4. luukku

Syli, akryyli 2014

Onkohan tämän kauriinvasa jo tehnyt joulutoivomuksensa?

Kallioimartelua olohuoneessa

Pepita osti keväällä Ebba Masalinin kuvittaman opetustaulun. Leikkipuistomatkan varrella olevan kehyskaupan ikkunan kallioimarre naulitsi katseen joka ohituksella. Lopulta sisään oli pakko piipahtaa. Kyllä, taulu oli myynnissä. 40 euroa. Kaupat tuli. Taulua katsoessa Pepitalle tulee mieleen kallioimarteen juuren hiukan lakumainen maku, muistoja lapsuuden metsäreissuilta. Pepitan mielestä kallioimarre on kasveista kaikkein makein, siksi se oli saatava isona kuvana seinälle.

Opetustaulu etsi paikkaansa olohuoneessa koko kesän. Lopulta oli selvää, että vihertävä kirpputorisohva ja koulutaulu viihtyvät yhdessä. Parivaljakkoa yhdistää se sama ihana vihreä, jota Pepita ja sisko kutsuvat hobitinvihreäksi. Kallioimarre imartelee vihreää sohvaa ja saa sen hehkumaan.

Oli syytäkin saada taulu arvoiselleen paikalle. Tänään on tullut kuluneeksi 141 vuotta Masalinin syntymästä.

Kirpputorilöytöjä pullistelevat pikkuhyllyt eivät suostu olemaan täysin kurissa ja nuhteessa, vaikka vanhan koulutaulun viereensä saivatkin.

Ebba Masalinin yli sata vuotta kuvittamia Otavan julkaisemia kasvitauluja voidaan nykytekniikan ansiosta käyttää edelleen opetuksessa. Opetusviraston mediakeskus ja Helsingin kaupunginmuseo ovat koostaneet kasvitauluja kuvituksena käyttäen oppimateriaalikokonaisuuden nettiin, Soivan kasvion. Kasvio todellakin soi, tai ehkä pitäisi sanoa laulaa. Kokeilkaa!

Mustapohjaiset Masalinin kasvitaulut tuntuvat olevan nyt sisustajien suosiossa. Nostalgiannälkä selittänee osan suosiosta. Ja onhan tauluissa aivan erityinen sekoitus realismia ja surrealismia. Kasvit on kuvattu tarkasti, pienintä yksityiskohtaa myöten, mutta jättimäisiksi suurennettuina ne tulevat epätodellisiksi. Nykypäivän  kuvatulvan äärellä Pepitaan vetoaa tarkoitusperiltään selkeä ja ajatukset luonnonhelmaan vievä kuva.

Erityisen hyvin opetustaulut sopivat Pepitan mielestä opettajien kotiin. Pepita ei kyllä kasvitaulustaan huolimatta opeta biologiaa, vaan taidetta. Ensi viikolla Pepita menee jälleen taidekasvattamaan lapsia, oltuaan kotiäitinä kuusi vuotta. Alkaako syyllisyyskuu? Ehkä. Kun on töissä, ei ole kotona. Ja kun on kotona, ei ole töissä. 

Runkopatjasta salonkikelpoinen?

Seitsemän vuotta on vierähtänyt samassa osoitteessa. Kodin asukkaiden määrä on kaksinkertaistunut siinä ajassa, joten oli aika hankkia kunnon perhesohva. Alta lähti keväällä pieni divaani myyntiin. Saimme siitä kaksisataa euroa. Siinä siis budjetti perhesohvalle.

Hinnan lisäksi oli muitakin vaatimuksia. Sohvan piti olla kaunis. Siinä piti pystyä löhöämään, tarvittaessa myös nukkumaan. Sen alle piti pystyä varastoimaan tavaraa. Sen pitäisi näyttää hyvältä vielä seitsemän vuoden kuluttuakin.

Varmaan jotain outokuun juttuja. Mahdotonta! Vai onko?

- Käytetty 120 cm runkopatja kierrätyskeskuksesta 50 €
- Verhoiltu sängynpääty nettikirpputorilta 80 €
- 1970-luvun rautasängynpääty nettikirpputorilta 50 €
- Helmalakana kierrätyskeskuksesta 1 €
- Helmalakanan musta värjäyspulveri + suola 8 €
- Kelta-valkoinen peitto kirpputorilta  8 €
- Sängynaluslaatikko kierrätyskeskuksesta 8 €
- Petauspatja omasta takaa
- Iso matto runkopatjan päälle varastosta, saatu häälahjana
- Kasa tyynyjä omasta takaa

Runkopatja muuttui siis salonkikelpoiseksi 205 eurolla. Rautasängynpääty estää tyynyjä löhöilytyynyjä tipahtamasta. Kelta-valkoinen hapsupeitto peittää alleen pari jämerää jättityynyä, joista saa tarvittaessa rakennettua vaikka lattialle lisää löhöilypaikkoja. Lukuhetket sujuvat kullankeltaiseen pehmopäätyyn nojaten.

Erityisen onnellinen Pepita on häälahjamaton uudesta elämästä. Kaunis huutokauppalöytö sai ensimmäiset vuodet olla olohuoneen lattialla. Pienten jalkojen tepsutus oli sille kuitenkin liikaa. Matto kurttuili ja oli levoton. Pepita lankesi uudenaikaisen ruutumaton pauloihin ja armahti vanhan maton lomailemaan varastoon kahdeksi vuodeksi.

Tässä uudessa käyttötarkoituksessa sohvan verhoiluna häälahjamatto toimii nyt täydellisesti. Se on tarpeeksi ohut myötäilläkseen kauniisti runkopatjan muotoa. Metrin verran mattoa on vielä rullalla seinustalla piilossa. Mattoa ei ole kiinnitetty mitenkään, joten se voi jatkaa uraansa lattiallakin, kun meno noin 14 vuoden kuluttua rauhoittuu.