Naivistit Iittalassa jälleen

Naivistit Iittalassa -kesänäyttely on ollut avoinna jo kuutisen viikkoa. Pepitan eläinmuotokuvat on ripustettu juuri sellaiseen harmoniseen sommitelmaan, jossa hahmot alkavat näyttää vanhan talon sukupotreteilta, joilla kaikilla on oma tarinansa. Väriskaala on tällä kertaa niukka. Mustaa, valkoista, harmaata, hieman vihertävää, vaaleanpunaista, haaleaa sinistä. Yksi maalaus on jopa täysin mustavalkoinen. Työn nimi on Värikäs Persoona.

Värikäs persoona, akryyli 2019

Melkein valkoisessa talossa

Potkut, akryyli 2018

Naivistit Iittalassa -kesänäyttely on jälleen auki. Vaaleankeltaisessa puukoulussa on satoja naivistisia teoksia koko kesän ajan. Pepitan seinällä on 16 maalausta, yksi niistä kuvassa oleva äreä leijona. Muotokuva sopisi aiheensa puolesta vaikka valkoiseenkin taloon.

Näyttely juhlii kolmekymppisiään. Suuri osa Pepitan maalauksista on tänä vuonna erityisen uhkeissa kehyksissä. Raamien sisällä on sankareita. Kuvan leijonakin? Kyllä vaan, svnttärisankari, 14. kesäkuuta.

Koira on kotona ja liikkeellä

Koira on kotona, akryyli 2017

Pepita aloittaa taas kotiäitijakson syksyllä, kun vauva syntyy. Kuvan maalaus syntyi keväällä Kemin taidemuseon naivistisen taiteen kesänäyttelyä varten. Kesytön kesä — naivistisen taiteen riemukas näyttely on avoinna 3.9. asti. Kun kutsu näyttelyym tuli, Pepita halusi maalata seitsemän uuden maalauksen kokonaisuuden. Kuvassa maalauksista kookkain, Koira on kotona.

Pepita odottaa toki kotikeskeistä elämää innolla, mutta kuvan maalauksessa näkyy kotiäitiyden yksi puoli, rutinoituneen vahdin rooli. Onneksi tällä kotikoiralla on sentään värikkäitä ikkunoita, joista voi ammentaa vaihtelua elämään.

Pepita ei aio jämähtää neljän seinän sisälle. Mammakavereita on löydyttävä vaunulenkeille, kahvihetkiin ja rientoihin. Tottakai pitää päästä vauvojen värikylpyyn, tällä kertaa asiakkaaksi.

Myös Pepita aikoo jatkaa värien kanssa lotraamista. Pensseleitä ei voi ihan kokonaan heittää santaan. Jopa paksumahaisenakin luominen vielä onnistuu. Heinäkuussa on tulossa eräs taideprojekti, jossa Väripala elää mukana...  

Kun aika on... Iittalassa

Sirkuksen helmi, akryyli 2017

Naivistit Iittalassa -näyttely avautui! Omiin maalauksiin ehtii työskentelyprosessin aikana muodostua siteitä. Kesänäyttelyn mittaan Pepita valmistautuu vähitellen irrottamaan otteensa maalauksistaan, sillä yleensä osa niistä löytää uuden kodin. On lohdullista, että varattuja maalauksia voi käydä hyvästelemässä näyttelyssä elokuun loppupuolelle asti, mutta joskus tapahtuu odottamaton ero.

Kaksi Pepitan maalausta oli sijoitettu naivistinäyttelyn Aula-Shoppiin, josta ostaja saa teoksen heti mukaansa. Pepita ei avajaistohinassa ollut maalaustensa vaarallista sijaintia ymmärtänyt. Ensimmäisen tunnin jälkeen kahdesta kissapedosta muistutti vain kaksi seinässä törröttävää naulaa.

Kissat kulkevat omia aikojaan, se pitää varmaankin hyväksyä. Tämä postaus ei siis ole etsintäkuulutus. Kissat, olkaa onnellisia uusissa kodeissanne. Teistä ei tullut kesänäyttelykissoja, mutta teillä oli sekuntinne catwalkilla.

