Pepita Ruutu tarjoilee väripalaa, josta saa voimaa kestää arjen harmautta. Välillä pitää olla väriä! Maistiaisia kodin sisustuksesta, naivistisesta taiteesta ja värikkäästä elämästä. Väripalalla saa leikkiä.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Aina mun ei pidä

FaceMaker-palikoilla tehty univelkainen mies.

Syyllisyyskuu on taas alkanut. Tällä kertaa muutama sana häpeilemättömästä oman tahdon ilmaisusta.

Pepita kävi viime viikonloppuna kuuntelemassa Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin riemukasta menoa Orchestra Baobabin kanssa.

Tuuresta tuli mieleen Pepitan lempilastenlaulu Kuningas Ei. Laulu on upea, väkevä, elämänmakuinen puheenvuoro uhmaikäisen vinkkelistä. Pepitan lapset ovat laulusta innoissaan. Toisen kanssa -blogissa laulua kohtaan on ilmaistu myös huumorinvärittämää vastarintaa. Toistaiseksi sanoitus ei ole aiheuttanut Pepitan lapsissa uhmakohtausten tihentymää.

Pepitalle Kuningas Ei on vielä enemmänkin kuin vain lastenlaulu. Sen voisi valjastaa liian kilttien aikuisten voimannuttamislauluksi. Sen sanoja voisi alkaa tapailla, kun harjoitellaan sanomaan EI.

Toinen Pepitaa viime aikoina vavahduttanut biisi on Pertti Kurikan Nimipäivien Aina mun pitää. Biisin sanoma vähemmistön äänitorvena on oivallinen. Silti Pepita löytää siitä myös laajemman sanoman. Aina mun pitää voisi olla myös yleisempi nykyisen oravanpyöräelämän kuvaus.

Kuningas Eissä on kohtaus, jossa kuninkaan alamaiset (siis vanhemmat) joutuvat tekemään töitä pussit silmillä. Pepita kehitteli pussi-isän FaceMaker-palikkakuvaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti