Ulos kaapista, morsiuspuvut!

On Morsiuspukupiknik-päivä! Tänään sattui silmiin Helsingin Sanomista Päivän kasvo Arja Apo, joka on puuhaamassa jo toista Morsiuspukupiknik-päivää. Tänään kahdelta siis Helsingin Kaivopuistoon kokoontuu morsiuspukuihin pukeutuneita eväsretkiläisiä. Tarkoituksena on antaa mahdollisuus morsiuspuvun käyttöön vihkipäivän jälkeenkin.

Pepita pitää ideasta kovin. Eri asia sitten on, kuka mahtuu omaan vanhaan hääpukuunsa. Aikaa tapahtuman alkuun tätä kirjoittaessa on enää vajaa tunti ja kiloja karistettavana parikymmentä. Ei onnistu millään. Toki innokkaat Morsiuspukupiknikkiläiset kai voivat hommata varta vasten nykymittoihin sopivan vaatteen joukkoon sulautuakseen...

Arja Apon keksintö on saanut Pepitan miettimään myös muita keinoja hyödyntää morsiuspukua. Pepita jopa sortui ostamaan erään kauniin (hieman isomman) morsiuspuvun kirpputorilta johonkin tulevaisuuden juhlaan. Värit sointuivat niin hyvin olohuoneen muun sisustuksen kanssa, että Pepita jätti puvun odottamaan käyttöä olohuoneen naulakkoon, koristeeksi.

Jatkokäyttäjäkin jo on – 4-vuotias jo haaveilee laittavansa puvun päälleen mennessään naimisiin. Ja ehkä sen jälkeen hän käyttää sitä Morsiuspukupiknikillä, joka on ehkä silloin parin-kolmenkymmenen vuoden päästä jo megatapahtuma.

Morsiuspuvun uusiokäyttö on sen verran hupaisaa, että se olkoon yksi osa arjen tyrmäystämme. Otettiin siis taas lukua, tämä oli YHDEKSÄN.

Sammakkopotkua hammaspesuun!

Hampaiden pesu on todella arkista. Arki pysyy tyrmättynä, kun keksitään jotain hammashuoltoon liittyvää niksiä. Otetaan taas lukua!

KAHDEKSAN. Mitä tekee pienellä parittomalla lasten uimaräpylällä? Imukupin avulla sen voi kiinnittää kylpyhuoneen peiliin hammasharjatelineeksi.

4-vuotiaan tapettimalli?

Seinäkuu on alkanut! Seinäkuussa Pepita keskittyy seinällä oleviin asioihin. Eräänlaista seinähulluutta siis.

Otetaan taas lukua, ei anneta arjen voittaa!

KUUSI. Lapsi on kokeillut millaista jälkeä liidusta tulee. Ihan kiva, mutta kokeilu on tehty suoraan paperitapettiin. Tämä liituraitateos on sohvan alla. Sijainnistaan johtuen teos saa jäädä paikoilleen. Signeerausta ei ole, mutta epäilyt kohdistuvat perheen 4-vuotiaaseen.

Jos tämä olisi tapahtunut olohuoneen julkisemmassa paikassa, tapaus olisi aiheuttanut uudenlaisen sisustushaasteen. Minkämallinen huonekalu kätkisikään uuden koristekuvion? Vai tarvitsisiko se kätkeä? Voisiko kuviota jatkaa koko huoneen kattavaksi ornamentiikaksi? Maria Wirkkalakin piirsi 4-vuotiaana tapettimallin.

Voiko siis arkisen takaiskun kääntää luovuudeksi? Yllättävää kyllä, nykyään myös sisustuskirjan sivulta voi löytää helpon ja halvan selvitytymiskeinon tilaamatta syntyneen seinätaiteen varalle. Alexandra Villefrancen ja Margaret M. de Langen Stailaa kotisi -kirjassa on vinkki, jossa lasten seinään piirtämiä viivoja on kehystetty. Ele osoittaa lapsen kädenjäljen arvostamista – tai ainakin näppärää remontin välttelyä. Kehystyshän osoittaa, että huomattu on, mutta tyyli on boheemi. Se jää jokaisen itse kokeiltavaksi, kuinka paljon kehystäminen lisää seinäpiirustusten määrää.

Kirpputoreilta voi löytää edullisesti kauniita vanhoja kehyksiä. Pepita kokeili parin vanhan hajaviivan kehystystä, ihan havainnollisen kuvan saadakseen.

