Palmusunnuntain aamuna olohuoneen pöydän ääressä käynnistyi jokavuotinen vitsankoristelutuokio. 6-vuotias oli perinteisillä linjoilla. Hän koristeli innolla heti aamulla vitsansa pillinpalaketjuilla, höyhenillä ja muovipussinpaloilla, sonnustautui pupuasuun ja lähti pikku kierrokselle pihaan naapurin pojan kanssa.
7-vuotias innostui asiasta vasta iltapäivällä. Hän pukeutui leijonaksi ja lähti naapurin pojan kanssa lähipitseriaan virpomaan. Mitä? Pitseriaan, miksi? No, olihan hänen saatava käyttää jossain keksimäänsä virpomislorun muunnelmaa, joka päättyy: Vitsa sulle, pitsa mulle.
Pitsaa ei tietenkään tullut, mutta limppari kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti