja on 7 vuotta. Pepita ei vielä uskaltanut keväällä lähteä uhmaamaan järjestelmää ilmoittamalla tammikuussa syntynyttä 6-vuotiasta pääsykokeisiin, eikä tyttärelläkään varovaisen tiedustelun perusteella olisi ollut uskallusta aloittaa harrastusta.

Nyt syksyllä tytär on kuitenkin rohkeampi, samoin Pepita. Takaportti kuvataidekouluun löytyi. Jaossa oli paikkoja ilman pääsykoetta yhden lukukauden mittaiseen 7-9 -vuotiaille suunnattuun ryhmään. Ensimmäisen opintokerran jälkeen 6-vuotiaan ilme oli valoisa. Nyt sekä äiti että tytär tekevät töitä kuvataidekoulussa, eri kaupungeissa tosin.

Väripalatarjoilua

Pepita kaipasi jotain itse tehtyä, nopeasti syntyvää väriläiskää kotiin. Kirpputorilta oli jo taannoin löytynyt koristeellinen uusvanha tarjotin, jossa oli lasin alla jokin tylsä kuva. Kuvan sai onneksi pois taustan hajottamalla.

Pepita maalasi itselleen mieluisen lintuaiheen ovaaliksi muotoillulle kangaspahvipohjalle. Kuvan sai pysymään paikoillaan niittaamalla toisen pahvin taustaksi puiseen tarjotinkehykseen.

Tarjotin sirkuttaa nyt pikkulintupoweria arkiseenkin tarjoiluhetkeen. 

 

Muodon vuoksi

Pienenä Pepita kadehti kaverinsa piirustuslevyä. Äiti sanoi tyttärelleen, ettei moista kapistusta tarvita, Pepita osaa piirtää ilman kaavioita. Sittemmin muodot ovat löytyneet vapaalla kädellä hyvin ja äidin lausahdus on jäänyt kannustuksena mieleen.

Pepitan mielestä näissä sabluunoissa on silti jotakin kiehtovaa. Siksi nyt aikuisena Pepita keräili Tupperwaren piirustulevyjä kirppiskierroksilta, porasi kulmiin pikkuiset reiät ja liitti levyt yhteen ohuella metallilangalla. Keittiö sai värikkään verhon. Maailma ikkunan takana värjää hahmot elävästi. Kaavoihin kangistumattoman kuvataideopettajan verhoksi tämä sopii hyvin.

20. luukku

Joulu ja täysikuu lähenevät. Tämän päivän luukusta löytyy 7-vuotiaan kollaasi Kettu ja kuu. Vanerinen kettuhahmo on saanut kylkeensä kirkkaat värit.

5. luukku

Joulukoristeita nollabudjetilla? Pepita oppi eräässä kierrätyspajassa tekemään muovipusseista suloisia pompom-palloja, jotka sopivat niin tukkaan (kuvassa) kuin joulukuuseenkin. Ohuista roskapusseista tulee täyteläisimmät pallot, mutta hauskoja syntyy myös ihan tavallisista ruokakaupan pusseista.

Ensin tarkistetaan, että muovipussi ei ole mistään kohtaa liiskaantunut tiiviiksi. Pussi asetellaan hiukan hörhöllään olevaksi pötköksi, joka taitetaan keskeltä kahtia. Ja sitten taitetaan kahtia vielä toisen kerran. Sitten tämän pikkupötkön keskelle sidotaan tiiviisti naru, johon tehdään umpisolmu. Narun päät saavat vielä jäädä pitkiksi. Sitten hyvillä saksilla leikataan pieniä paloja muovipussiaineksesta kummastakin päästä, niin että kaikki kerrokset vähitellen avautuvat pörröiseksi palloksi.

Lopuksi narun voi sitoa haluamansa pituiseksi lenkiksi. Erityisen tuuheaa palloa varten voi samaan pötköön laittaa parikin pussia.

5- ja 7-vuotias innostuivat tästä askartelureseptistä kovasti. Tosin roskapussille oli sitä perinteistäkin käyttöä leikkelytuokioiden jätteitä siivotessa...

Siluetti syntyi siinä sivussa

Kesän huvipuistokäynnin jälkeen Pepitalla on ollut ajatus siluetinleikkaamisen kokeilemisesta. Pari päivää sitten paperi, sakset ja profiili sattuivat yhtä aikaa käsille. Pepita testasi. Sakset tottelivat hämmästyttävän kuuliaisesti. Pienen niskankavennuksen verran Pepita tosin fuskasi ja korjasi leikkuutyötään. 7-vuotias näyttää tosin kuvassa ikäistään vanhemmalta, mutta hahmon tunnistaa kuitenkin  ihmiseksi.

