Kukkien tarjoiluehdotus

Pepita sai pari viikkoa sitten metsälenkiltä palanneelta 6-vuotiaalta kakkupaperiin kääräistyn sinivuokkokimpun. Poimitut sinivuokot ovat Pepitan kiellettyjen aineiden listalla. Harmitti, kun asia ei ollut tullut puheeksi tyttären ja muun metsäretkueen kanssa. Mutta jotain hyvääkin löytyi. Miten hienosti kukat olivatkaan tarjolla kakkupaperissa!

Vaikka kasvilaji olikin Pepitan makuun liian herkkä, kimppu toimi kuitenkin kuten kukat yleensä. Antoi puhtia.

Mahtuuko kaikki kaaliin?

Hyvä kaali, akryyli 2016

Pepita on viime aikoina yrittänyt kasvattaa kaalia. Asioita kun on mielessä niin paljon, että kaikki ei millään meinaa mahtua kaaliin. Eilen Pepita lähti opettamaan aamukahdeksalta ja palasi kotiin vasta, kun tuntiviisari oli tehnyt täyden kierroksen. Tällaista on puhtikuussa. 

Hiljattain Pepita kuljetti maalauksensa Iittalaan ja päätyi samalla Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn blogiin. Pepita sovitteli jo lintua puukoulun seinään, mutta hauska pikkuyllätys menee vielä hetkeksi mietintämyssyyn.

Olkkarissa käväisi telkkari

Pepita keräsi nurkistaan vuoden aikana syntyneet maalaukset yhteen ja teki viimeisiä silauksia Naivistit Iittalassa -näyttelyyn meneville töille. Puuhaa tuli ihmettelemään myös TV-kamera. Taltioituja hetkiä voi nähdä Yle 1:n Puoli seitsemän -ohjelmassa keskiviikkona 27.4.

Kannattaa tutkia taustat

6-vuotiaan viime syksyinen talopiirros. 

Iltasatuaikaan Pepitan perheessä on viime aikoina luettu Marjatta Kurenniemen satuja Pilvipaimen -kokoelmasta (WSOY 1976).

Toissailtana Pepita valitsi luettavaksi sadun nimeltä Kuka varasti Paperirouvan kakun, jonka ensimmäisten rivien perusteella arveli kolahtavan erityisesti piirtämisestä innostuneeseen 6-vuotiaaseen. Sadussa tyttö piirtää kauniin talon, pääsee yllättäen piirrokseensa vierailulle ja selvittää, mihin talon emännän kakut katoavat.

Syyllinen löytyy piirroksen takaa, jonne tytön pikkuveli oli alussa päässyt sutaisemaan pääjalkaisen. Tikku-ukko käy ryöstämässä etupuolen talosta kakkuja ja joutuukin sitten piirtäjätytön kumittamaksi.

6-vuotias arvasi kuvion jo sadun puolivälissä ja hämmästytti hajamielistä ja puhtikuun alun uuvuttamaa äitiään kertomalla epäilyistään. Lopuksi Pepita havahtui siihen, että oli lukenut juuri aivan upean sadun, joka kertoo lapsen mielikuvituksen voimasta ja ehkä hiukan myös sisarkateudesta.

Nyt Pepita ymmärtää 6-vuotiastaan paremmin. Tytär on aina halunnut piirtää vain paperin toiselle puolelle, eikä salli kenenkään muunkaan käyttää piirroksensa kääntöpuolta. Epäekologista, kyllä. Mutta turvallista.

Muodon vuoksi

Pienenä Pepita kadehti kaverinsa piirustuslevyä. Äiti sanoi tyttärelleen, ettei moista kapistusta tarvita, Pepita osaa piirtää ilman kaavioita. Sittemmin muodot ovat löytyneet vapaalla kädellä hyvin ja äidin lausahdus on jäänyt kannustuksena mieleen.

Pepitan mielestä näissä sabluunoissa on silti jotakin kiehtovaa. Siksi nyt aikuisena Pepita keräili Tupperwaren piirustulevyjä kirppiskierroksilta, porasi kulmiin pikkuiset reiät ja liitti levyt yhteen ohuella metallilangalla. Keittiö sai värikkään verhon. Maailma ikkunan takana värjää hahmot elävästi. Kaavoihin kangistumattoman kuvataideopettajan verhoksi tämä sopii hyvin.

Mihin vitsa vääntyy?

Palmusunnuntain aamuna olohuoneen pöydän ääressä käynnistyi jokavuotinen vitsankoristelutuokio. 6-vuotias oli perinteisillä linjoilla. Hän koristeli innolla heti aamulla vitsansa pillinpalaketjuilla, höyhenillä ja muovipussinpaloilla, sonnustautui pupuasuun ja lähti pikku kierrokselle pihaan naapurin pojan kanssa.

7-vuotias innostui asiasta vasta iltapäivällä. Hän pukeutui leijonaksi ja lähti naapurin pojan kanssa lähipitseriaan virpomaan. Mitä? Pitseriaan, miksi? No, olihan hänen saatava käyttää jossain keksimäänsä virpomislorun muunnelmaa, joka päättyy: Vitsa sulle, pitsa mulle.

Pitsaa ei tietenkään tullut, mutta limppari kyllä.  

Maalikuun miete

Pepita keksi tänään maalaustaiteen ystävälle uuden tittelin. Maalivahti. Maalivahti vahtii maalien liikkeitä, joko omissa tai muiden teoksissa. Kuvassa toritaidetta Krakovasta. Tätä ei maalivahti purematta niele.

Maalivahtina Pepita nauttii löytäessään merkityksiä sieltä mihin niitä ei ole tarkoituksella ladattu. Tiedostamatta toritaidekauppiaat ovat luoneet kadulle teoksen, joka näyttää läpileikkauksen siitä millä ajatellaan ihmisten haluavan kotiaan koristaa. Kuvassa näkyy vain osa muuriin kiinnitetyistä tauluista.

Yltäkylläisen taulumeren viesti voisi olla, että arki on niin väkevää, että sitä on pakko hieman makeuttaa.