Vuoren kokoisia asioita

Ilmastoahdistus, akryyli 2020

Pepita vei taas maalauksia Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyyn. Isoin oli nimeltään Ilmastoahdistus. Pepita maalasi vihreämekkoisen koiran keväällä ilmastonmuutoksesta ahdistuneena. Kuvan koiralla on jäävuoren kokoinen huoli. Juuri nyt maailma on keskittynyt pohtimaan ilmaa jokaisen nenän edessä, pienhiukkasten leijumista, pintojen pärskeitä. Ja ahdistusta ja huolta nuokin pohdinnat aiheuttaa.

Elämä kolmen lapsen kanssa on ollut niin värikästä, että Väripalalle ei ole jäänyt aikaa ja viime vuoden naivistinäyttelyn työt yllättävän värittömiä. Mutta tänä vuonna värit ovat alkaneet taas hiljalleen siirtyä kankaalle. Mukana myös oikein karkkimaista pinkkiä. Voi, miten sitä olikin ihana maalata!

Jos kaikki menee hyvin, Naivistit Iittalassa avattaneen 4.6. Sitä ennen voi fiilistellä vaikkapa taidelainaamon töiden äärellä.

Yhteinen joulukalenteri

Viime viikkoina on ollut hienoja hetkiä, kun 6-vuotiaalla ja 8-vuotiaalla on ollut pari puolen tunnin yhteistä askarteluprojektia. Tiukkaa keskittymistä, työnjakoa, ongelmanratkaisua.

Pepitaa ei näihin projekteihin kutsuttu apuun, eikä välienselvittelyäkään ihme kyllä tarvittu. Halloween-tohinassa lapset lohtivat paperikoristenauhan olohuoneeseen.

Marraskuun lopulla syntyi joulukalenteri äidille ja isille. Lasten mielestä vanhemmilla pitää ehdottomasti olla oma joulukalenteri. Kalenterissa näkyy hauskalla tavalla lasten vahvuudet. 8-vuotias matikkapoika oli tehnyt huolellisesti numerot ja luukut. Kuvituksesta vastasi 6-vuotias. Tänään luukusta tuli kissa.

Pinkki vinkki Keravalta

Pepitan perheen tie vei sunnuntaina katsomaan virkkaustaiteilija Agata Oleksiakin Our Pink House -teosta Keravalle. Pepita kuvaili ennen talolle menemistä lapsille simppelisti, mitä on luvassa. Talo, joka on peitetty virkkauksella.

6-vuotias kysyi: - Onko se niin kuin Enni Idin talo, mutta virkattu?

Pepita tajusi, että ehkä näinkin voisi sanoa. Vaikka taiteilijanaisten edustamat taidesuuntaukset ovatkin aivan erilaiset, niin pohjimmiltaan niistä voi löytää samaa henkeä.

Taidemuseo Sinkan nettisivulta voi lukea, että virkkauskuvioilla peitetty talo on Oleksiakin mukaan toivon ja unelmien talo. Vapaaehtoisten naisten, muunmuassa maahanmuuttajien voimin virkatun teoksen syntyprosessi on osa teosta. Taiteilija haluaa naisten näkymättömän työn päivänvaloon.

Padasjoen Enni Id maalasi yksin ja omaksi ilokseen. Mutta ehkä Enni Idinkin mökki on eräänlainen yhden naisen toivon ja unelmien talo.

Livenä Iittalassa

Kuvittelija, akryyli 2016

Pepita maalasi siis eilen yleisön edessä Iittalan naivistinäyttelyssä reilun parin tunnin ajan. Väkeä oli liikkeellä mukavasti. Maalaaminen valvovien katseiden alla oli tietenkin erilaista kuin kotipesässä, mutta sujui yllättävän hyvin. Pieni Kuvittelija-maalaus tuli valmiiksi ja jäi näyttelyn aulaan myyntiin.

Suvikortin päivästä jäi käteen valttikortteja, joista lisää myöhemmin.

Aarreaitta

Pepitan perheen kristallisali on nyt nyt valmis. Uutta on vain valaisin, valtaistuin, lattialaatat sekä keltaiset seinälaatat. Muut elementit on ostettu tai saatu käytettynä.

Soikea peili on pitkäaikaislainassa appiukolta, sillä jotain lainattuahan piti olla. Peili on erityisen hyvä siksi, ettei siitä näe kuvaansa liian tarkasti.

Pyykkikorina toimii Pepitan isän varastosta löytynyt vanha pullokori. Pajuteema jatkuu verhossa, joka on oikeasti liina, sattumalta aivan oikean kokoinen.

Jotain sinistäkin piti olla. Juuri se oikea sininen löytyy vanhan kehystetyn kuvan merestä.

Sisustushäkistä tuli mainio teline pikkupyykille. Selles-merkkinen lavuaari löytyi nettikirpputorilta kun seinien syklaamisävy oli päätetty. 

Kukkalaatat olivat löytyneet samalta nettikirpputorilta jo yli vuosi sitten. Ne saivat määrätä huoneen tyyliä ja värimaailmaa. Koska iso peili ripustettiin varsin korkealle laattojen vuoksi, laitettiin lapsia varten pieni kissapeili matalalle. Mies valitsi ja asetteli vanhat valokuvat pyyhenaulakon päälle. Syklaamiseinät päätettiin varjella ylenmääräiseltä tilpehööriltä.

Viimeinenkin silaus tuli kirpputorilta. Kun remontin loppu häämötti, Pepita löysi Bureau-kyltin vessan oveen. Kyllä, todellakin, toimistohan tämä on! Löytötavaratoimisto. 