Pepita itse ei pienenä koskaan piirtänyt luvatta seinään. Mutta kerran, 4-vuotiaana, Pepita sai piirtää paksuilla mustilla tusseilla isoille levyille, jotka sitten asennettiin huvimajan kattorakenteisiin. Piiloonhan ne jäivät, mutta silti piirtämisestä jai hyvä tunne. Levyt olivat kalliolla vierekkäin ja Pikku-Pepita kiersi piirtämässä niihin kaikkiin tikkumaisia ihmishahmojaan. Levyissä oli tilaa tussin liikkua. Ja Pepitan isä kertoi, miten piirustukset olisivat tallessa katon sisällä ja ehkä joskus löydettäisiin.

Kaupungeissa luvattomia seinämaalauksia pyritään ehkäisemään varaamalla tilaa luvallisille graffiteille. Samaa metodia voisi yrittää lasten kanssa. Hulvatonta ja leikkisää, vähän niinkuin Pikku-Pepitalla aikoinaan. Pysyisivätkö seinät rauhassa?

Ehkä.

Miten kodinonni säilytetään?

Pysyykö arki edelleen matalana? Otetaan lukua!

KUUSI! Ylennetään arjen yläpuolelle yksi pikkuinen pörröpää. Annetaan sille näköalapaikka olohuoneen ikkunalla.

Kodinonni vaatii hemmottelua ja jatkuvaa huolenpitoa. Se ei kestä paahdetta. Myös juomatavoissa on haastetta. Pepitan kasvi pääsee tästä lähin ryystämään jokapäiväisen vetensä alakautta, lintujen juottopylväässä. Juuri koristeellinen säilytysratkaisu tekee arkisesta pörröpäästä heti jotenkin arvokkaamman oloisen.

Pepita rakastaa kukkien nimiä. Kodinonnen latinalainen nimi on kuin runo: Soleirolia soleirolii!

Eräältä kasvisivustolta löytyi kodinonnen englanninkielisiä nimiä, joita olikin moneen lähtöön. Miltä kuulostaa vaikkapa Mind-your-own-business? Tai Baby´s Tears? Pepitan suosikki nimilitaniasta on Mother of Thousands.

Onko lukijoilla esimerkkejä muista hauskoista kasvinnimistä? 

Kotiäidin koristelemaa ruokaa

Luvun ottaminen arjen tyrmäämiseksi jatkuu.

VIISI. Tehdään arjesta juhlavampaa. Kuppikakkuja ei ole pakko tehdä aina alusta lähtien itse. Niin kuin eräässä mainoksessa sanotaan, kaupoissa myydään äitien tekemää ruokaa. Se ruoka ei taatusti ole kotiäitien tekemää, mutta mitä sitten? Valmisruoka saa silloin tällöin riittää. Valmiina ostetut kuppikakut voi naamioida kotikutoisemmiksi, jos kuorruttaa ja koristelee ne itse.

Huijaus paljastetaan ainakin lajitovereille. Siis arkikamppailijoille.

Tyrmäystippoja arjelle!

Otetaan lukua jälleen!

NELJÄ. Yksi tapa tyrmätä arki on pistää siivet selkään. Roolivaatteet eivät ole vain naamiaisjuhlia varten, keijuolohan voi tulla koska vain.

Kuvassa näkyvä arkivaatteiden väripaletti näyttää yllättävän harmoniselta, vaikka vaatteiden valintaan meni ehkä 10 sekuntia. Päälle on siis poimittu sitä, mikä käteen osuu. Ostopaikkana kirpputori. Hyvä motto on, että kun tyyli on kirjava, joku väri sointuu aina johonkin. Tärkeintä on se, että vaatteet sointuvat yhteen käyttäjän mielentilan kanssa.

Ja ehkä myös säätilan.

Hymynaamaa pöytään ja heti!

Yritetään siis tyrmätä arki. Luvun ottaminen jatkuu.

KAKSI. Lounas antaa odottaa itseään muutaman minuutin oletettua kauemmin. Uhmakohtaus leijuu ilmassa. Pikkutomaateilla päästään syömisen alkuun. Ne voi kattaa lapsille tavalla, joka nostaa suupielet ylöspäin.

KOLME. Näyttääkö kuvan pöytäliina ryppyiseltä? Kumpi on pahempaa, ryppyotsaisuus vai ryppypöytäliinaisuus?