Taidetehtailua

Pilviseen päivään sopii taideprojekti lastenhuoneen lattialla. Pari viikkoa sitten Pepita opetti 6-vuotiaalle grafiikan saloja.

Laatta kaiverrettiin lyijykynällä pehmeälle press-print-laatalle. 6-vuotias sai tietää, että painaumiin painoväri ei pääsisi, ne jäisivät vedoksessa paperinvärisiksi. Sitten sekoitettiin tasaisella alustalla vesiliukoisia linovärejä. Yllättävän hyvin aluseksi sopi nurkista löytynyt karkkilaatikon muovikansi, jonka pieni reunus esti telaa eksymästä liian laajalle! Laatalle telattiin kumitelalla tasainen värikerros. Hyvä tela ei ole aina halpa, mutta yhden Pepita on löytänyt jopa kirpputorin roinalaatikosta.

Sitten asetettiin laatta puhtaalle paikalle sanomalehden päälle ja painettiin kuva paperille puhtaan telan avulla.

Sitten vedos käännettiin varovasti laatan päältä. Valmis! Ja sitten uutta vedosta painamaan!

Yhdessä katsottiin, ettei laatan painaumat olleet liian hentoisia tai liian syviä, kokeiltiin eri väriyhdistelmiä, testattiin painamista liian värin kanssa ja liian vähäisen värin kanssa. 6-vuotias jaksoi keskittyä 20 vedoksen verran.

Tällä tekniikalla voi tehtailla kortteja tai taidelahjoja sukulaisten tai ystävien seinälle. Lapsi ei välttämättä halua antaa ainutkertaista teostaan läheisellekään ihmiselle, jos kokee onnistuneensa jossain pitkällisen pinnistelyn tuloksena. Painaminen voi kuitenkin tuoda lapsen herkät, viisaat viivat monien läheisten ulottuville ja lapsi voi niitä hyvillä mielin lahjoittaa. "Tämä on kuin kopiokone", huudahti 6-vuotias telatessaan.

Väriharmoniaa

Joskus kirpputorilla alkaa koppaan sattumalta kertyä aarteita, joita yhdistää väri. Nämä punaiset löydöt eräältä kirpputorilta Krakovasta.

Yleensä kai ihmisille voi käydä niin, että kaupassa ihastuttanut tavara näyttääkin kotona kamalalta. Pepitalle kävi kerran niin, että kirpputorilla eräs kello herätti Pepitan huomion roisilla muovisuudellaan ja räikeällä oranssilla värillään. Hyi, ajatteli Pepita ja osti kellon viidellä eurolla. Kotona kello puhkesi kukkaan lastenhuoneen portaikon ruskehtavalla seinällä, pienen kumileluparven yläpuolella.

23. luukku

Joulussa on taikaa, sanotaan. Silti Pepita joutui hieraisemaan silmiään uskoakseen, mitä lastenhuoneelle oli tapahtunut, kun 7-vuotias, 5-vuotias ja naapurin 9-vuotias pistivät toimeksi. Edellisenä päivänä huoneessa oli myllertänyt viisi 3-7-vuotiasta lasta ja näky oli sen mukainen. Pepita vinkkasi, että kolmikko voisi ennen uusien leikkien aloittamista kerätä koko maton peittävän legomeren lattialta. Tehoryhmä siivosi kuitenkin koko huoneen, eikä Pepita saanut astua yläkertaan kuin vasta luvan saatuaan. Varsinainen yllätysluukku!

Sunnuntaimaalari

Pepita vietti Satupäivää lomakuun merkeissä. Pepita ei keksinyt tai kuvittanut yhtään satua. Sen sijaan Pepita ruokki satua. Lastenhuoneen pyöreä piirustuspöytä korvautui lasten maalaustelineellä, joka oli löytynyt joltain kirppisrallilta viime kesänä eurolla. Telineen reunaan Pepita liimasi pyykkipojat, joiden varaan sai viriteltyä muutaman maitopurkinpohjan värejä varten. Väreiksi pursotettiin pullopeitevärit.

Pepita kokeilee, miten tyttären montessoripäiväkotiryhmässä nähty systeemi toimii kotioloissa. Jokaista väriä varten on nimittäin oma siveltimensä, joten vesikuppia ei tarvita. Vesipistettä ei yläkerrassa sijaitsevassa lastenhuoneessa ole, joten telinevirityksen voisi kuvitella kannustavan spontaaniin maalaamiseen, kun alkuvalmisteluja ei juuri tarvita. Vesikuppi ei myöskään voi kaatua, jos sitä ei ole. Pepitalle vesikupittomuus on uutta. Tavallisesti Pepitan motto on ollut, että ei maalausta ilman vettä.

Päivän viimeisen maalauksen jälkeen voi aikuinen virittää telineeseen uuden paperin seuraavaa kertaa varten. Värikupposet tosin tarvitsisivat vielä suojakuvut kuivumisen ehkäisemiseksi. Ehkä take away -kahvikupit maitopurkinpohjien tilalla toimisivat paremmin.