Kristallinkirkas idea vessasta

Kodin pienin huone, vessa, on muuttumassa Tuhkimosta prinsessaksi. Syklaamin sävy on jo  seinillä ja kristalliplafondi katossa, mutta vielä ei tilassa voi tehdä tarpeitaan eikä puuteroida nenäänsä.

Vessan tarkoitushan on imaista pienet ja isot hädät. Pepita on myös hiljaittain kuullut vinkin vessan käyttämisestä (lähinnä kai lasten) kiukun lievityksessä: pönttöön voi huutaa pahan olon ja sitten vetäistä sen viemärin syövereihin. Pepita on kyllä huolissaan vedenkulutuksesta, mutta ehkä kiukun voi huuhdella tavallisten jätösten yhteydessä.

Pepita on aina halunnut vessan, jossa on kristallivalaisin. Arjessa on oltava kimmellystä, siksi kodin arkisimmasta huoneesta tulee miltei koomisen kaunis.

Väriharmoniaa

Joskus kirpputorilla alkaa koppaan sattumalta kertyä aarteita, joita yhdistää väri. Nämä punaiset löydöt eräältä kirpputorilta Krakovasta.

Yleensä kai ihmisille voi käydä niin, että kaupassa ihastuttanut tavara näyttääkin kotona kamalalta. Pepitalle kävi kerran niin, että kirpputorilla eräs kello herätti Pepitan huomion roisilla muovisuudellaan ja räikeällä oranssilla värillään. Hyi, ajatteli Pepita ja osti kellon viidellä eurolla. Kotona kello puhkesi kukkaan lastenhuoneen portaikon ruskehtavalla seinällä, pienen kumileluparven yläpuolella.

9. luukku

Joskus suuria muotoilun keksintöjä tulee vahingossa. Pepita havahtui yhtenä touhukuisena yönä siihen, että 7-vuotiaan piti ottaa kouluun mukaan tonttulakki. Viime vuonna kumpikaan lapsista ei ollut suostunut käyttämään silloin helposti löytyneitä hiippalakkeja. Kerran hylätyt lakit pysyivät piilossa, uutta lakkia ei ollut ja naapureiden ikkunat olivat jo pimeinä. 7-vuotias nukkui tietämättä vanhempiensa ongelmasta.

Pepita ja mies vaeltelivat kodissa ja tarttuivat epätoivoisesti kaikkeen punaiseen, kunnes Pepitan käteen osui suloinen tummanpunainen neulepipa. Loistavaa. Pari tiukua hiipan kärkeen lainattiin villatossuista. Oli syntynyt uusi muotoilun tuote. Kuinka mukava onkaan kotikutoisen oloinen, rento, joustava pipa, jossa nykyaika ja perinteet kohtaavat! Ihan eri fiilis kuin tiukoissa kangaslakeissa, jotka eivät istu. 

Vanhemmat ponnistelivat lapsensa maineen vuoksi ja poika pääsi hienossa lakissa kouluun, niinkö? Eihän tuo uusi lakki tietenkään pojalle kelvannut. Poika lainasi koulusta tavallista tonttulakkia. Pepita ja mies tunsivat itsensä ihan tontuiksi.

Mutta kotona neulepipaa yllättäen kyllä käytetään. Ehkä aika on pian kypsä tonttulakkien muodonmuutokselle?

7. luukku

Jos ei touhukuun tiimellyksessä ehdi lukea oikeaa kirjaa, voi lukea vaikkapa värikarttaa. Miten hienoja nimiä väreillä onkaan! Tikkurilan Tunne väri -sisämaalisävyjä ovat vaikkapa Onni, Emali, Palatsi, Monsuuni, Myytti, Papukaija, Duuri, Salaisuus, Maininki, Ajopuu, Kätkö, Himmeli, Tutu, Mulperi, Pai, Mustekynä, Nukke, Horisontti. Värikarttaa lukiessa jokaisen värin kohdalla on hyvä pysähtyä ja antaa mielikuvan tulla.

Toki värikartoista saisi teemaa myös taidekasvatukseen tai omaan rentoutukseen. Miten hienoa olisikaan sekoitella eri värejä ja nimetä niitä! Tai lukea värikartasta pelkkiä nimiä ja sekoittaa väri nimestä tulevan olon mukaan. Sitten voisi vertailla, miten värikartan laatijan ajatukset poikkeavat omista.

Pepita luki erityisen tarkkaan Tikkurilan värikartan punaisia kohtia, ei lähestyvän joulun, vaan vessaremontin vuoksi. Seinän väriksi valikoitui Syklaami.

Päivän väri oli punainen

Resepti hyvään oloon: metsä, marjoja ja hyvää seuraa.

Seinäkuun hullutuksia

Pepitalla on tapana täyttää seinät tavalla, joka ehkä vaikuttaa jonkun mielestä seinähullulta. Kuvassa näkyvä makuuhuoneen seinä puhutteli Pepitaa jo asuntonäytössä. Pepita oli haaveillut maalaavansa ensimmäisen omistusasuntonsa makuuhuoneen seinän amélienpunaiseksi. Hämmästys oli suuri, kun lempikohteen seinä oli jo valmiiksi juuri oikean värinen.

Seinän punainen on toki siis saanut ystäväkseen sattumanvaraisten tavaroiden kokoelmaa. Kirpputorilta löytynyt kankainen joulukalenteri toimii myös joulukuun ulkopuolella pienten esineiden säilyttimenä. Kuvan asetelma on 5-vuotiaan sängyn vierellä, joten erittäin pienen unikaverinkin saa pidettyä ihmisten ilmoilla kalenteritaskussa. Esineiden avulla sisustamisesta on juttua myös Studio Avenue -blogissa.