Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Sadustuspönttö joka kotiin

Lasten löytämä satulinna voisi päätyä sadustuspönttöön. 

Tee nyt kotiisi Sadustuspönttö!

Siis mikä? Pepita on löytänyt asian, jolla ei ehkä ole nimeä. Ja koska juuri nyt Pepita haluaa puhua asiasta sen oikealla nimellä, oli sitten keksittävä asialle oikea nimi. Siis sadustus.

Satupäivän kunniaksi, Sinisen Keskitien haasteeseen vastaten Pepita peräänkuuluttaa satumaailman haalimista ja vaalimista. Sitä voisi kutsua sadustukseksi. Sadustusta ei tule sekoittaa sadutukseen. Sen sijaan sadustus voisi liittyä Anni Swanin Pikkupappilassa-kirjassa kuvailtuihin satusilmiin, jotka näkevät maailman "omalla ihanalla tavallaan".

Sadustus voisi olla sitä, että tunnistaa ja jakaa sadulle elintärkeitä elementtejä ja pitää niistä huolta. Naapurin tokaluokkalainen tyttö sadusti, kun hän ripotteli kanelia puiston puihin keijuja varten ja kertoi tietämyksensä myös muille lapsille. 4- ja 6-vuotias sadustivat löytäessään metsästä linnan ja toivat sen aarteena kotiin. Pepita sadustaa uskoessaan menninkäisiin, tonttuihin ja kiltteihin noitiin.

Sadustuspönttö voisi olla linnunpönttömäinen laatikko, joka vähitellen täyttyisi tavoista, joilla satu elää kodissa. Joillakin pönttöön päätyisi lista lempisaduista, joillakin vaikkapa valokuvia peikonkoloista, toisilla ehkä kokoelma prinsessojen hiuskiehkuroita tai ulkoa löydettyjä aarteita. Talletuksia voisi tehdä pöntön ulkoseinille kuin ilmoitustauluun. Salaisuudet voisi pujottaa pöntön reiästä sisään. Sisätila pitäisi tietenkin sisustaa sadulle suotuisaksi. Sadustuspönttö voisi toimia myös sadunkirjoittajan välineenä uusien satujen keksimiseen, eräänlaisena luovana muistikarttana. Ikärajaa pöntön käyttöönottoon ei ole.

Sadustava ihminen lukee, kertoo tai kuuntelee satuja eläytyen ja kerää talteen pienimmätkin sadunrippeet, ettei satu kuole. Eläähän se satu jotenkuten ruudullakin, mutta parhaiten satu hengittää aukaistun kirjan sivujen välissä tai kertojan keksiessä seuraavaa lausetta. Satua voi ruokkia leikillä, rohkealla heittäytymisellä, joutilaisuudella — ja saduilla.

Anni Swanin satusilmiin ja muihin kirjallisuussitaatteihin satumaailmasta voi tutustua vaikkapa Satukortistosta, joka on Helsingin Kallion kirjaston satuihin keskittynyt sivusto.

Sadun suojelua ei saa mokata. Otetaan tämä Satupäivä tosissaan.

6 kommenttia:

  1. Päätin tänään ottaa tavoitteekseni oppia savustuspöntön salat.
    Upea kirjoitus Pepita, taas. Sadustuspönttö taitaa olla meillä jo hyvässä tulessa. Voi kun pönttöilyn jalous tarttuisi muillekin. Tarvitsisimme satupöpöjä, sellaisia joita vastaan ei olisi rokotteita. Tarttuisi pelkästä olipa kerrasta ja säilyisi pinnoilla monta vuotta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista. Pönttöilyn jalous, mikä ihana ilmaisu!

    VastaaPoista
  3. Kaunis pönttö-linna! En ole itse mikään sadunkertoja, toisin sanoen en juuri nauti siitä etten tiedä millainen seuraava lause on kun lopetan edellisen tai mitä seuraavassa lauseessa tapahtuu, mutta silti lapset haluavat kovasti kuulla itse keksimiäni satuja, joten olen päässyt niitä runostelemaan. Ja viimeksi kävikin yllätys - se olikin ihan hauskaa. Ehkä koska jouduin samaan puuhaan kahtena päivänä peräkkkäin. Ehkä siinä voisikin käydä niin että kun harjoittelisi sitä tempaisisi juttuja päästään noin vain? Joka tapauksessa, sadutuspönttö on mukava idea, ja luonnon esineitä on ihana tuoda sisälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä iltasatuperinne alkoi aikoinaan niin, että keksin illalla sängyssä tarinoita kamelista, joka koki samantyyppisiä asioita, joita lapsille oli päivän aikana tapahtunut. Kamelitarinoiden myötä kasvoi varmuus siitä, että lapset jaksavat kuunnella kirjastakin luettua tarinaa vielä illan viimeisenä. Sitten siirryttiinkin valmiisiin teksteihin.

      Poista
  4. Moi, tässä tämä minun vanha vaateblogi, joka on ollu jo 2,5 vuotta päivittämättä. :D Saa nähä, herätänkö sitä koskaan uuestaan henkiin. T. Anna

    VastaaPoista
  5. Kiitos vinkistä! Komealta näyttää. Bloggaaminen kannattaa aina!

    VastaaPoista