Väritys on hauska harrastus

Pepita osallistui syyskuussa tiedonjanoisena Reggio Emilia -pedagogiikkaan keskittyvään seminaariin Hämeenlinnassa. Päässä on risteillyt ajatuksia lapsen luovuudesta ja ilmaisua tukevista leikeistä. Ja leikillähän on vaikutusta oppimiseen, sanottiin Helsingin Sanomissa 27.9.2014.

Joskus leikit jäävät pahasti kesken, kun pitää lähteä asioille kaupungille. Vai jäävätkö? Ehkä lapsen aivot ovat niin hyvin leikeissä kehittyneet, että hän keksii keinon, miten leikin saa mukaan. 4-vuotias tiikeri tuunasi kerran syyskuussa housunsa raitakuosiin ja hyppäsi sitten autoon. Kaupungilla astelevan tiikerin pitää kai olla erityisen raidallinen. Välikausi voi olla värikausi.

Lapsethan maalaavat itseään paljon. Siis niitä suloisia, värikkäitä omakuvia! Pepitan tytärkin maalasi itsensä. Hän vietti kerrankin hiljaisen, tehokkaan vartin lastenhuoneessa itsekseen. Näette tässä vain osan tästä omaleimaisesta punaisen kauden teoksesta:

Teoksen nimeksi olisi sopinut "Puolialaston laskeutuu portaita" tai "Punainen minuutti". Ihme ja kumma, vanhemmat eivät nähneet punaista, vaan huusivat yhtäaikaa: "Kamera!" Ja punaisen minuutin jälkeen tyttö oli suihkussa ja jälleen oma itsensä. Vain tukkaan, jossa pullopeiteväriä oli ollut shampoomaisesti ympäriinsä, jäi pariksi päiväksi haalea punainen häivähdys. Lastenhuoneen lattiasta, matosta, pöydästä, patjasta ja täkistä väri lähti helposti.

Selityskin löytyi. 4-vuotias oli halunnut painaa jalkansa kuvan paperille. Ja siitä se idea sitten lähti. Todistusaineistoakin löytyi. Tuo ensimmäinen, varovainen jalanjälki löytyi siivotessa piirustuspöydän alta.

Loppupäätelmänä on, että 4-vuotias tarvitsee vartalomaalisetin. Ja aikuisen vierelle maalaushetkeen. Virhe ei koskaan saa olla se, että on liikaa väriä. Virhe voi olla siinä, että silloin on liikaa väliä.

Harraskuu päättyy. Huomenna alkaa Touhukuu. Tervetuloa touhuilemaan joulun tunnelmissa!

Lastenkutsut – uhka vai mahdollisuus?

5-vuotias on nyt 6-vuotias. Asiaa on juhlittu ja tullaan vielä juhlimaan erilaisilla kokoonpanoilla. Yksi kokoonpano oli kerhokavereista koostunut poppoo. Pepita astui siis vihdoin tuntemattomalle maaperälle, lastenkutsujen järjestäjäksi. Mitä onnistuneisiin lastenkutsuihin tarvitaan?

Pepita yritti olla järkevä: juhlien kesto rajattiin kahteen tuntiin, mies sai täyttää kakun, herkkupöytään kannettiin ennen makeita suolaiset syötävät ja lastenhuoneeseen soluttauduttiin auttamaan helmikorujen tekemisessä.

Pepita myös hössötti. Miten hienoja jalkapalloaiheisia kuppikakun koristeita erään lehden kuvassa olikaan! Katsopas, poika! Tämmöiset sitten hankitaan! Juhliin oli aikaa vielä kuukausi. Sittemmin lehti katosi.

Päivää ennen juhlia poika kysyi, että missä ne koristeet ovat. Niin, missä? Ankaran googlettelun ja yhden kaupungille tehdyn täsmäiskun jälkeen Pepitalla oli onnen avaimet: 12 pientä mustavalkoista sokeriläpyskää. Mainonta todellakin luo tarpeita.

Kutsujen aattona kokopäiväinen siivoaminen oli jo vienyt voimat, mutta tottakai vielä piti kehitellä pussukat vieraille annettavien pikkulahjojen ympärille. Pepita oli juuri aikeissa ruveta askartelemaan, kun seinänaapuri halusi ehdottomasti eroon puolesta tusinasta lahjapussista. Mikä sattuma! Lahjapussi voi siis parhaimmillaan olla mainio lahja, tyhjänäkin.

Ja kun päivänsankarin pikkusiskon kateus yltyi keskellä juhlahumua, toinen naapuri oli juuri lajitellut lelujaan ja lahjoitti pari itselleen tarpeetonta yllätystä kiukuttelijalle, sattumalta.

Itse juhlakakun kohdalla Pepita osasi väistää hössötyskoristeet. Viime vuoden toivelahjasta, jääkiekkopelistä, oli jäljellä enää vain pelaajat ja maalit. Ne oli säästetty, sillä niillä pelattiin edelleen aika ajoin kiihkeästi. Nyt ne pääsivät huolellisen pesun jälkeen makealle peliareenalle.

