Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Hirviö-äiti pyytää anteeksi

Salla Savolaisen kuvitusta Vesta-Linnea-kirjaan


Eilinen aamukirja oli Tove Appelgrenin kirjoittama ja Salla Savolaisen kuvittama Vesta Linnea ja hirviö-äiti (Tammi 2001). Kirjassa Vesta-Linnean aamukänkkä aiheuttaa äidissä kiukunpuuskan, joka saa hänet kuulostamaan nälkäiseltä avantoon juuttuneelta jääkarhulta. Koko päivä sujuu ankeissa merkeissä. Lopussa äiti pyytää anteeksi ja samalla selviää, että äiti oli suunnitellut mukavaa päivää, mutta aamun hankaluuksien vuoksi hän pettyi ja suuttui. Kirja on hyvin todentuntuinen kuvaus siitä, mitä lapsiperheen päivässä voi tapahtua. Kirjan perheessä äiti ja tytär ovat kuitenkin harvinaisen hyviä sanoittamaan tunteitaan päivän päättyessä. Äiti sanoo Vesta-Linnealle, ettei hän aina pidä siitä, mitä tyttö tekee, mutta rakastaa tätä silti aina. Myös Vesta-Linnealla on samat tunteet äitiään kohtaan.

4- ja 5-vuotias olivat täysillä mukana lukuhetkessä, mutta erityisesti tämän kirjan kohderyhmänä taitavat olla myös kirjaa ääneen lapsilleen lukevat vanhemmat. Pepitasta oli voimauttavaa lukea hirviö-äidin tunnemyrskystä ja hyvän olon jälleenrakennustyöstä. Sillä kyllähän se känkkäränkkä voi tulla myös aikuisille.

Pepitaa jäi mietittymään Vesta-Linnean äidin kiukun syy korkeiden toiveiden latistuminen. Suorituspaineet saattavatkin olla arjessa nälkäisen jääkarhun veroinen hirviö. Pepita jättää tällä erää kirjoista kirjoittamisen tähän, mutta jatkaa näin puhtikuun kunniaksi juttua lapsiperheen arjesta ja pohtii puhdin järkevää käyttöä. Miten puhtia voisi kotia ja lapsia hoitaessa säästää? Millä tavoin voisi tehdä arjen askareista merkityksellisiä, ei pelkkiä suorituksia?

2 kommenttia:

  1. Pepita on vallan oikeassa, kun uumoilee, että Vesta Linnea -kirjoilla on myös pienten lasten vanhemmille terapeuttinen tehtävänsä. Sarjan eri osissa äidistä tulee sähisevä villiminkki, väsynyt panda ja tässä hirviöäidissä tosiaan nälkäinen jääkarhu. Salla Savolainen uskaltaa vielä piirtää äidin metamorfoosin läpikäyneeksi eläimeksi!

    Vesta-Linnea -kirjat ovat siitäkin antoisia, että niissä kuvitus voi tuoda tarinaan myös uusia juonteita. Nukahtamisongelmia käsittelevässä kirjassa vain kuvat kertovat, että Vesta-Linnean perheeseen on tulossa perheenlisäystä, ja siksi äiti tarvitsee pajon unta.

    VastaaPoista
  2. Joo, kirjat joissa kuvitus täydentää tekstiä jollakin kekseliäällä tavalla ovat erityisen mielenkiintoisia.

    VastaaPoista