Vauvanvaatteissa kotiin päin?

Kirpputorilöytö Forssan Hope-kirpputorilta: käyttämätön Familon-nallemakuupussi vuoden 1978 äitiyspakkauksesta, 8 euroa. Pepitan tilille on kilahtanut äitiysavustus, 140 euroa. Niin kuin ennenkin Pepita ei tälläkään kertaa ottanut äitiyspakkausta, vaan valitsi mielummin rahan, jolla voi tehdä mieleisiään hankintoja uutta tulokasta varten. Pepita kuuluu siis vähemmistöön. Vain kolmannes äideista valitsee rahan, Kelan nettisivuilla kerrotaan.

Toki suomalainen äitiyspakkaus on huippukeksintö ja sillä on hieno historia. Pepita on kuitenkin hieman pettynyt, ettei Suomen juhlavuosi näy yhtenäisenä linjana tuotteiden kuoseissa. Miten olisi vaikka ollut ideoiden nappaaminen Suomen luonnosta —  revontulibodyja, pyrypotkareita, metsänvihreää unipussia? Mitä jos pahvilaatikossa olisi pärekorikuviointi? Ja leluksi jokin tulevaisuuden klassikko, jota jälkipolvet kilvan haalisivat kokoelmiinsa Paapu-helistimien tyyliin. Mieluummin ainakin norppa kuin kesy luppakorvakoira.

Esteettisyyden ja idearikkauden lisäksi tietysti myös tuotteiden alkuperä on olennainen asia. Vauvanvaatteita hypistellessä sitä on saanut huomata, miten harvinaisia Suomessa valmistetut vaatteet nykyään ovat. Pepita ei saa millään Kelan sivuilta selville, missä äitiyspakkauksen tuotteet on tehty. Itse koottuun äitiyspakkaukseensa saa juhlavuoden kunniaksi poimia tuolla 140 eurolla mahdollisimman kotimaisia tuotteita. Kirpputoreja kiertämällä löytyy helmiä, sillä laadukkaat vaatteet kestävät monta käyttäjää.

Pepita on suuntaamassa synnyttämään kymmenen päivän sisällä. Jos kaikki sujuu hyvin, uusi kansalainen saa kotiintullessaan ylleen nämä vaatteet:

 

Pepitan äidin neuloma villapotkari, tehty aikoinaan Rouva Huun ollessa vauva 1967.

Pepitan äidin neuloma vaalea villatakki uutta tulokasta varten 50 vuotta myöhemmin, vuodelta 2017.

Ruskovillan silkkimyssy, saatu lahjaksi esikoisen syntyessä.

Myllymuksut-merkkinen sininen body, kirpputorilta. Kuosissa näkyy delfiineitä, jotka ovat kuuluneet tamperelaiseen eläimistöön.

Myllymuksuilta myös kestovaippa, käyttämättömänä kirpputorilta ostettu.

Jonkun itse ompelemat sinivalkoiset joustofroteepöksyt, kirpputorilta. Vaaleansiniset pikkusukat, kirpputorilta.

Ja sairaalasta pitäisi mukaan tarttua sinivalkoinen pipa, jollaisia Aamulehti on haastanut lukijoitaan neulomaan kaikille Taysissa syntyneille juhlavuoden vauvoille. Loistoidea!

Järjestys se olla pitää!

Kiinalaisen horoskoopin mukaan on alkanut apinan vuosi. On aika asettaa jokin uuden vuoden lupaus ja apinoida jotain! Oppisiko sitä vaikka elämään hiukan vähemmällä tavaralla? Järjestäminen kiehtoo, ei ihan apinan raivolla, mutta kuitenkin. Kun koti on siisti, ajatus kulkee jotenkin vapaammin. Muotia on oppia järjestelyä kirjasta. Pepita aikoo siis hankkia kirjan, sellaisen vaaleanpunaisen.

Arkisia ohjeita sisältävät kirjat asuvat olohuoneen sohvakaapeissa. Pitänee raivata, että vielä yksi mahtuisi sisään.

Kesällä kerran -blogin hengessä

Pepita asetti Kesällä kerran -blogin innoittamana itselleen haasteen. Kaikenkirjaviin pukeutuvalle tyttärelle etsittiin kerrankin hillitympi asukokonaisuus. Mustaa, valkoista, harmaata, tehosteena keltaista. Kuvassa KappAhlin koirapaita, joulupukilta. Jooko-merkkinen pallomekko kirpputorilta, 1 €.

Yksi kirja rikkaudesta

Scoular Anderson: Maailman suurin suklaavanukas

Pepitalla on huono omatunto, koska oli kesän alussa luvannut esitellä joka kuukausi ainakin yhden kirpputorilta löytyneen kirjan. Kesä- ja heinäkuussa tämä onnistuikin, mutta mitä sitten tapahtui?

Ei Pepita kirjoja unohtanut. Päinvastoin. Illan lukuhetket ovat olleet rikkaampia kuin koskaan, mutta kirjat eivät ole löytyneet kirpputorilta vaan Rouva Huun lastenkirjahyllystä. Ensin luettiin Ihmemaa Oz. Kirjan tapahtumat tuoreessa muistissa käytiin katsomassa Tampereen Komediateatterin vaikuttava Ihmemaa Oz -esitys. Sitten luettiin Jaakko ja jättipersikka. Sitten Sulo ja suklaatehdas ja sitten Maija Poppanen. Pian päästään Onnelin ja Annelin kimppuun. Luetuissa kirjoissa ei enää ole välttämättä kuvaa joka aukeamalla, eikä se silti herpaannuta pienten kuulijoiden keskittymistä.

Mutta tänään löytyi rikastava kirja kirpputoriltakin. Scoular Andersonin kirja Maailman suurin suklaavanukas (Kustannus-Mäkelä 1987) maksoi Fidalla 0,50 €. Kirjassa yltäkylläisyydessä elävällä kuninkaalla on ongelma. Pihalle on ilmestynyt jättimäinen suklaavanukas, jota kuninkaan nimittämät työryhmät eivät saa siirrettyä pois maisemaa pilaamasta. Lopulta narri keksii idean. Pian onkin ongelma poissa ja väkijoukolla vatsa täynnä. Toimiva idea kerrotaan kirjassa vain aukeaman herkuttelukuvalla, ei tekstissä. Humoristisen kuvituksen ja nasevan tekstin yhteiseloa on mukava seurata. Kirja nostaa valokeilaan luonnolliset, mutkattomat ideat, joita kaavoihinsa kangistuneet apulaiset eivät keksi. Pepitaa viehättää kirjassa myös sanoma jakamisesta ja yhteisöllisyydestä. Ajankohtaista juuri nyt. 

En pukeudu mustaan

Satakielen vapaailta, akryyli 2015

Tamperelainen stylisti ja juontaja Kati Vasell on keksinyt värikkään teemaviikon, jonka motto on ollut En pukeudu mustaan. Katukuvan piristämiseen tähtäävää teemaviikkoa on jäljellä vielä pari päivää. Pepitan mielestä teemaviikko tulee tarpeeseen, mutta ei tällä erää ole alkanut kuvata omia värikausivaatteitaan.

Sen sijaan Pepita maalasi harmaan linnun, satakielen, joka viettää vapaailtaansa. Vapaailtanaan satakieli ei konsertoi ja pukeutuu tavoistaan poiketen värikkäästi. Satakieli on siis tauolla. Ehkä jopa taukokuun loppuun asti.

Neljätoista Kimuranttia juttua

Hippu saa paketin Kimurantti juttu -kirjassa

Tässä touhukuussa on jotain erityistä. Ilmassa tuntuu olevan selkeää tahtoa auttaa lapsiperheitä, joille ei ehkä ilman ulkopuolista tukea tulisi jouluna lahjoja. Pepita tahtoo auttaa. Miten ihmeessä tonttuna toimiminen voisi onnistua? Auttaja voi toimittaa lasten lahjoiksi sopivia tavaroita Joulupuu-keräyspisteisiin, joista ne sitten toimitetaan paketoituina ja nimilapuilla varustettuina lapsille jouluaatoksi.