Maaginen mies, akryyli 2017

Taidetunnelmissa

Älä droppaa mun tunnelmaa, akryyli 2017

Eilen oli aika viedä viimeisetkin maalaukset Iittalaan kesän naivistinäyttelyä varten. Maalausurakan jälkeen Pepitan ilme oli kuin kuvan lampaalla. Vähäunisen yön jälkeen maalauksia pakatessa huomasi, että kyllä taiteenteko työstä käy. Silti sisällä päässä tunnelma on korkealla.

Toinenkin sekä taiteeseen että työhön liittyvä asia valmistui. Kuvataide- ja käsityökoulu Emilin kevätnäyttely avautui Voipaalan taidekeskuksessa. Pepita suuntasi Iittalan töidenjätöstä miehen ja tyttären kanssa suoraan avajaistunnelmiin. Pepita on kolmatta kevättä mukana Emil-koulun toiminnassa kuvataideopettajan roolissa. Taidekeskus pullistelee upeita arkkitehtuuri- ja ympäristöteeman oppilastöitä.

Tässä pari poimintaa ulkotiloista. Avajaisten toiminnallinen osuus kiinnosti tytärtä erityisesti. Pihalla kävijät saivat punoa paviljongin ympärille matonkudetta. Yhteistyön tuloksena syntyi jännittävä tila, kiehtova kudelma, jota tytär ei olisi hennonnut millään jättää.

Paviljongin vieressä oli Pepitan 6-7-vuotiaiden oppilaiden pikkutyyppien kodit, jotka ovat saaneet innoitusta Pepitan BeWILDerwood-puistosta näyttämistä kuvista.

Ulkona suloiset mökit saivat luonnon ympärilleen ja heräsivät tavallaan eloon. Pepita on tallentanut asumusten tekoa Salvos-hankkeen blogiin: https://salvoshanke.wordpress.com/2016/12/02/pikkutyyppien-kodit/

Onnea uuteen vuoteen!

Amuletti, akryyli 2016

Uuden vuoden kunniaksi kuva onnenamulettia kantavasta koirasta. Toivottavasti tämä vuosi tuo tullessaan helmiä.

Oululaisessa Neliö-Galleriassa on avautunut Huumorinkukkia-näyttely, jossa kuvan koirakin on tällä hetkellä. Iloa saa irti näin kauempaakin, gallerian nettisivuilta.

Kukkiiko huumori?

Madame Mau, akryyli 2016

Pepita pakkasi viisi pientä maalausta lähtemään Ouluun. Ensi vuoden alussa 4.1. - 25.1. Neliö-Galleriassa on esillä naivistista taidetta sisältävä Huumorinkukkia-näyttely.

Pimeänä aikana maalatuissa teoksissa Pepitan huumorinkukka ei rönsyile. Huumori on nupullaan, se avautuu jollekin, jos avautuu. Ehkä Pepitan eläinmuotokuvien huumori on muutenkin eräänlaista myötäelämistä, komppaamista, hiljaista hihitystä.

Aiheissa on päitä, kehyksissä ruskeaa puuta. Mutta pääasia on, että maalaaminen ei maistunut puulta.

Herkällä korvalla, akryyli 2016

Lempeät linnut talvehtivat

Talvehtia. Miten kaunis sana. Pepita voisi talvehtia lukulampun valossa, tilkkupeiton alla. Tai hiekkarannalla, aaltojen kohinassa.

Kuvan lempeät linnut talvehtivat Iittalassa, Kuusijuhla-tapahtumassa. Parvi on uutta, hiljattain kuoriutunutta kantaa. Naivistinen Kuusijuhla on avoinna puukoululla joka päivä 18.12. saakka klo 11-17. Jos joku linnuista löytää uuden omistajan, se lähtee talvehtimaan sinne, minne uuden ystävän nokka näyttää.

Naivistisen taiteen festivaaleilla

Punaisen kehän sisältä löytyy Pepitan maalaukset!

