Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Kumieläintarhassa rullaa


Outokuun kunniaksi yksi outo kokoelma. Pepita pitää kellarikerroksessa jemmassa liki kahtasataa eläintä. Kumieläinkokoelma sai alkunsa eräältä puistokirppikseltä. Siellä oli myynnissä muutama eläin, eurolla kappale, olivathan ne sentään myyjän mukaan keräilytavaraa.

Sen jälkeen Pepitalle paljastui, että kumieläinlajeja oli paljon. Ja värityksiä jos jonkinlaisia. Ja oli pyörällisiä eläimiä. Ja junanvaunujakin. Ja että euro eläimestä ei ollut paljon. Keräiltävää on riittänyt, sillä tavoitteena on löytää kaikki eri elänlajit kaikissa mahdollisissa väreissä, sekä pyörällisinä että pyörättöminä. Joskus onnistaa tavallisella kirppiksellä, joskus tulee mentyä nettihuutokauppaan harvinaisuuksien perässä.

Kumieläimiä ja Marimekon Kesän lehti 2/2014

Hiljattain Pepita huomasi, että Marimekon uudestaan tuotantoon tulleessa Rulla-kuosissa vilisee tutunnäköisiä hahmoja. Kankaan on suunnitellut Katsuji Wakisaka vuonna 1981. Plagiaattikohua tästä tuskin saa aikaan, mutta hauska yhteensattuma kuitenkin. Muilta kumieläinfaneilta on tihkunut sellaista tietoa, että kumieläimiä olisi 1980-1990-luvuilla myynyt Ainu, tuotenimellä Iloiset eläimet.



Eläimissä lukee Made in W.Germany, tosin eläinjunassa alkuperä lukee vain veturissa. Pepitaa viehättää eläinten selkeät muodot ja niiden rikas värikirjo. Lapset oppivat aikoinaan niiden avulla värejä ja eläinlajeja. Lapset saavat eläimet tarvittaessa myös leikkeihinsä, kunhan laskevat, montako ovat ottaneet ja muistavat palauttaa ne laumaan.

Eläinkeräily tekee kirpputoriretkistä muistorikkaita. Keräilyn alkutaipaleella Pepita päätti tehdä perheensä kanssa nopean täsmäiskun eräälle kirpputorille Helsingissä käydessään. Tarkoitus oli siis löytää yksi kumieläin. Voi sitä riemua, kun se marjapuuronvärinen aasi löytyi. Ja voi sitä pettymystä, kun selvisi, että aasista puuttui hinta. Onneksi itsepalvelukirpputorin ystävällinen kassa soitti aasin omistajalle ja yksi euro vaihtoi omistajaa.

6 kommenttia:

  1. Minä olen haaveillut yhdestä mutta en ole huolettomalla etsinnälläni löytänyt. Ja nyt tiedän syyn :D! Vau mikä kokoelma. Sinun oma netsuke-kokoelmasi (viittaan mahtavaa Jänis jolla on meripihkan väriset silmät -kirjaan!)!

    VastaaPoista
  2. Kiitos osuvasta viittauksesta! Mielenkiintoinen tuo kirja, täytyykin tutustua. Ja tarkoitus on testamentata tämä kokoelma jälkipolville, ehkä joku kirjoittaa tästäkin vielä kirjan...

    VastaaPoista
  3. Meillä vessassa asui vaaleansininen aasi, punainen bambi ja keltainen orava, kunnes sain mystisen viestin blogin lukijalta, että hän lähettää meille jotakin pientä. Sitten eräänä päivänä postilaatikossa oli ruskea apina lauman jatkoksi. Orava ystävystyi heti apinan kanssa, niillä on kai jotakin yhteisiä kiipeilyteknisiä seikkoja, joita vaihtelevat keskenään. Olen onnellinen kokoelmastani, se on kyllä pieni, kun Pepitan kokoelmaan vertaa, eikä siinä ole yhtään junanvaunua (vielä).

    VastaaPoista
  4. No vau! Mulla on muutama pyörällinen ja yksi juna-versio, muistoja omasta lapsuudesta. Harmittaa vaan ihan vietävästi, että yhden ikivanhan patterillisen lelun patteri oli vuotanut ja värjännyt osan leluista sillää inhalla punaruskealla nesteellä!

    VastaaPoista
  5. Keräiletkö vielä näitä eläimiä? En löytänyt mistään sähköpostiosoitetta tai muuta yhteystietoa... Minulla olisi joitakin ylimääräisiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä! Voit laittaa eläimistäsi postia onnen.myyra(at)suomi24.fi. Edelleen kokoelma karttuu...

      Poista