Ymmärrettävistä syistä lahjojen pitää olla käyttämättömiä. Se siitä kierrätyksestä siis tämän lahja-asian kohdalla. Pepitan toinen periaate on suosia itse tehtyjä lahjoja. Miten sille periaatteelle nyt käy?

14 kappaletta Kimurantti juttu -kirjaa (WSOY 2005)

Pepita päättää lahjoittaa 14 kappaletta Kimurantti juttu -kuvakirjaansa 2-4 -vuotiaille lapsille. 14 siis vuoden 2014 mukaan. 14. joulukuuta on viimeinen keräyspäivä.

Kotikaupungistaan Pepita löysi Joulupuu-keräyksen, jonka järjestää Tammerkosken Nuorkauppakamari ry. Joulupuu-keräyksiä järjestetään eri puolella Suomea.

Väripala haastaa mukaan Lastenkirjahylly-blogin Rouva Huun! Huu, löytyisikö hyllystäsi kirjalahjoja?

Sadustuspönttö joka kotiin

Lasten löytämä satulinna voisi päätyä sadustuspönttöön. 

Tee nyt kotiisi Sadustuspönttö!

Siis mikä? Pepita on löytänyt asian, jolla ei ehkä ole nimeä. Ja koska juuri nyt Pepita haluaa puhua asiasta sen oikealla nimellä, oli sitten keksittävä asialle oikea nimi. Siis sadustus.

Satupäivän kunniaksi, Sinisen Keskitien haasteeseen vastaten Pepita peräänkuuluttaa satumaailman haalimista ja vaalimista. Sitä voisi kutsua sadustukseksi. Sadustusta ei tule sekoittaa sadutukseen. Sen sijaan sadustus voisi liittyä Anni Swanin Pikkupappilassa-kirjassa kuvailtuihin satusilmiin, jotka näkevät maailman "omalla ihanalla tavallaan".

Sadustus voisi olla sitä, että tunnistaa ja jakaa sadulle elintärkeitä elementtejä ja pitää niistä huolta. Naapurin tokaluokkalainen tyttö sadusti, kun hän ripotteli kanelia puiston puihin keijuja varten ja kertoi tietämyksensä myös muille lapsille. 4- ja 6-vuotias sadustivat löytäessään metsästä linnan ja toivat sen aarteena kotiin. Pepita sadustaa uskoessaan menninkäisiin, tonttuihin ja kiltteihin noitiin.

Sadustuspönttö voisi olla linnunpönttömäinen laatikko, joka vähitellen täyttyisi tavoista, joilla satu elää kodissa. Joillakin pönttöön päätyisi lista lempisaduista, joillakin vaikkapa valokuvia peikonkoloista, toisilla ehkä kokoelma prinsessojen hiuskiehkuroita tai ulkoa löydettyjä aarteita. Talletuksia voisi tehdä pöntön ulkoseinille kuin ilmoitustauluun. Salaisuudet voisi pujottaa pöntön reiästä sisään. Sisätila pitäisi tietenkin sisustaa sadulle suotuisaksi. Sadustuspönttö voisi toimia myös sadunkirjoittajan välineenä uusien satujen keksimiseen, eräänlaisena luovana muistikarttana. Ikärajaa pöntön käyttöönottoon ei ole.

Sadustava ihminen lukee, kertoo tai kuuntelee satuja eläytyen ja kerää talteen pienimmätkin sadunrippeet, ettei satu kuole. Eläähän se satu jotenkuten ruudullakin, mutta parhaiten satu hengittää aukaistun kirjan sivujen välissä tai kertojan keksiessä seuraavaa lausetta. Satua voi ruokkia leikillä, rohkealla heittäytymisellä, joutilaisuudella — ja saduilla.

Anni Swanin satusilmiin ja muihin kirjallisuussitaatteihin satumaailmasta voi tutustua vaikkapa Satukortistosta, joka on Helsingin Kallion kirjaston satuihin keskittynyt sivusto.

Sadun suojelua ei saa mokata. Otetaan tämä Satupäivä tosissaan.

Kuningaskalastaja on tullut!

Tuikkis Saapasjalan salongista toivoi kuningaskalastajan lentävän Pepitan lipastoon. Lintu löysi paikkansa smaragdinaukujan alapuolelta, yöpukulaatikon kohdalta. Seuraavaksi pitää etsiä oksa kirjosiepolle ja kuhankeittäjälle.

Silmänruokaa seuraajille

Väripalaa on ollut tarjolla 146 päivää. Juhlan kunniaksi Pepita liittää blogiin Lukijat-gadgetin, sillä seuraajia on ilmestynyt jo kaksi. Nuo kaksi eivät millään voi olla ainoat seuraajat, sillä parhaimmillaan Väripalaa on nautittu päivässä 136 kertaa ja välillä kävijöitä on ollut Kiinasta ja Pohjois-Amerikasta saakka.

Juhlan kunniaksi piti tietenkin leipoa kakku. Silmänruokakakku. Taikina on sekoitettu FaceMakerilla. Kakussa on kaksi kynttilää, yksi kummallekin lukijalle. Kynttilän liekit ovat tietenkin kuin lukijoiden ahnaat silmät.

Hei Väripalan ystävät, liittykää mukaan Väripalapöytään oikeassa sivupalkissa!

Päivä vain ja lintu kerrallaan

Maalikuussa Pepita aloitteli lintulipastonsa maalailua. Punarinta ja sinitiainen ovat merkanneet ansiokkaasti paitalaatikkoa, mutta kovasti ne ovat odottaneet seuraa.

Vihdoin eilen illalla lipaston kylkeen lennähti uusi siivekäs. Vaan tämä olekaan ihan lähimetsästä. Smaragdinaukuja olkoon lipaston mystinen satulintu.

Lipastoprojekti on tavallaan keskeneräisyyden kiteytymä. Ennakkosuunnitelmaa ei ole, köynnökset voivat taipua uusiin suuntiin, lintuja tulee mihin ja milloin sattuu. Pepita yrittää harjoitella keskeneräisyyden sietämistä. Ja sitä, etteivät kaikki rönsyt millään pysy aina hyppysissä. Ja linnut, ne ovat vapaita, tulevat kun tahtovat.

Hei sinä, joka ehdit laittaa tähän ensimmäisen kommentin! Kerro, minkä linnun lennättäisit lipastoon seuraavaksi ja miksi. Palataan lipastoon neljännen linnun ilmestyttyä.

Runo karusellista

Bleue Siniseltä keskitieltä haastoi Pepitan keksimään runon eiliseen Karuselli-maalaukseen. Tässä siis tuore runo, suoraan uunista, vielä ihan lämpimänä:

KARUSELLI

Aivan huvin vuoksi

vauhtituoli juoksi

ympyrärataa

tuhatta ja sataa

Päästiinkö eteenpäin?

– Koko maailman näin!

Vaikka silmät oli kiinni.

Väripala suosittelee tänään

Unhomieli-blogi otti Maijjan haasteen vastaan ja suositteli viittä asiaa. Unhomieli heitti haasteen eteenpäin kaikille halukkaille. Tässä siis Väripalan viisi suositusta. Kaikkiin niihin liittyy jotenkin ruutu.

Sammuta ruutu.

Tee valinta kevein perustein. Ota irtokehykset ja naulaa ne valintasi ympärille. Voit muuttaa mieltäsi, kun haluat.

Mene pelaamaan sanaristikkopeliä hyvän ystävän kanssa. Sano meneväsi jumppaan. Aivojumppaan.

Leiki, että maton ruudut ovat vaikkapa merta ja hiekkarantaa. Jätä leikin jäljet lattialle.

Isoäidin neliö. Kääriydy villaiseen, hiukan virttyneeseen peittoon ja lepää.