Voiko sydäntä pitää pullossa?

Tarjoiluehdotus Oliver Jeffersin kirjalle The heart and the bottle.

Reitti kirjaston kuvakirjahyllyjen ääreltä kohti lainauspistettä kulkee vieraskielisten kuvakirjojen ohitse. Kun suomenkielisiä helmiä ei ollut koppaan juuri kertynyt, Pepita tarttui englanninkielisiin. Tässä yhtenä iltana luettiin iltasatuna Oliver Jeffersin The heart and the bottle (HarperCollins Children´s Books 2010). Kirjassa pieni tyttö tutustuu innokkaana ja uteliaana maailmaan yhdessä aikuisen kanssa. Eräs tapahtuma saa kuitenkin tytön sullomaan sydämensä pullon suojaan ja pullon kaulaan roikkumaan. Eikä sen jälkeen mikään ole enää entisellään...

Pepita välttää juonipaljastuksia, sillä voi olla todellinen elämys. Lapset ihmettelivät kirjan äärellä, että ei kai sydäntä oikeasti voi laittaa pulloon ja silti jatkaa elämää. Niin, ei ehkä oikeasti. Mutta noin symbolina viesti tavoittaa ainakin aikuisen lukijan, jolle kirja on oivallinen lohtukirja.

Tekstiä oli sen verran vähän ja lauseet sen verran yksinkertaisia, että lapsille lennosta kääntäminen sujui Pepitalta takeltelematta. Toki oikea kääntäjä osaisi valita juuri ne oikeat sanat alkuperäistekstin sävyjen mukaan. Ilahduttavaa on kuitenkin laajentaa reviiriä uusille kirjanmetsästysalueille, ehkä nimenomaan kokeellisten, erityisen omaperäisten kirjojen toivossa.

Iltasadun äärellä lapset innostuivat juttelemaan kirjan kuvista, joissa on myös virkistäviä kollaasielementtejä. The heart and the bottle on hyvä esimerkki kirjasta, jossa on tarttumapintaa sekä aikuiselle että lapselle. Tämä kirja on hyvä kimmoke aikuisen ja lapsen  keskustelulle, arvuuttelulle, yhteiselle tarinoinnille. Ja ympyrä sulkeutuu, siitä vuorovaikutuksestahan tässä kirjassa juuri on kyse.

Australiassa 1977 syntyneestä Oliver Jeffersistä lisää tietoa hänen kotisivullaan.