Yksi viime aikoina otsikoissa ollut syy lastenkutsujen epäonnistumiseen on ollut vieraiden puuttuminen.  Näin tapahtui Norjassa, kertoi Helsingin Sanomat 9.12.2013. Myös Suomessa on tapahtunut vastaavaa. Pepitan mielestä tässä tiivistyykin lastenkutsujen eräs erityispiirre. Lapsen juhliinsa valikoimat vieraat saattavat olla päivänsankarin vanhemmille tuntemattomia, eikä kommunikaatio aina toimi. Kädestä käteen kulkevat kutsukortit saattavat hukkua, eivätkä lapset välttämättä muista kertoa saamastaan kutsusta kotona ajoissa. Samannimisiä kavereita voi olla useampia ja väärinkäsityksiä voi syntyä. Lapsivieraiden vanhempia voi jännittää päästää lastaan heille tuntemattomaan paikkaan. Epävarmuustekijöitä siis riittää!

Varmuuden vuoksi Pepita pyysi kutsukorteissa vanhempia kertomaan, pääseekö lapsi juhlimaan vai ei. Kaikki ilmoittivat, että lapsi pääsee ja kaikki saapuivat paikalle täsmällisesti. Herkuttelun ja helmikorujen jälkeen lastenhuoneessa alkoi iloinen apinaleikki.

Norjan epäonnisten kutsujen jälkeen äiti julkaisi sosiaalisessa mediassa kuvia koskemattomista karkkikulhoista. Pepita olisi voinut julkaista samanlaisia. Karkkikulhoja ei muistettu laittaa esille lainkaan. Eikä kukaan kysellyt niiden perään. 

Pepitan mielestä lastenkutsujen järjestämiseen tarvitaan siis hitunen järkeilyä, valmiiksi yhteenhitsautunut lapsijoukko, ripaus hulluttelua, sattumaa ja naapuriapua.

Miten lapsen saa siivoamaan?

Lastenhuone on ehkä kodin huoneista kaikkein ladatuin. Siis ladattu tavaralla, mutta ladattu myöskin odotuksilla huoneen toimivuudesta ja mielikuvilla siitä, miltä huoneessa kuuluisi näyttää. Käytännölliset vanhemmat odottavat lastenhuoneelta helppoa järjestyksenpitoa ja muunneltavuutta lapsen kasvaessa. Kumpikin aika kovia tavoitteita. Sisustusintoilijavanhemmilla saattaa olla selkeät ajatukset siitä, miten päiväpeiton väri sointuu täydellisesti yhteen lattiamaton kanssa. Todellisuudessa voi olla, että päiväpeitto harvemmin on levitettynä sängyn päälle ja maton peittää lelumeri.

Pepita raivaa lastenhuoneen silloin tällöin vieraankestäväksi. Vierailujen välillä huoneessa säilytetään siedettävää tasoa "marjanpoiminnalla" ja houkuttelulla. Marjanpoiminta tarkoittaa sitä, että lattialla sikinsokin olevat pikkulelut, palikat, helmet tai roskat kerätään "marjakippoihin" ja kumotaan oikeisiin sammioihin. Lapsi saattaa myös innostua, jos saa kerätä ensin "vain palikoita", sitten "vain pehmoeläimiä".

Pepita kuuluu niihin äiteihin, jotka antavat lasten kumota koko legosammion lattialle, kunhan alle on levitetty viltti. Viltin avulla lapset siivoavat legot jopa iloiten. Siivoamaan houkuttelu toimii parhaiten ennen jotakin hartaasti odotettua. Odotettu asia alkaa siis siivoamisen jälkeen.

Pepita ei ole saanut aikaiseksi liimailla kuvalappuja lelulaatikoihin. Laput voisivat auttaa lapsia muistamaan mitä laatikoissa pitäisi säilyttää. Kuvalapuiksi voisivat kelvata vaikka ne muistipelikortit, joiden parien sijaintia ei kukaan muista. Joskus joku lelu hautautuu kaapin pimentoon muutamaksi viikoksi. Löydettäessä se on ihmeellisesti muuttunut jälleen uudeksi.

Lapset eivät nuku vielä huoneessaan, joten Nukku-Matin vierailua varten huonetta ei tarvitse raivata. Sohvankorvikkeena toimii kaksi päällekkäistä vieraspatjaa patjansuojuksen sisälle kätkettynä. Patja voi olla lautta. Tai saari. Tai viimeinen oljenkorsi lelumereen hukkuvalle.

Joskus leikkien purku tuntuu pahalta, äidistäkin. Nuket saavatkin joskus jatkaa mehukestejään seuraavaan päivään, jopa olohuoneessa.

Pepita kaipaa lisää vinkkejä lastenhuoneen järjestykseen.
Kerro omasi!