Vauvanvaatteissa kotiin päin?

Kirpputorilöytö Forssan Hope-kirpputorilta: käyttämätön Familon-nallemakuupussi vuoden 1978 äitiyspakkauksesta, 8 euroa. Pepitan tilille on kilahtanut äitiysavustus, 140 euroa. Niin kuin ennenkin Pepita ei tälläkään kertaa ottanut äitiyspakkausta, vaan valitsi mielummin rahan, jolla voi tehdä mieleisiään hankintoja uutta tulokasta varten. Pepita kuuluu siis vähemmistöön. Vain kolmannes äideista valitsee rahan, Kelan nettisivuilla kerrotaan.

Toki suomalainen äitiyspakkaus on huippukeksintö ja sillä on hieno historia. Pepita on kuitenkin hieman pettynyt, ettei Suomen juhlavuosi näy yhtenäisenä linjana tuotteiden kuoseissa. Miten olisi vaikka ollut ideoiden nappaaminen Suomen luonnosta —  revontulibodyja, pyrypotkareita, metsänvihreää unipussia? Mitä jos pahvilaatikossa olisi pärekorikuviointi? Ja leluksi jokin tulevaisuuden klassikko, jota jälkipolvet kilvan haalisivat kokoelmiinsa Paapu-helistimien tyyliin. Mieluummin ainakin norppa kuin kesy luppakorvakoira.

Esteettisyyden ja idearikkauden lisäksi tietysti myös tuotteiden alkuperä on olennainen asia. Vauvanvaatteita hypistellessä sitä on saanut huomata, miten harvinaisia Suomessa valmistetut vaatteet nykyään ovat. Pepita ei saa millään Kelan sivuilta selville, missä äitiyspakkauksen tuotteet on tehty. Itse koottuun äitiyspakkaukseensa saa juhlavuoden kunniaksi poimia tuolla 140 eurolla mahdollisimman kotimaisia tuotteita. Kirpputoreja kiertämällä löytyy helmiä, sillä laadukkaat vaatteet kestävät monta käyttäjää.

Pepita on suuntaamassa synnyttämään kymmenen päivän sisällä. Jos kaikki sujuu hyvin, uusi kansalainen saa kotiintullessaan ylleen nämä vaatteet:

 

Pepitan äidin neuloma villapotkari, tehty aikoinaan Rouva Huun ollessa vauva 1967.

Pepitan äidin neuloma vaalea villatakki uutta tulokasta varten 50 vuotta myöhemmin, vuodelta 2017.

Ruskovillan silkkimyssy, saatu lahjaksi esikoisen syntyessä.

Myllymuksut-merkkinen sininen body, kirpputorilta. Kuosissa näkyy delfiineitä, jotka ovat kuuluneet tamperelaiseen eläimistöön.

Myllymuksuilta myös kestovaippa, käyttämättömänä kirpputorilta ostettu.

Jonkun itse ompelemat sinivalkoiset joustofroteepöksyt, kirpputorilta. Vaaleansiniset pikkusukat, kirpputorilta.

Ja sairaalasta pitäisi mukaan tarttua sinivalkoinen pipa, jollaisia Aamulehti on haastanut lukijoitaan neulomaan kaikille Taysissa syntyneille juhlavuoden vauvoille. Loistoidea!

Pehmolle töitä?

Pehmo pyrkii elokuvanäyttelijäksi

Pepita teki tänään erikoisen työhakemuksen. Ei itselleen, vaan nallelle. Kesällä kuvattavaan uuteen Onneli ja Anneli -elokuvaan etsitään ehdokkaita pehmolelurooliin. Pepitan perheestä löytyi yksi fiksu ja filmaattinen, Pehmo-niminen nalle, joka ottaisi mielellään kesätyön vastaan. Pehmo on 32 senttinen, kudottu nalle, joka löytyi aikoinaan kirpputorilta. Pehmon valttina on aitous ja kotikutoisuus. Pehmot pärjää. Vai pärjääkö?

Työn etsiminen ei oikeasti ole nykyään mitään pehmojen hommaa. Onneksi Pehmo sai Pepitalta apua.

199 eläintä makuuhuoneessa

Matematiikasta innostunut 7-vuotias tahtoi eilen laskea makuuhuoneen lokerikoissa asuvat värikkäät kumieläimet. Niitä oli 199. Kuvassa eivät näy kaikki karsinat. On aika taas porata lokerikko seinään, että kaikki uudetkin tulokkaat pääsevät esille.

Krokotiili Gena Moskovan kirpputorilta. Soikeassa kehyksessä Pepitan keskeneräinen maalaus.

Mietintäriepu löytyi!

5-vuotias on nyt 6-vuotias. Tytär toivoi lahjaksi pingviiniä, bambia tai pupua. Leluna siis, onneksi.

