Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

torstai 29. lokakuuta 2015

Sisustussilmäilyjä Roomassa


Pepita pyrki Roomassa tallentamaan muutamia hauskoja sisustusideoita. Sisustuskauppoihin Pepita ei kylläkään astunut. Virikkeitä oli tarkoitus ammentaa kaduilla kävellessä. Yhtä katua tamperelainen Pepita tervehti erityisen iloisena. Katu oli tietenkin Via del Moro. Kadulta löytyi Veccia Trastevere -ravintola, jossa oli loistoidea – leipäkorista tehty tunnelmallinen lampunvarjostin.


Majapaikan viereisen kauppahallin ulkopuolella lojuvat tyhjät tavaralaatikot alkoivat kiehtoa. Olisipa hienoa, jos keittiössä olisi iso lipasto, joiden etupaneelit olisivat näitä kirjavia tekstejä pullollaan! Kai tämän joku on jo keksinyt?


Sirkushenkisen perheen vessanlogot voisivat muistuttaa näitä nykytaiteen museo MACROn logoja.


Pullonkorkkikokoelmalla voisi tuunata kukkaruukun. Tietoa ei ole siitä, onko kuvassa esiintyvää kasvia juotettu pullosta. 

Rooman kirpputorikokemuksista tulee postaus harraskuussa, kirpputorit kun ovat Pepitan lempiharrastus.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Loma Roomassa

Pepita karkasi syyslomalla miehen kanssa neljäksi päiväksi Roomaan, koska roomantiikkaa tarvittiin. Pepita ihmetteli, miksei ollut aiemmin päätynyt tuohon kaupunkiin, vaikka luulisi, että sinne ajautuisi ihan vahingossakin. Kaikkien teiden kun sanotaan vievän Roomaan. 

Lomakuun asenne näkyi matkaillessakin. Loma ei kummankaan matkalaisen mielestä saanut olla nähtävyyksien suorittamista. Piti olla hauskaa. Siis romediaa!

Lomakuun kunniaksi postauksia siis Roomasta. Tässä ensin nähtävyyspostaus. Pepita luki opaskirjasta, mitä nähtävyyksiä pidettiin pakollisina. Sitten Pepita ja mies valitsivat niistä jotkut ja päättivät, mistä vinkkelistä paikka katsastetaan.


Colosseum. Colosseum kierrettiin ulkopuolelta. Edellisenä päivänä oli satanut rankasti, joten Pepita löysi uuden kuvakulman.


Heijastuksia myös uuden arkkitehtuurin äärellä, nykytaiteen museo MAXXIssa. Museon peilipinta ihastutti evästauolla. 


Pietarinkirkko. Vatikaani päätettiin tutkia ajan kanssa toisella reissulla. Yhtenä iltana majapaikkaan matkatessa virheellisesti valittu bussi vei yllättäen Pietarinkirkon kupeeseen. Kirkon kupoli yövalaistuksessa oli taianomainen. 



Borghesen puisto. Mielikuvitus alkoi laukata loppumattoman puiston puiden muotoja katsellessa. Kuvassa ehkä hiirenkolosseum. Kartasta näkyi puiston roomanttinen muoto.


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Sunnuntaimaalari


Pepita vietti Satupäivää lomakuun merkeissä. Pepita ei keksinyt tai kuvittanut yhtään satua. Sen sijaan Pepita ruokki satua. Lastenhuoneen pyöreä piirustuspöytä korvautui lasten maalaustelineellä, joka oli löytynyt joltain kirppisrallilta viime kesänä eurolla. Telineen reunaan Pepita liimasi pyykkipojat, joiden varaan sai viriteltyä muutaman maitopurkinpohjan värejä varten. Väreiksi pursotettiin pullopeitevärit.

Pepita kokeilee, miten tyttären montessoripäiväkotiryhmässä nähty systeemi toimii kotioloissa. Jokaista väriä varten on nimittäin oma siveltimensä, joten vesikuppia ei tarvita. Vesipistettä ei yläkerrassa sijaitsevassa lastenhuoneessa ole, joten telinevirityksen voisi kuvitella kannustavan spontaaniin maalaamiseen, kun alkuvalmisteluja ei juuri tarvita. Vesikuppi ei myöskään voi kaatua, jos sitä ei ole. Pepitalle vesikupittomuus on uutta. Tavallisesti Pepitan motto on ollut, että ei maalausta ilman vettä.

Päivän viimeisen maalauksen jälkeen voi aikuinen virittää telineeseen uuden paperin seuraavaa kertaa varten. Värikupposet tosin tarvitsisivat vielä suojakuvut kuivumisen ehkäisemiseksi. Ehkä take away -kahvikupit maitopurkinpohjien tilalla toimisivat paremmin.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Värit naamariin!


Lomakuu on alkanut. Eihän tämä kuu tietenkään kokonaan lomaa ole, syysloma kestää vain viikon. Mutta toki pienestäkin lomasta kannattaa hössöttää. Ja kiireisimmässäkin arkitohinassa on hyvä muistaa tauot ja pienet helpotukset. Kaikkea ei aina tarvitse tehdä vaikeimman kautta. Kesällä kerran -blogista Pepita löysi vinkin hauskoista itsemaalattavista kissanaamareista, joita saa ostaa tiikerikaupasta. Pepita vapautti 5-vuotiaan naamarin äärelle akryylimaalien kanssa. 5-vuotias suhtautui maalaamiseen varsin kunnianhimoisesti.

Pepita kärsii jonkinlaisena taidekasvattajan ammattitautina siitä, että valmiita askarteluaihioita ei tule aina ajatelleeksi. Lapsen persoonallisen kädenjäljen toivoisi näkyvän kaikessa, kuten naamarin muodoissa, mutta aina kokonaisvaltaisten luomusten tekemisen ohjaaminen ei ole mahdollista kotona, arjen tiimellyksessä. Varsinkin kun sitä kokonaisvaltaisten luomusten tekemistä ohjaa noin 50 lapsen kanssa viikottain jo työkseen. Mutta näin lomakuun alussa Pepita alkoi ymmärtää, että parempi oman näköiseksi maalattu sarjatuotantokissa, kuin kokonaan itse tehty, mutta pelkissä haaveissa.