Pepita lähti hetkeksi pois tutuista ympyröistä. Kehäkuussa ei kannata jäädä kiertämään yhtä ja samaa kehää, vaan tutustua uusiin piireihin. Kesään kuuluu tietysti festarit! Pepita käväisi naivistisen taiteen festivaalien avajaisissa Katowicen kaupungissa Puolassa. Wilson Shaft Gallery on Puolan suurin yksityinen galleria. Kahdessa valtavassa salissa on esillä naivistitaiteilijoiden teoksia 33 eri maasta. Festivaali järjestetään kahdeksatta kertaa. Tänä vuonna on erityisesti painotettu skandinaavista naivismia.

Pepitan lähettämät Jan van Eyck -muunnelmat olivat saapuneet turvallisesti perille. Viime vuonna festivaaleilla oli miltei 300 taiteilijalta yhteensä yli 1500 teosta ja tämä vuosi siitä tuskin paljon poikkeaa. Varma tapa siis saada päänsä pyörälle. Puolalaisen televisiokanavan uutisen kautta pääsee kurkistamaan avajaispäivän tunnelmaan.

Kauas eläimet karkaavat

Viimeisen taistelun jälkeen, akryyli 2015

Pian on aika pakata kolme maalausta tuhteihin kääreisiin matkaamaan Puolaan, naivistisen taiteen festivaalille. Pepita on kiinnostunut hollantilaisen Jan van Eyckin maalauksista miltei 600 vuoden takaa. Kaikki kolme Puolaan lähtevää maalausta ovatkin muunnelmia tämän taiteilijan teoksista. 

Juuri nyt Pepita voisi kääriä päähänsä turbaanin tekemättömien töiden listasta. Kyse ei ole siitä, että pyyhe olisi heitetty kehään, vaan siitä, että lapsiperheen arkikamppailu nyt vaan on ehtymätön luonnonvara.

Pepitan osalta Facebook on vielä valloittamatta. Sen sijaan Pepitan eläimet karkaavat sinne joskus. Tällainenkin postaus löytyi pari päivää sitten. Sen sai tosin huomata, että nimeä ei ole tarpeeksi. Yksi kirjain puuttuu.

Voiko galleriassa tehdä mokan?

Kaupungin pienin kivitalo, Vohvelikahvila.

Pepita tykkää laittaa maalauksiaan esille kahviloihin, joissa ihmiset käyvät muunkin kuin taiteen vuoksi. Pepita pelkää, että ihmiset pelkäävät gallerioita. Ehkä ihmiset luulevat tekevänsä galleriassa mokan, jos eivät ymmärrä tai osta. Vaikka eihän kumpikaan ole pakollista.

Lokakuuksi muutama Pepitan maalaus pääsi tamperelaisen, Ojakadulla sijaitsevan Vohvelikahvilan seinälle. Pepitan mielestä hyvä kahvila on olohuonemainen levähdyspaikka. Parhaimmillaan maalaukset voivat soluttautua osaksi kahvilan tunnelmaa ja sisustusta.

Joskus maalaukset voivat sattumalta päätyä kahvittelijan blogiinkin mokkavohvelin nauttimisen lomassa. Tässä Aamukahvilla-blogissa Pepitan maalauksia vilahtaa MUSTAVALKOISINA. Värisyttävää.

Mutta entä ne galleriat ja arat asiakkaat? Galleriarintamalla on odotettavissa ihmisläheisiä uudistuksia. Pepita luki 1.10. Helsingin Sanomista, että Helsingissä vietetään tänä vuonna loka-, marras- ja joulukuun ensimmäisinä keskiviikkoina Galleriakeskiviikkoa, jolloin tapahtumaan osallistuvat galleriat ovat pidempään auki ja rohkaisevat kävijöitä rentoutuneeseen oleiluun taiteen keskellä.

Helsingissä on tajuttu jotain tärkeää. Galleriat pyrkivät siis olohuoneiksi! Lehtijutussa kerrottiin, että tapahtuman järjestäjän tekemän Facebook-kyselyn mukaan asiakkaat toivovat gallerialta mm. kahvitarjoilua. Siis mokkaa galleriaan? Mokan teko galleriassa ei varmasti ole moka. Varmasti asiakkaat rentoutuvat kahvikupin äärellä!