Pepita on piirtänyt ihmisprofiileita vuosikausia puhelinpiirroksina ja muistiinpanojen reunoihin. Tässä eräänä päivänä Pepita huomasi, että aviomiehen profiili muistuttaa näitä alitajunnasta jo kauan ennen miehen tapaamista kummunneita profiileja. Hämmästyttävää. Pepitahan kyllä tutustui aluksi miehen profiiliin ja ihastui. Kyseessä oli kuitenkin nettiprofiili. Siis tekstiä, ei kuvaa.

Näin harraskuun kunniaksi Pepita voisi kokeilla, olisiko hahmojen saksiminen rentouttava harrastus. Siluetinleikkuu tehdään tietenkin ilman apuviivoja, ja samasta paperista pitäisi tulla sekä positiivi että negatiivi, tyylipuhtaasti.

Lasten taidetta tuutin täydeltä!

Harraskuu alkoi jälleen. Pepita päätti koota pienen kahvilanäyttelyn lastensa taideteoksista. Tuutin täydeltä -näyttely on nyt esillä Vohvelikahvilassa Tampereella Ojakadulla tämän kuun ajan. 

Tuutin täydeltä -nimi sopi näyttelylle mainiosti. Pepita ripusti seinät niin täyteen kuin vain pystyi. Jokaisessa työssä on lappu, jossa on tekijän nimi ja tekohetken ikä, työn nimi ja tekniikka. 

Näyttelyn tarkoitus on innoittaa perheitä antamaan arvostusta lasten tekemille kuville ja antaa vinkkejä kotona tehtäviin taidepuuhiin.

Nuoret kuvantekijät itse pääsivät eilen illalla teostensa ja vohveleiden äärelle juuri ennen sulkemisaikaa. Näyttelystä vielä tarkempaa katsausta myöhemmin harraskuussa.

Värit naamariin!

Lomakuu on alkanut. Eihän tämä kuu tietenkään kokonaan lomaa ole, syysloma kestää vain viikon. Mutta toki pienestäkin lomasta kannattaa hössöttää. Ja kiireisimmässäkin arkitohinassa on hyvä muistaa tauot ja pienet helpotukset. Kaikkea ei aina tarvitse tehdä vaikeimman kautta. Kesällä kerran -blogista Pepita löysi vinkin hauskoista itsemaalattavista kissanaamareista, joita saa ostaa tiikerikaupasta. Pepita vapautti 5-vuotiaan naamarin äärelle akryylimaalien kanssa. 5-vuotias suhtautui maalaamiseen varsin kunnianhimoisesti.

Pepita kärsii jonkinlaisena taidekasvattajan ammattitautina siitä, että valmiita askarteluaihioita ei tule aina ajatelleeksi. Lapsen persoonallisen kädenjäljen toivoisi näkyvän kaikessa, kuten naamarin muodoissa, mutta aina kokonaisvaltaisten luomusten tekemisen ohjaaminen ei ole mahdollista kotona, arjen tiimellyksessä. Varsinkin kun sitä kokonaisvaltaisten luomusten tekemistä ohjaa noin 50 lapsen kanssa viikottain jo työkseen. Mutta näin lomakuun alussa Pepita alkoi ymmärtää, että parempi oman näköiseksi maalattu sarjatuotantokissa, kuin kokonaan itse tehty, mutta pelkissä haaveissa.

Omaa jälkeä luomassa

7-vuotias vuoli kepistä kynän.

Pepitan ja miehen lapset ovat ottaneet ensimmäiset loikat ulkomaailmassa. 7-vuotias aloitti koulun. 5-vuotias aloitti päiväkodin. 7-vuotias kuului siihen noin kahden prosentin joukkoon, joka jättäytyi esikoulun ulkopuolelle. Esikoulun aikataulu ei sopinut perheen rytmiin, sillä iltatöihin mennyt Pepita halusi nähdä poikaansa enemmän kuin vain aamuisin ja iltaisin. Tästä syksystä lähtienhän esikoulun käyminen tai ainakin "esiopetuksen tavoitteet täyttävään toimintaan osallistuminen" onkin jo pakollista.

Esikouluttamaton 7-vuotias oppi kuitenkin vuoden aikana lukemaan, laskemaan ja käyttäytymään kerhoryhmässä. Koulunaloituslahjana pikku koululainen sai vanhemmiltaan puukon, sellaisen vasta-alkajille suunnitellun. Oikeastaan lapsen vähittäisen itsenäistymisen seuraamisessa ja vuolemisen ohjaamisessa on jotakin samaa. Pitää opastaa ja luottaa.

Opastaminen ja luottaminen. Siihen samaan uskotaan myös 5-vuotiaan päiväkotiryhmän pedagogiikassa. 5-vuotias pääsi montessori-päiväkotiryhmään. Montessori-pedagogiikan motto on auta minua tekemään itse.

Pepita menee kouluun vasta kuukauden päästä. Kuvataidekouluun ja siis opettamaan. Tämä kuu on olokuu. Luvassa on hiukan palstatilaa ololle, siis olotilaa.