Pupun erityisvaatimuksena oli, että korvia piti pystyä muotoilemaan. Vaatimusten mukainen ristiturpa löytyi Tampereen Luontokaupasta. Korvissa on sisällä rautalankaa, joten ne saa aseteltua haluamaansa asentoon.

Tytär sai viettää prinsessapäivää kotona. Päälle puettiin toisesta lahjapaketista tullut juhlamekko. Aamukakkupöydässä 6-vuotias totesi, että uuden pupun halaaminen on kuin mietintärievun puristamista. Mietintäriepua ei joulupukilta tullut, joten pupu on siis riepu. 6-vuotias kertoi, että pupu on kuin se "äidin runon pupu, joka laittaa korvansa solmuun ja miettii".

Pepita on tosiaan kirjoittanut runon Muistinsa menettänyt rusakko (kirjassa Lokin lokiikkaa, Lasten Keskus 2005). Solmu nenäliinassahan on vanha kikka jonkin asian muistamiseen. Korvien solmiminen auttaa kuitenkin rusakkoa, ainakin jonkin verran.

Lokin lokiikkaa -kirjan muistinsa menettänyt rusakko.

Muistinsa menettänyt rusakko

Kerran tuli luokseni rusakko.
Tuli, kun oli pakko.
Ei muistanut mihin pisti muistinsa,
oli kyllä etsinyt, tonkinut kuistinsa,
kaivellut kiivaasti kirjoituspöytää.
Vaan muistiaan ei voinut löytää.

Ei tiennyt, kuka on presidentti,
ei, kuinka pitkä on sentti,
tai miten vannotaan vala,
ei edes sitä, että hauki on kala. 

Sanoin: – Muistamisen piinassa
auttaa solmu nenäliinassa. 

Mutta rusakko korvansa solmuksi liitti
ja minua sitten kovasti kiitti, 
sillä hän muisti jo, mikä on hauki.

Mutta ei sitä, miten solmun saa auki. 

(Petra Heikkilä)

Väriharmoniaa

Joskus kirpputorilla alkaa koppaan sattumalta kertyä aarteita, joita yhdistää väri. Nämä punaiset löydöt eräältä kirpputorilta Krakovasta.

Yleensä kai ihmisille voi käydä niin, että kaupassa ihastuttanut tavara näyttääkin kotona kamalalta. Pepitalle kävi kerran niin, että kirpputorilla eräs kello herätti Pepitan huomion roisilla muovisuudellaan ja räikeällä oranssilla värillään. Hyi, ajatteli Pepita ja osti kellon viidellä eurolla. Kotona kello puhkesi kukkaan lastenhuoneen portaikon ruskehtavalla seinällä, pienen kumileluparven yläpuolella.

23. luukku

Joulussa on taikaa, sanotaan. Silti Pepita joutui hieraisemaan silmiään uskoakseen, mitä lastenhuoneelle oli tapahtunut, kun 7-vuotias, 5-vuotias ja naapurin 9-vuotias pistivät toimeksi. Edellisenä päivänä huoneessa oli myllertänyt viisi 3-7-vuotiasta lasta ja näky oli sen mukainen. Pepita vinkkasi, että kolmikko voisi ennen uusien leikkien aloittamista kerätä koko maton peittävän legomeren lattialta. Tehoryhmä siivosi kuitenkin koko huoneen, eikä Pepita saanut astua yläkertaan kuin vasta luvan saatuaan. Varsinainen yllätysluukku!

16. luukku

 

Lasten joululahjatoiveiden äärellä tulee miettineeksi, mitä lastenhuoneen lelulaareihin vielä muka mahtuu. Yksi toive 5-vuotiaan listalta on pysäyttävä: mietintäriepu. Pepita taitaa toivoa sitä myös.

Vintageleluja kilohintaan!

Otos Krakovan kirppislöydöistä.

Kierrätys on yksi kehäkuun teemoista Väripalalla. Naivistifestivaaleille matkatessaan Pepita ehti viettää pari päivää Krakovassa. Valitettavasti oleskelu ei osunut sunnuntaille, jolloin Hala Targowan tori olisi kai ollut jokaisen roinankerääjän paratiisi.

Pepita toteutti keräilyviettiään kiertämällä vaatteiden kierrätykseen keskittyneen Dawo-ketjun kirpputoreja. Näillä kirpputoreilla oli sekä yksittäin hinnoiteltuja vaatteita että isoja laareja, joiden vaatteet myytiin painon perusteella. Jopa lastenosaston hinnattomat leikkikalut laitettiin vaa´alle! Lelulaatikosta löytyi nykylelujen alta aina joku vanha kaunis aarre muutamalla zlotylla.