Pepita etsii kuvataideopettajan töitä, yhden pätkän loputtua. Kotona on tietenkin taidekasvattajalle töitä aina, siitä pitää huolen kaksi pätkää. Se 5-vuotias pätkä päätti tässä eräänä iltana maalata sormiväreillä. Pepita viritti paksun vesiväripaperin maalarinteipeillä pöytään ja avasi väripurnukat. Aluksi maalaaminen oli vielä melko kesyä, mutta pian olohuoneessa oli meneillän riehakas performanssi, jossa 5-vuotias raapi, läiskytteli, hinkkasi mahaansa paperiin ja haukahteli kuin koira.
Tässä erityisen riemukkaassa sormivärituokiossa 5-vuotiaalle saattoi muistua mieleen Vauvojen värikylpy -työpajan kokemukset neljän vuoden takaa. Pepitalla on itsellään tuoreempaakin kokemusta Värikylvyistä. Valkeakosken Sanomat teki jutun, kun Pepita yhdessä työparinsa kanssa ohjasi Vauvojen värikylpyä Valkeakoskella tänä keväänä. Vauvojen kanssa väreinä käytetään ruoka-aineita. Pepita oli tyytyväinen, että oli tullut hankkineeksi aikoinaan äitiyslomallaan Vauvojen värikylpy- työpajaohjaajan pätevyyden, sillä työpajan järjestäminen oli todella antoisaa.
Pätkän ilonpito sormivärien parissa panee ajattelemaan sormivärien roolia kotien ja koulujen taidehetkissä. Sormiväreillä lienee vaara leimautua pienten puuhailuksi, johon kelpo kynäotteen hallitsijat eivät enää tohdi sekaantua. Silti spontaani värihetki sopii taatusti myös koululaiselle ja myös aikuiselle. Kodintekstiilien värjäytymistä voi ehkäistä harrastamalla sormiväreilyä kylppärissä tai kesällä ulkona.
Ja lopputulos? Onko sillä lopulta väliä? Olennaisinta taisi olla tällä kertaa hyvä hetki, ilo, se miltä värit tuntuivat ja näyttivät, miten ne levittyivät. Tärkeää oli lupa olla värin äärellä omalla persoonallisella tavalla. Hetki tallentui kameraan, mutta mikä tärkeintä, myös mieleen.
